Jatkokertomus (eepos f1forum)

[AJ]

Silloin heräsin huumeisesta unestani. Tosin vielä heräämisen jälkeen näin naisen ratsastavan alastomana hevosella huoneen poikki. Hieroin silmiäni kuumeisesti, mutta näky ei hävinnyt mihinkään. Kysyin, että tunnetaanko me, mutta ratsastaja ei vastannut mitään. Laukkasi vain edestakaisin rintavarustus pomppien ja katseli minua. Sitten hän yhtäkkiä häipyi hitaasti näkyvistä ja eteeni ponnahti valikko ja tajusin, että olin unohtanut piilolinssivideot silmiini. Valitsin tuijottamalla ja räpyttämällä uutta katseltavaa, mutta samassa oveen jyskytettiin. En ollut varma, että tuliko ääni videolta vai ei, joten valitsin pause-moodin ja samassa jyskytys kuului uudestaan ja vaativampana. Nousin sängystä ja poistin piilarit päästäni ja menin ovelle. Kurkistin ovisilmästä, mutta en nähnyt ketään. Hymähdin ja käännyin pois, mutta samassa jyskytys kuului vielä kovempaa. Kurkistin uudelleen ovisilmästä, mutta vielkään en nähnyt ketään. Peräännyin ovelta ja samassa jyskytys kuului vielä kovempana. Lattiakin tärisi. Kurkistin taas ovisilmään ja tällä kertaa näin siinä toisen silmän! Avasin nopeasti oven ja siellä oli...

 

[K.Yrjola]

...Mäkisen Juha, 'Mäksä', tuo luolamiehen näköinen korsto, joka ilman epäilystäkään oli lähetetty perimään laskua, jonka olin järjestelmällisesti jättänyt maksamatta jo useamman vuoden ajan ja siksi...

 

[Örfil]

...Marko Björs ! unessa näkemäni "nainen" olikin Marko ja uni ns. "etiäinen", olenhan kuuluisaa pohjanmaalaista näkijä-sukua ja taas tuo vanha lahja pongahti esiin kuin kusiseisokissa huojahteleva kulli - käyttökelpoisena mutta väärään aikaan !

Marko alkoi rymytä sisään ja minä vankkana heterona laitoin kampoihin ihan tosissani. Oven karmit natisivat ja Markon ratsastajan saappaat sutivat eteisessä tyhjää äijän puskiessa sisään, kunnes tilanne laukesi: kajautin hemmoa eteisessä olevalla "tulisudelmalla" eli pönttörassilla päin näköä ja Marko oli tukehtumisen partaalla pönttörassin imeytyessä alipaineella yhä tiukemmin vasten kasvoja.

Mieleeni tuli Alien-elokuvan ötököt ja niiden "naamahyökkäys" Markon reuhtoessa hätääntyneenä käytävällä paskanhajuinen rassi naamarillaan...

 

[AJ]

...samassa joku kulki rappukäytävässä ohi, kurkkasi sisään ja kysyi:"Sä et varmaan ittekään usko, että tommosta tapahtuu?" ja meni menojaan. Jäin seisomaan suu auki. Olin kuin ällikällä lyöty!

 

[K.Yrjola]

Olin kuin olinkin onnistunut saamaan selville Siwan myyjättären nimen. Kirsi.

 

[AJ]

Hykertelin itsekseni innoissani. Piakkoin mahdollisesti pääsisin yrittämään erästä kikkaa, jota olin jo pidemmän aikaa kehitellyt ja optimoinut.
Samaan aikaan avaruusalus Yrityksen kannella seisoi mies, jolla oli tehtävä. Se ei ollut mikään vähäpätöinen tehtävä, eikä siihen kuka tahansa olisi pystynytkään, mutta Dirk pystyi. Dirk ei ollut mikään turha mies. Hän olis salskea kolmekymppinen, jonka vartalo pullotti lihaksia holo-gymille vietettyjen tuhansien tuntien vaikutuksesta.
Dirk puntaroi tehtäväänsä. Kyllä tästä nyt sentään likaisen työn lisääkin pitäisi saada, vaikka enempi tämä kyllä on tekniikkalaji kuin raakaa voimailua. Dirk veti henkeä ja tarttui ensimmäiseen lattialle vajonneeseen sammuneeseen upseeriin ja heivasi tämän olalle, otti pari askelta ja holautti kuormansa levitate-O-maticiin, kelluvaan roskalavaan. Hän toisti liikkeet parikymmentä kertaa ja lähti sitten tyhjentämään kuormaansa sairasosastolle. Neljän reissun jälkeen komentosilta oli tyhjä ja Dirk saattoi siirtyä siivouspuuhiin. Mielessään hän kiroili, että oli kyllä viimeinen kerta, kun hän lupautui vapaaehtoisesti siivoamaan kapteeni Picardin tupeebileiden jälkiä. Kyllä jämpti on niin!

