Tässä unessa olin ensin itse "päähenkilö" sitten muutuin sivustakatsojaksi.
Alussa istuin vanhan ranskalaisen linnan parvekkeella. Maisemat olivat tosi kauniit ja vuoristoiset. Aurinko oli juuri laskemassa. Istuin siinä viulu kädessäni ja tuskittelin kun en osannut soittaa sitä niin hyvin kun halusin.
Kesken tuskittelun alkoi tuntua selvä rikin katku, sitten kuului valtaisa räjähdys ja viereeni tuli istumaan Leonardo di Caprion näkönen jätkä. Hän sanoi lipevään sävyyn: "Voin antaa sinulle täydellisen viulunsoittotaidon, koko maailma lankeaa jalkoihisi jos haluat". "Ihan tosta vaan?", kysyin. Se jätkä sanoi: "No arvaathan sinä mistä on kyse. Sehän on niin kliseinen juttu. Sielu minulle, soittotaito sinulle". Mä sitten kysyin että mitäs siinä käytännössä tapahtuu jos sielun myypi paholaiselle, paholainenhan se jätkä siis oli. "Tulet minun valtakuntaani. Ei se oikeastaan ole hassumpi paikka. Sen toisen puolen propaganda vaan mustamaalaa paikkaa. Siellähän ne kaikki parhaat tyypit on. Huorat, kiroilijat ja muut pahantekijät", tyyppi naurahti.
Hetken harkinnan jälkeen suostuin, sanoin että "OK, ei siinä sitten mitään. Ei tämä maallinen vaelluskaan ole minkään arvoinen ilman kunnollista viulunsoittotaitoa"
Tässä vaiheessa musta tuli tavallaan ulkopuolinen, ja katselin tapahtumia ikäänkuin sivusta.
Se mies alkoi saada mainetta ja kunniaa kautta maailman ja hänestä kirjoitettiin ylistävään sävyyn nykypäivän Paganinina. Hän kiersi maailmaa ja joka puolella häntä odottivat valtaisat, palvovat ihailijajoukot. Jossain vaiheessa saatana kävi uudestaan miehen luona ja kertoi että Paganini tosiaan oli myös ollut "hänen lapsiaan". Yleisän joukossa oli aina myös muutama pelottava, musta hahmo, joiden mies tiesi olevan paholaisen valtakunnasta...muistuttamassa häntä mitä tuleman pitää.
Illat mies vietti yhä useammin yksin hotellissa, miettien mitä tapahtuu kaiken tämän jälkeen ja mies alkoikin pelätä kovin helvettiin joutumista. Kerran kun mies tuli kotiin konserttikiertueelta Australiasta, olikin saatana shänen kotonaan odottamassa ja kertoi, että miehellä on vuorokausi aikaa laittaa asiansa kuntoon. Huomenna samaan aikaa olisi lähtö edessä.
Mies oli kauhun vallassa ja päätti paeta rakkaan viulunsa kanssa kirkkoon. Kun seuraava ilta tuli, tuli paholainen koputtamaan kirkon oveen ja huusi: "Jos et nyt HETI tule sieltä ulos, tulet tuntemaan vihani kaikkein karmeimmat muodot!!". Mies ei mennyt ulos ja maa alkoi järistä, kirkon ikkunat aloivat särkyä ja alkoi kuulua valtavaa jyrinää, tuskaisaa kirkunaa ja rääkynää kun demonit ja mustat hirviömäiset hahmot yrittivät sisään särkyneistä ikkunoista, mutta eivät päässet koska jokin näkymätön voima pidätteli niitä. Ikkunoista tuprusi sisään mustaa, pahanhajuista savua joka muodosti miehen ympärille lonkeroita, jotka tarrautuivat häneen kiinni. Tai yrittivät, kiinni ne eivät kunnolla saaneet.
Pappi asteli miehen luokse. Pelkäsi pappikin, sen näki, mutta sai kysyttyä mikä miehen oli johtanut tähän tilanteeseen että itse saatana tätä penäsi ulos kirkon oven takana. Mies kertoi tarinansa ja kysyi tuskissaan "Mitä minä nyt teen?".
Pappi sanoi: "Sinun täytyy soittaa viulua. Ei paholaisen opeilla, vaan niinkuin itse osaat. Sydämessäsi. Paholainen ei oikeasti antanut sinulle mitään taitoa. Taito oli koko ajan sinulla. Sydämessäsi. Paholainen vain houkutteli sen esiin. Hän huijasi sinua. Soita siis, soita. Jos onnistut soittamaan niin kauniisti, että alttaritaulun enkelit ja tuo ristiinnaulittu Jeesuskin itkevät, olet päässyt pahasta".
Mies alkoi soittaa. Tunnistin Titanic-hymnin alun. Mies soitti ja soitti ja yhtäkkiä selvästi tajusi mitä pappi oli tarkoittanut ja soitto muuttui pehmeämmäksi ja kauniimmaksi koko ajan. Sitten alttarin kieppeille tuli sokaisevan valkea valo, joka alkoi pikkuhiljaa levitä koko kirkkoon...ja sitten...
sitten ohi ajoi joku perkeleen viritetty mopo jonka pärinään heräsin ja uni jäi kesken.
