Minun viimeisin koirulini kaivautui alkuaikoina yöllä tyynylle kaulaan ja hiusten joukkoon ja siellä imeä lutkutti hiustukkoa. Oli kai emoa ikävä.
Tuo on kyllä parasta!
Junnukoira lutkuttelee meillä liki päivittäin sellaisen ison Ikeanallen korvaa ja niskakarvoja. Joskus sillä menee koko ilta siihen hommaan. Anopin kanssa just eilen pähkittiin että johtuisko se siitä että on vieroitettu emosta aikaisin (löytökoira).Minun viimeisin koirulini kaivautui alkuaikoina yöllä tyynylle kaulaan ja hiusten joukkoon ja siellä imeä lutkutti hiustukkoa. Oli kai emoa ikävä.
Minun pentuseni oli vain 7 viikkoinen, joten saattoi olla liian aikaisin erossa emosta.
Meillä oli tuo "esikoinen" n. 8 viikkoa (jonka erotusikä on siis tiedossa) ja silläkin oli n. 2 vuotiaaksi saakka tuota lutkutusmieltymystä, ei tosin enää.
Se ajatteli varmaan, että enhän minä mitään koeran ruokia rupea syömään.
Näinkin voi olla? Samainen koera syö mieluusti kissan hiekkalaatikosta "sattumat", jos se niihin pääsee käsiksi. Tai kuonoiksi, vai miten sitä...
Pahvihylsy on meidän toisen koiran herkkuva. Murtautuu vessaan tai varastoon ja anastaa vessapaperirullan, josta saa aika taidokkaasti hylsyn pois. Paperit tietysti kuin serpentiiniä, mutta vielä käytettävissä.
Meillä on kanssa kovat kilpa-ajot pihalla välillä päällä. Uskomattoman nopeita tuollaiset pienet koirat, viuh vauh vaan ja kaks jotain ruskeeta ohjusta singahta terassin ohi!Jumalaute proidin koiranpentu oli nopee. Meni kuin sähköjänes ympäri pihaa ja systerin vanha koira jäi kierroksella kun nuorempi meni kaksi.
