Hmm... täällä on taas puhuttu turhasta byrokratiasta ja julkisesta rakenteesta vs. yksityinen tulon- ja veronhankintapuoli.
Mitäpä jos kokeilisi purkaa näitä käsitteitä hieman! Vuosikymmeniä katsottiin, että turha byrokratia ja julkinen raskauttaa ja jähmettää yhteiskunnallista elämää. Näin osaltaan varmasti onkin.
Mutta kysytäänpä seuraavaksi, että mitäpä jos talous tekee saman? Olemmeko siirtyneet turhan talouden aikaan? Turha talous olisi silloin paljon vakavampi häiriötekijä yksilön kannalta kuin turha byrokratia.
Talouden tulisi lähteä vain ja ainoastaan kovista tosiasioista. Mutta miten havaita turhaa taloutta? Miten analysoida sitä niin kauan kuin koko analyysin kieli ja terminologia on turhan talouden omimaa?
Suomen kielessä talous tulee sanasta talon pito. Talonpito, eli talous, on elämisen väline, ei tavoite eikä itseisarvo. Pelkkä väline. Jos taloa pidetään hyvin eli taloutta hoidetaan hyvin sen ei tarvitse kasvaa koko ajan. Terve talo pysyy pystyssä vaikka ei kasvaisikaan joka vuosi. Samoin terve talous. Jos ja kun talous on rakentunut siten, että sen toimiakseen täytyy kasvaa alati niin talous on epäterve. Talous on tehoton.
Ja eikö meillä just tollanen talous nykyään ole? Etsikääpä netistä tai mistä tahansa talouden tehokkuuden ja todellisen kannattavuuden tutkimuksia?
Niinpä. Niitä ei ole. Sen sijaan talous määritellään muiden yhteiskunnallisten ja yksilöllisten tekijöiden kannattavuuden ja tehokkuuden kriteeriksi. Tosiasiassa pitäisi tehdä juuri päinvastoin eli arvioida taloutta muiden elämänalojen kriteereillä ja muita elämänaloja vasten.
Ilmeistä onkin että talouden tosiasiallinen tuottavuus ja tehokkuus laskee koko ajan.
Ja tuota ei nähdä. Syynä se, että talous nähdään pelkästään sen omien utopististen termien ja mitäänsanomattoman talousjarnologian läpi. Tätä keskustelua ohjaa usko ja periaate, että mitä vapaammin talous toimii niin sitä paremmin muut asiat eli yhteiskunta toimii. Ongelmat ja kriisit taas johtuvat aina talouden ulkopuolisista syistä, talousihmisten mukaan poikkeuksetta siitä, että talouden ei anneta toimia siellä ja täällä eli joka elämänalalla tarpeeksi taloudellisesti.
Itse näen nykyisen talouskeskustelun kehäpäätelmänä, pään pensaaseen työntämisenä. Jospa onkin niin, että nykyinen talouajattelu prinsiippeineen luokin itse omat ongelmansa eikä päinvastoin?