Se mikä järkyttää on sopimusosapuolien lyhytnäköisyys ja laput-silmillä toiminta. Esimerkiksi seuraavilla asioilla ei tunnu olevan mitään merkitystä:
- Maailmantalous on romahtamispisteessä. Jos niin käy, niin suomi on todellisissa vaikeuksissa. Vaikka maailmantalous ei romahtaisi, niin edessä on vähintään taantuma, joka voi kestää vuosia.
- Väestö vanhenee edelleen (yllätys) ja haasteet ko. asian kohdalta käyvät jatkuvasti isommiksi.
- Suomi on kasvattanut työvoimamenojaan reippaasti kovempaan tahtiin kuin esim. Saksa, joka on pahimpia kilpailijoitamme. Samaan aikaan kilpailijamaissa (teollistuneissa) on tehty isoja rakenteellisia muutoksia, joista suomessa ei ole mitään tietoa.
- Vaikka suomen velkamäärä ei ole kovin suuri, niin se silti kasvaa hurjaa vauhtia.. eikä loppua näy. Yhä isompi osa kaikesta tulosta tullaan käyttämään lainanhoitokuluihin ja korkoihin jatkossa.
Tavallaan ymmärrän, että työmarkkinajärjestöt pitävät em. asioita jonkun (valtion) muun kuin omina ongelmina. Se on kuitenkin vain harhaa. Kreikka on loistava esimerkki ko. toiminnasta. Ei sekään heti vajonnut nykyiselle tasolleen. Se vei melko pitkän ajan. On vaikea löytää isoja eroja siitä miten suomi toimii nyt ja kreikka 10 vuotta sitten, jolloin isompien ongelmien jyvät kylvettiin. No ehkä täällä ei vääristellä tilastoja, mutta samapa tuo ovatko ne oikein tai väärin, kun niillä ei päätöksenteossa näytä olevan vaikutusta.