Henkka sanoi:
...Ykköskenttä on meille kuitenkin se minkä kanssa sitä joko voitetaan tai kaadutaan.
+Maalivahti peli, joka ainakin harjoituspeleissä oli ilmeisesti odotetulla tasolla. Siinä vaan on se, että WC on pelillisesti niin lyhyt turnaus, ettei Suomelle perinteisiin maalivahtisekoiluihin oikein ole varaa. Kerrataanpa hieman, kuinka paljon Suomi on sählännyt veskareiden kanssa viimevuosina...:
MM-Kisat 1995: Myllys on elämänsä kunnossa, ja torjuu Suomelle mestaruuden. Sulander pelaa vain yhden ottelun.
MM-Kisat 1996: Myllys ei ole yhtä tulessa kuin edellisenä vuonna, mutta on silti ykkösvahti. Myös sekä Sulander, että Ketterer pelaavat kerran.
World Cup 1996: Kari Takko torjuu kaikki ottelut, lukuunottamatta puolivälierää Venäjää vastaan, jossa Jamo asettuu tolppienväliin. Pitkä pelaamattomuus näkyy, ja Venäjä vie 5-0.
MM-Kisat 1997: Jamo on palannut entiselle tasolleen, ja pelaa koko alkuturnauksen upeasti, joten ykköskassarista ei ole epäselvyyttä. Myllys kuitenkin loukkaantu pelissä Kanadaa vastaan, ja ratkaisevaan Ruotsi-otteluun maaliin joutuu penkillä istunut Sulander. Ari on jäässä, ja Ruotsi vie 5-2.
Olympiakisat 1998: Myllys taas ykkösmaalivahti. Jarmo pelaa keskinkertaisen alkusarjan, mutta puolivälierässä Ruotsia vastaan Jamo torjuu kuin enkeli. Välierässä Buren 5 maalia vievät Myllyksen itseluottamuksen, ja seuraavan ottelun torjuu Sulander, joka pelaa upeasti ja tuo pronssia Suomelle.
MM-Kisat 1998: Näihin kisoihin päättyi Myllyksen valtakausi, ja Suomen ainainen haparointi maalivahtivalinnoissa alkoi. Jarmo aloittaa ykkösenä, mutta turnauksen edetessä Sulander syrjäyttää hänet, ja on turnauksen paras maalivahti.
MM-Kisat 1999: Sulander aloittaa ykkösenä, mutta kaksiosaisen finaalin 1. osan haparointi avaa Kiprusofille näyttöpaikan. Hän pelaa unelmaottelun, mutta niinkuin aina, Tshekki voittaa jatkoajalla.
MM-Kisat 2000: Viimeistään nämä kisat todistivat, ettei Sulon kantti kestä ykkösveskan vakanssia. Ensin peluutetaan Suloa, sitten vaihdetaan Toskalaan, ja loppujenlopuksi Nurminen tuo pronssia Suomelle.
MM-Kisat 2001: Kiprusoff aloittaa ykkösenä, haparoi USA-ottelussa, menettää paikkansa Nupelle, ja kieltäytyy tulevaisuudessa pelaamasta Aravirran maajoukkueessa. Nurminen pelaa loistavan turnauksen, mutta Suomi menettää finaalissa 2-0 johdon Tshekille, joka voittaa jatkoajalla 2-3.
Olympiakisat 2002: Jani Hurme on ykkösvahti, ja pelaa turnauksen kaikki tärkeät ottelut. Hän pelaa niinkuin odotettiin, mutta ei loista erityisesti.
MM-Kisat 2002: Tällä kertaa maalivahti number one on turnaukseen lähdetäessä Jussi Markkanen, joka pelaa alussa hyvin, menettää itseluottamuksensa hävityn välierän jälkeen, ja Norrena pelaa pronssiottelun. Fredrik ei onnistu toivotulla tavalla, ja pronssi valuu Ruotsille.
MM-Kisat 2003: Viimeistään tämä turnaus todisti, ettei Aravirralla ole kaikki ruuvit kiristetty riittävästi. Hurmetta ja Nurmista peluutetaan vuorotellen, ja jostain ihmeen syystä Hurme aloittaa, huomaa olevansa kuumeessa, ja vuotaa kuin seula. Nurminen vaihdetaan toisella erätauolla maaliin tilanteessa 5-4 Suomelle, ja hän pelastaa minkä pelastettavissa on, mutta niinkuin kaikki luultavasti tietävät, Ruotsi menee väkisin ohi.
MM-Kisat 2004: Noronen aloittaa, ja pelaa vakuuttavan turnauksen puolivälierään saakka, jolloin about kaikki maalia kohti tuleva menee sisään. Norrena ja Markkanen pelaavat yhden ottelun per nenä.
.
.
.
.
.
Tosta huomaa selvästi, ettei Suomi ole Myllyksen jälkeen löytänyt kunnollista, luotettavaa ykköskassaria. Sulanderista sellaista odotettiin, mutta miehen nuppi ei tainnut kestää. Osasyy tuohon vaihtuvuuteen on tietysti NHL, kun kaikki parhaat ovat siellä, niin melkein joka kerta tulee eri maalivahti. Toivotaan nyt, että Kipper lunastaa odotukset, mutta jos se joka vuosi torjuu Calgaryn pleijareihin, niin eipä siitäkään mitään hyötyä MM-Kisoissa ole...