Väitä mitä haluat, mutta hävittäjäkoneet tiputtivat siviileitä tappamaan lähetetyt pommikoneet taivaalta jo toisessa maailmansodassa.
Ensimmäisessä itse asiassa. Jo.
---
Noista häiveominaisuuksista, joiden tarpeellisuutta joku hieman vähätteli. Nehän auttavat konetta pysymään taivaalla ja palaamaan ehjänä tehtävästä kotiin. Tehtävän luonteella ei ole mitään tekemistä niiden ominaisuuksien kanssa. Yhtälailla ilmaherruushävittäjä hyötyy kun se jättää pienempää tutkakuvaa ja lämpöjälkeä.
Ottaen huomioon, ettei näitä vehkeitä (oli mitä mallia hyvänsä) meille tule määrällisesti paljoa, niin olisi perin suotavaa että ne kykenisivät suorittamaan mahdollisimman monta tehtävää per yksilö.
Toisekseen oli puhetta huippunopeuksista. Se taas on toissijainen suorituskykyarvo meillä. Ilmataistelut käydään kuitenkin edelleen aliääninopeuksissa, sillä yliääninopeudessa nopeiden suunnanmuutosten tekeminen repii kappaleiksi ensin lentäjän ja sitten koneen. Toisaalta sitä hävittäjän pahinta vihollista, ohjusta, ei mikään kikotin pääse karkuun painamalla talla pohjassa Mach 2. Jopa 50-lukulainen AIM-9 Sidewinder ilmataisteluohjus painelee Mach 2,5 matkanopeutta ja uudempi (NASAMS-järjestelmässäkin käytettävä) AIM-120 AMRAAMin nopeus on Mach 4.
Kovista huippunopeuksista on hyötyä lähinnä siirryttäessä pitkiä matkoja operaatioalueelle.
Kolmatteiks F/A-18 Hornetin roolista. F-18 kehitettiin alunperin laivaston monitoimihävittäjäksi. Se ei ole erikoistunut mihinkään tehtävään, kuten vaikkapa A-10 rynnäkkökoneena tai F-15 ilmaherruushävittäjänä, vaan se on yleiskone. Suoriutuu kaikista tehtävistä hyvin, muttei mistään erinomaisesti.
Suomessa Horneteja on toki käytetty vain torjuntaroolissa, mutta se ei muuta koneen perimää.