Viime yön unessa tulin entisen Sinisalon kahvilan ovesta Rauman torille yöllä. Oli niin kova tuuli, että yksinäinen polkupyörä pyöri torin läpi tuulen voimasta. Tovin kuluttua näin esimieheni kävelevän Kuninkaankadulla. Riensin häneltä kysymään uutta työmääräintä, koska viime työ oli jo valmistunut.
Hää sanoi, että: "Joo, sun täytyy perata 2000 silakkaa ja sen jälkeen on vuorossa 500 ahventa. Työ suoritetaan entisen Keräsen kukkakioskin katolla."
Kun kiipesin kukkakioskin katolle, huomasin kioskin kattoineen siirtyneen Kaunisjärvenkadulta Isopoikkikadun ja Kauppakadun kulmaukseen, vanhan puutalon katolle. Perattavat silakatkin olivat muuttuneet puikulaperunan kokoisiksi viinirypäleiksi, jotka piti pestä huolellisesti.
Viinirypäleitä pestessäni katolle ajoi auto, jossa oli kummitätini tuttavapariskunta vuosikymmenien takaa. Heillä oli aivan uusi Nokian kännykkämalli, joka oli heidän lahjansa ITGjr:lle. Kännykkä oli kirjekuoressa, mutta sen näyttö näkyi kuoren läpi. Siinä samassa huomasin, että mun aktiivisuusrannekkeessa on täysin sama näyttö.
Käytiin siinä pientä riitaa/keskustelua, että onko se heidän lahjakännykkänsä sittenkään ihan uusinta uutta?