 

[AJ]

Lähdin kauppareissulle, tarkoituksena poiketa Siwassa. Matkalla kuitenkin viereeni hidasti auto, jonka pelkääjänpuoleinen sivuikkuna aukesi hitaasti. Sitten kuski kumartui alaspäin, että näki minut ja katsoi minua nauraen ja kysyi:"Onks kiva kävellä?". Tämän sanottuaan hän sulki hitaasti ikkunan ja ajoi pois.

 

[72]

...hetken kuluttua pongasin kadulla Tsugen...siis sen, jolla on tuhannen voltin tukka. Ja suunnittelin lähteä sen bändin mukana kiertelemään Eurooppaa. Ajattelin, että jos se homma ei toimi, niin ainahan mä voin liftata takasin. Tämä suunnitelmahan kuulostaa hyvältä, ajattelin, ja haukkasin nälkääni palan paahtoleipää....joka...

 

[MaFIAt]

...oli päällystetty härskiintyneellä siansorkalla. Helvetin hyvää ajattelin. Yhtäkkiä aloin hämärästi ymmärtämään...

[ 04-09-2001: Message edited by: MaFIAt ]

[ 04-09-2001: Message edited by: MaFIAt ]

 

[Örfil]

...välitunnilla kavereitteni kanssa pohtimaamme 7. asteen yhtälöä. Ratkaisu aukeni silmieni eteen vaihe vaiheelta kuin Joulun ensimmäinen paketti eli saatanan hitaasti (ja lahjanarutkaan ei katkea millään). Valtaisat elektromagneettiset myrskyt syöksyivät hermoratojani pitkin edes ja takaisin, sivuoirena valtaisa erektio, joka...

 

[MaFIAt]

...paljasti senhetkisen olinpaikkani puuntakana espan puistossa. Olotilastani myös paistoi etten ole puhtaasti suomalainen vaan
sukujuuria on myös Afrikan suunnalla. Sen näytti huomaavan myös ohikulkeva Kassi-Alma joka lähti tulemaan kohti silmät rähmää valuen.
Luokseni päästyään etovannäköinen mummeli sanoi rääntäytteisellä äänellään...

 

[Syvä Ajattelija]

Pistäs poika piiloon se viidensentin nahkan- palanen jota heiluttelet siellä puntissasi, nimittäin täällä et voi koskaan tietää kuka...

 

[AJ]

...on verottajan kätyri ja takavarikoi sen nahanpalan. Mies kiitti neuvosta, mutta samassa kassialma suoritti hänellä raa'an amputoinnin. "Olisit uskonut minua, kun sanoin, että kuka tahansa voi olla verottajan kätyri. Nyt se olin minä". Sitten Alma Kassinen juoksi nahanpalanen mukanaan suoraan Hakaniemen Kauppahalliin. Mies jäi vuotamaan kuiviin...

 

[MaFIAt]

...tai siis olisi vuotanut, jos ei olisi sattunut olemaan tupakkimiehiä.
Nopealla ranneliikkeellä hän sutaisi zipponsa tuleen ja olkoi käristelemään
roikkuvia suolenpätkiä umpeen mutisten itsekseen "ja tupakointi muka
tappaa"...

 

[AJ]

...päinvastoin. Sillä samassa paikalle ilmestyi kuusitoistapäinen jengi, joka alkoi pummaamaan äijältä röökiä. Mies veti heti hädissään povarista kartsan, repäisi suojakelmun irti ja heitti askit ilmaan. Kun jengi syöksyi askien perään ja jäsenet alkoivat keskinäisen omistussuhteiden selvittämisen, mies juoksi paikalta karkuun minkä pääsi. Seuraavana päivänä oli lehdessä juttu:Jengitappelu Kaisaniemen puistossa. 8 kuollutta, neljän tila kriittinen!
Leskirouva Väänänen osti sattumoisin tuon lehden ja laittoi kyseisen jutun undulaattinsa häkin pohjalle kuivikkeeksi.

