Timo Virtanen
Ihan tavallinen Virtanen
Paljon oli isä ammattinsa puolesta pois kotoa, kun lähes koko uransa ajan toimi reppurina ympäri maata, ja usein maan rajojen ulkopuolellakin. Jopa siinä määrin, että joskus sellaisen vaahtosammuttimen kokoisena naskalina olin äidiltä udellut, että missä isi asuu?
Kuitenkin on aina ollut läsnä, tukena ja turvana, ja huolehtinut koko perheestään. Apua jos on tarvinnut, niin isään on aina voinut luottaa. Nyt kun ovat jo eläkkeellä molemmat, niin pääsee vähän antamaan takasin, sen minkä täältä kaukaa nyt pystyy. Ikinä ei ole mitään saarnannut, vaikka tuli nuorena töppiltyä useammankin kerran ja joutui sitten lakki kourassa vanhemmilta pyytämään apua, kun ei enää omat siivet kantaneet. Auttoivat ja antoivat jälkikasvun jatkaa juoksuaan elämän halki vääjäämättä kohti seuraavaa törmäystä. Kurinpidollisista toimien kohteeksi en muista kovin usein joutuneeni, saattoi asiaan vaikuttaa se, että perheeen kuopuksena pääsi aitiopaikalta näkemään mitä isoveljet tekivät ja mitä siitä mahdollisesti seurasi. Osasi sitten välttää pahimmat karikot. Veljet kyllä mm. seisoivat olohuoneen nurkissa takapuoliaan pidellen useampaankin kertaan.
Yksi mieleen jäänyt asia isästäni on, kuinka Ex- tyttöystäväni oli hämillään kun tapasi isäni ensimmäistä kertaa. Ei kyennyt lainkaan käsittämään, kuinka jonkun isä voi olla niin rauhallinen ja ystävällinen. Isäni kun tapansa mukaan kuljeskeli piippu suussa pihalla ja jutusteli pääskysille ja muille pihan eläimille, naapureille ja satunnaisille vastaantulijoille niitä näitä, autteli äitiä kodin askareissa, istuskeli olohuoneessa kanavasurffaamassa, jne, eikä sanonut pahaa sanaa kenellekään.
Exän oma isä oli täysi juoppo, joka ei osannut suustaaan kaunista ja kannustavaa sanaa, ja kaikki piti perheessä mennä hänen tahtonsa mukaan. Lapsilla ei ollut koskaan saanut olla juuri lainkaan omaa aikaa kavereiden luona ei juuri ehtinyt olla, kun kaikkien piti käyttää kaikki liikenevä aika isän peltifirmassa auttamiseen. Vaimo oli täysin miehensä hallinnassa, eikä uskaltanut pistää misssään vastaan. Itse en koskaan tullut toimeen ko. miehentekeleen kanssa.
Pisti arvostamaan omaa isääni vielä entistäkin enemmän.
Parempaa isää en osaisi ja uskaltaisi toivoa. Muistaakseni vain kerran meni sukset sen verran ristiin, että mun piti lähteä vähäksi aikaa pois kotoa jäähtymään. Ja sekin riita aivan mitättömästä asiasta, kuten usein on.
Ikinä en ole varmaan kummallekkaan vanhemmilleni sanonut, että rakastan heitä, mutta uskon että tietävät tuon ihan ilman sanomisiakin. Kuten toiseenkin suuntaan.
Pitääkin kohta taas soitella isälle ja toivottaa hyvää isänpäivää. Onkin hänelle jo 51. isänpäivä. 145. jos lasketaan jokainen poika erikseen yhteen.Onhan siinä.
Kuitenkin on aina ollut läsnä, tukena ja turvana, ja huolehtinut koko perheestään. Apua jos on tarvinnut, niin isään on aina voinut luottaa. Nyt kun ovat jo eläkkeellä molemmat, niin pääsee vähän antamaan takasin, sen minkä täältä kaukaa nyt pystyy. Ikinä ei ole mitään saarnannut, vaikka tuli nuorena töppiltyä useammankin kerran ja joutui sitten lakki kourassa vanhemmilta pyytämään apua, kun ei enää omat siivet kantaneet. Auttoivat ja antoivat jälkikasvun jatkaa juoksuaan elämän halki vääjäämättä kohti seuraavaa törmäystä. Kurinpidollisista toimien kohteeksi en muista kovin usein joutuneeni, saattoi asiaan vaikuttaa se, että perheeen kuopuksena pääsi aitiopaikalta näkemään mitä isoveljet tekivät ja mitä siitä mahdollisesti seurasi. Osasi sitten välttää pahimmat karikot. Veljet kyllä mm. seisoivat olohuoneen nurkissa takapuoliaan pidellen useampaankin kertaan.
Yksi mieleen jäänyt asia isästäni on, kuinka Ex- tyttöystäväni oli hämillään kun tapasi isäni ensimmäistä kertaa. Ei kyennyt lainkaan käsittämään, kuinka jonkun isä voi olla niin rauhallinen ja ystävällinen. Isäni kun tapansa mukaan kuljeskeli piippu suussa pihalla ja jutusteli pääskysille ja muille pihan eläimille, naapureille ja satunnaisille vastaantulijoille niitä näitä, autteli äitiä kodin askareissa, istuskeli olohuoneessa kanavasurffaamassa, jne, eikä sanonut pahaa sanaa kenellekään.
Exän oma isä oli täysi juoppo, joka ei osannut suustaaan kaunista ja kannustavaa sanaa, ja kaikki piti perheessä mennä hänen tahtonsa mukaan. Lapsilla ei ollut koskaan saanut olla juuri lainkaan omaa aikaa kavereiden luona ei juuri ehtinyt olla, kun kaikkien piti käyttää kaikki liikenevä aika isän peltifirmassa auttamiseen. Vaimo oli täysin miehensä hallinnassa, eikä uskaltanut pistää misssään vastaan. Itse en koskaan tullut toimeen ko. miehentekeleen kanssa.
Pisti arvostamaan omaa isääni vielä entistäkin enemmän.
Parempaa isää en osaisi ja uskaltaisi toivoa. Muistaakseni vain kerran meni sukset sen verran ristiin, että mun piti lähteä vähäksi aikaa pois kotoa jäähtymään. Ja sekin riita aivan mitättömästä asiasta, kuten usein on.
Ikinä en ole varmaan kummallekkaan vanhemmilleni sanonut, että rakastan heitä, mutta uskon että tietävät tuon ihan ilman sanomisiakin. Kuten toiseenkin suuntaan.
Pitääkin kohta taas soitella isälle ja toivottaa hyvää isänpäivää. Onkin hänelle jo 51. isänpäivä. 145. jos lasketaan jokainen poika erikseen yhteen.Onhan siinä.