Viimeyön unen loppuosassa olin jonkun taikurin/maagikon tjsp seurassa ja meidän piti saada vielä yksi nimenomainen kaveri mukaan, jotta voitaisiin pelastaa maailma tai jotain. Yritettiin saada sitä mukaan, mutta eihän se uskonut meidän puheista mitään. Se taikuri sitten ehdotti että yritäpä sytyttää noi lehdet tuleen. Kaveri siinä sitten heitteli tulitikkuja lehtien päälle ja taikuri heilautti kättään ja tuli sammui. Eipä uskonut. Tää kaveri sitten päätti pistää tupakaksi ja taikuri taas heilautti kättään ja tulitikusta tuli sellainen lieska, että se poltti sen tupakan samantien kokonaan. Ei vaurioita kaverin naamalle tai hiuksille...
Sen jälkeen kohdalle tuli joku pitkänomainen huvimaja (katto, ei varsinaisesti seiniä missään). Kaveri alkoi heitellä tulitikkuja sinne ja taikuri siinä sitten sammutteli kädenliikkeillään niitä. Jossain välissä se sitten vähän rehvasteli ja taikoi siihen sateen, joka tuli katon alapuolelta. Ei vieläkään kaveri uskonut mitään.
Lopuksi pisteenä ii:n päälle se pisti sellaisen maailmanlopun shown (siis illuusio-version tulevasta) päälle, että oli pakko uskoa. Mainittakoon, että oon tuon samanlaisen shown nähnyt joskus aiemmissakin unissa. Päivä muuttui yöksi ja taivaalla, hyvin kaukana lensi iso valopiste. Se teki mutkan ja alkoi tulla kohti. Se jakaantui useammaksi valopisteeksi. Ja useammaksi. Ja ties kuinka monta kertaa useammaksi. Sanottiin vaan tälle kaverille, että älä hätäile, et voi tehdä mitään eikä tässä ole oikeasti mitään hätää. Taikuri toisella puolella ja minä toisella puolella pidettiin kaverista kiinni ja se tuntui tyytyvän epäuskoisena seuraamaan tuota tilannetta. Valopisteet lähestyivät symmetrisenä kuviona ja alkoivat lähestyessään laajentua isommalle alueelle. Jossain vaiheessa valopiste alkoi erottumaan jonkinnäköisenä ohjuksena, jonka lentorata meni parisataa metriä tai enämpi meidän yli ja räjähtäessään maahan tuli hyvin outo olo ja siirryimme hyvin kauas avaruuteen katsomaan tuota pommitusta, ikään kuin kuolleina tai sielujemme silmin.
Sen jälkeen kaveri tuntui uskovan ja suostui lähtemään messiin. Onneksi ei tarvinnut tuon ihmeellisempiä todisteluja siitä, että tuo mukana ollut taikuri oli ihan oikea taikuri...
Ja siitä lähdettiin sitten pelastamaan maailmaa, mut heräsin sitten, kun vaimo alkoi vongata se... eiku ei mitään.. Heräsin ihan muuten vaan *viheltelee*
Sillä kertaa jäi maailma pelastamatta... Ehkä jo seuraavalla kerralla.