 

[MaFIAt]

Väänänen oli ammatiltaan vanginvartiana nokalla, jossa hänellä oli kehittynyt lämminhenkinen suhde "Liima-Kostiin".
Vuosien vieriessä leskirouva alkoi kutsumaan Liima-Kostia omaksi pikku undulaatikseen. Liima-Kosti piti kovasti huolehtivaisesta
vartiastaan, joka säännöllisesti jaksoi kantaa kuivikkeita Liima-Kostin häkkiin. Liima-Kostilla olisi muuten ollut vaikea työ joka aamu
kuivata häkkiään joka oli yön aikana kastunut jos avanne-pussi oli pettänyt. Tällä kertaa Liima-Kostin silmät kuitenkin huomasivat
kuivike-lehdessä artikkelin, jossa kerrottiin edellispäivän jengitappelusta kaisaniemen puistossa.

 

[AJ]

...Muistojen virta palasi mieleen. Miten Kaivopuistossa vielä 50-luvulla harrastettiin ihan erilaista ruumiillista kulttuuria kuin turpaanvetämistä. Liima-Kostillakin oli kärki kastunut siellä ekan kerran Olympia-vuonna -52. Partnerina oli toiminut kisatyttö Liisa. Seuraavana päivänä Liisa ei ollut tuntevinaankaan ja Kostia oli vituttanut muutaman tunnin, mutta sitten hän tajusi, että kisatyttöjä kyllä riittää. Kosti osti kenkälankkia suutarilta ja esittäytyi tytöille ulkomaalaisena neekeriurheilijana. Murahteli vain muutaman sanan englantia silloin tällöin. Ne harvat, mitä Kosti osasi. Ja loppuillasta tai alkuyöstä Kosti aina saatteli valloituksensa Kaisaniemen puistoon. Hänellä oli ihan oma vakiopuu, jonka alla tai jota vasten hän tyttöjen kanssa temmelsi. Mutta niin loppuivat kisat ja kisatyttöjäkään ei näinollen enää ollut. Tosin vajaan vuoden jälkeen alkoi uudet kisat, kun seitsemän kostin kengittämästä muijista synnytti tälle lapsia ja yksi niistä meni ja tunnisti Kostin. Oli kenkälankkia eli ei, niin sama mies oli kyseessä. Muija vielä meni lavertelemaan jutusta ja Kostin valloitukset päättivät kostaa yhdessä. He hankkivat vahvaa liimaa ja houkutuslinnun. Houkutuslintu houkutteli Kostin Kaisaniemen puistoon naimapuuhiin, mutta kun Kosti veti housut nilkkoihin, jostakin ilmestyi lauma naisia, jotka kaatoivat hänet maahan ja liimasivat hänen miehuutensa reiteen kiinni! Ja niistä päivistä asti Kostia on kutsuttu Liima-Kostiksi. Kyllähän se mulkku siitä aikanaan irtosi reidestä, mutta kyky oli mennyt iäksi. Näitä muisteli Kosti, kun...

 

[Frank]

Tuli maailmanloppu! Siis ihan niinku sillee oikesteen hei. Kaikki paikat pistettiin sileeks, ja tämä tarina loppui kuin veitsellä leikaten.

 

[AJ]

Veitsi olisi tosin tarvinnut hieman teroitusta. Se oli tylsynyt monissa paikoissa. Sillä oli vuoltu sytykkeitä erämaaretkillä ja olipa sen kärjellä joskus kutiteltu vastustajan kylkiluitakin. Pitkät perinteet sillä kuitenkin oli, olihan se peräisin 1800-luvun lopulta. Kansallismuseon intendentti kiinnostui veitsestä sen nähtyään ja kyseli sen alkuperää ja innostui kuullessaan, että se oli toistasataa vuotta vanha. Tiedusteli vielä, että onko veistä pidetty hyvin ja mihin sitä on käytetty. Yleisveitsenä oli kuulema ollut ja hyvin oli pidetty. Omistajan isä oli vaihtanut kahvan ja nykyinen haltija terän, että ihan oli kuin uusi veitsi!

 

[Frank]

Mutta tuolla ei ollut mitään merkitystä, olihan maailma loppunut jo.