Mitäänhän tuolla eilisellä pelillä ei vielä hävitty - tärkeät pelit ovat vasta edessä ja Suomelle sellainen on puolivälieräottelu, jossa vastaan tulee Tsekki tai Kanada. Tässä vaiheessa Ruotsia ja Venäjää vastaan pelattavilla peleillä ei ole niin väliä, joten niissä peleissä pelisysteemin ongelmien ratkaisuun kannattaa varmaan keskittyä.
Yleisvaikutelma eilisestä pelistä kuitenkin oli, että Suomi kyllä pelasi uskollisesti (hyvän) pelikonseptinsa mukaan, mutta voima ei riittänyt haastamaan slovakkeja hyökkäyspäässä sen jälkeen, kun kiekko oli sinne roiskaistu. Kiekko onnistuttiin kyllä useimmiten siirtämään tyylikkäästi omasta päästä vastustajan päähän, mutta ennakkoon Slovakian heikompana kohtana pidettyä puolustusta ei missään vaiheessa onnistuttu kunnolla sekoittamaan/järkyttämään. Hyökkäyspään aloitukset hävittiin järjestään ja kulmaväännöt, jos ne voitettiin, eivät johtaneet maalipaikkoihin. Studiokommentaattorit peräänkuuluttivat maalintekijöitä, mutta mitäpä niilläkään tekee, jos muut eivät saa toimitettua kiekkoa maalintekosektorille.
Omassa päässä Leijonat olivat hätää kärsimässä, jos kiekko oli slovakeilla. Isokokoiset slovakkihyökkääjät veivät Suomen pienikokoista puolustusta kuin lahkeessa roikkuvia pikkupoikia.
Noronen jätti maaleista huolimatta enimmäkseen positiivisen vaikutelman. Luulenpa, että kun pelit kovenevat, Norosen vahvuudet tulevat paremmin esiin. Jotenkin Norosen otteista välittyy vaikutelma, ettei hän ole vielä keskittynyt otteluihin tosissaan. Hyvä niin.
Voimaa ja päättäväisyyttä pitäisi siis saada sekä hyökkäys- että puolustuspäähän, mikä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Norosen avulla Suomi voi kaataa vielä niitä vahvempiakin joukkueita, näin uskon.