Lapsuuden ruokatraumat
- Viestiketjun aloittaja Mangelo
- Aloituspäivämäärä
Knoukka
Well-known member
- Liittynyt
- 25.5.2000
- Viestit
- 27426
Kaalitrauma oli mullakin, mutta oisko ollu kymmenkunta vuotta sitten kun huomasin muutoksen tapahtuneen ja nykyään kaali, erityisesti parsakaali, on lempiruokaani. Sitä en muista, mikä muutoksen aiheutti. Olisko ollu tuo parsa- tai kukkakaali miedompana makuna ja jota syömällä olen tykästynyt perinteiseenkin kaaliin. Hyvät kaalikääryleethän sulaa suussa.
Jännää, että en tota inhosta poisoppimista muista.
Thyella
þýðingafræðingur
Silakka, koska pienenä ruodot jäi aina kurkkuun kiinni. Nykyään voin syödä silliä, ja kai ne silakkapihvitkin alas menis nykyään, mut ei niitä jostain syystä tuu koskaan tehtyä. Oon kyllä tehny itelleni lupauksen, että maistan, jos niitä on jossain joskus tarjolla. :ahem:
Toinen mitä en voi sietää ollenkaan on liha, missä on kaiken maailman läskiä ja rustoa ja ns. nästibaitseja, hyvänä esimerkkinä kanan paistisuikaleet. Sanoin sitä pienenä saranakanaks, ku siellä oli semmosia venyviä juttuja välissä. Ne oli halpoja, joten niitä syötiin usein. :yuck:
Kalapuikot ja ranskalaiset oli kans halpoja, joten meillä oli niitä lähes päivittäin ku oli pieni, ku rahat ei riittäny muuhun. Mulla meni monta vuotta, että sain taas syötyä kalapuikkoja, mutta semmosiin kaupan pakasteranskalaisiin en kovin mielelläni koske vieläkään. Hiljattain huomatun peruna-allergian myötä ei kovin usein tarttekaan koskea.
Toinen mitä en voi sietää ollenkaan on liha, missä on kaiken maailman läskiä ja rustoa ja ns. nästibaitseja, hyvänä esimerkkinä kanan paistisuikaleet. Sanoin sitä pienenä saranakanaks, ku siellä oli semmosia venyviä juttuja välissä. Ne oli halpoja, joten niitä syötiin usein. :yuck:
Kalapuikot ja ranskalaiset oli kans halpoja, joten meillä oli niitä lähes päivittäin ku oli pieni, ku rahat ei riittäny muuhun. Mulla meni monta vuotta, että sain taas syötyä kalapuikkoja, mutta semmosiin kaupan pakasteranskalaisiin en kovin mielelläni koske vieläkään. Hiljattain huomatun peruna-allergian myötä ei kovin usein tarttekaan koskea.
toleranssisiipi
Langennut enkeli
Talkkunavelli. Äiti pakotti kerran pienen tolemiehen syömään, vaikka itku tuli kun oli niin pahaa. Minkäänlaista makumuistikuvaa ei ole, mutta en ole sitä koskaan sen jälkeen maistanut, eikä ole tehnyt edes mieli maistaa.
Örfil
Guest
Tässä on sellainen homma taustalla että kyse ei ole mausta, vaan miltä se tuntuu suussa: olen tutustunut aiheeseen erinäisten asioiden ja vaiheiden kautta omien, sisarusten sekä lasteni (omat + otto) kautta.
Itselläni kaikki "liukas" (sipuli, kaali, kanaviillokki, läskin kimpaleet) ei menneet alas sitten millään vaan tuli ylös yök:in kera. Ei vaan voinut niellä ja haju korreloi siihen, että "se on nyt taas sitä liukasta kamaa".
Itsekään en tarkalleen muista milloin pääsin ruokatraumoistani eroon, mutta se lienee tapahtunut siinä 3.5 - 4 -ympin kohdilla. Ja tässä ei ole kyse siitä, miten "kotona opetetaan syömään" kuten faija jurnutti mulle aikanaan pojista, sillä toinen syö kaikkea mikä ei liiku (liian nopeasti) ja toinen vain jauhelihaa.
Siskoni on 35 ja aivan mahdoton nirso vieläkin, samoin junnu: kummatkin eläneet pääasiassa jauhelihalla ja riisillä/perunoilla koko ikänsä.
Kyse on ei ole makuaistista vaan tuntemuksista suussa. Ruokaa ei maisteta vaan tunnetaan, ja kun ruoka ei "tunnu" oikealta, sitä ei voi vaan syödä.
Asia voi mennä ohi ikääntymisen myötä (oma kokemus) tai ainakin helpottua.
Mutta edelleenkään en voisi syödä simpukoita, katkarapuja jne...
Lisäkommentteja teoriaan?
Itselläni kaikki "liukas" (sipuli, kaali, kanaviillokki, läskin kimpaleet) ei menneet alas sitten millään vaan tuli ylös yök:in kera. Ei vaan voinut niellä ja haju korreloi siihen, että "se on nyt taas sitä liukasta kamaa".
Itsekään en tarkalleen muista milloin pääsin ruokatraumoistani eroon, mutta se lienee tapahtunut siinä 3.5 - 4 -ympin kohdilla. Ja tässä ei ole kyse siitä, miten "kotona opetetaan syömään" kuten faija jurnutti mulle aikanaan pojista, sillä toinen syö kaikkea mikä ei liiku (liian nopeasti) ja toinen vain jauhelihaa.
Siskoni on 35 ja aivan mahdoton nirso vieläkin, samoin junnu: kummatkin eläneet pääasiassa jauhelihalla ja riisillä/perunoilla koko ikänsä.
Kyse on ei ole makuaistista vaan tuntemuksista suussa. Ruokaa ei maisteta vaan tunnetaan, ja kun ruoka ei "tunnu" oikealta, sitä ei voi vaan syödä.
Asia voi mennä ohi ikääntymisen myötä (oma kokemus) tai ainakin helpottua.
Mutta edelleenkään en voisi syödä simpukoita, katkarapuja jne...
Lisäkommentteja teoriaan?
Örfil
Guest
Aika pervo :yuck:
Aika tissiposki.
Örfil
Guest
Miltähän haisee Skotan sisätiloissa pitkän ajorupeaman päätteeksi kun prööt jos toinenkin on sinne suhahtanut :eek!:
Örfil
Guest
Tissi poskessa, pillu huulillaAika tissiposki.
Sisäkumi päälaella.Tissi poskessa, pillu huulilla
Sitä kannattanee kysyä joltakin Skota-kuskilta.
Veikkaan että paska nyt kuitenkin haisis.
Knoukka
Well-known member
- Liittynyt
- 25.5.2000
- Viestit
- 27426
Juuri näin. Mulla ei tuo ruuan koostumus ja sen tuntemus suussa sinänsä erityisesti yksilöidy mihinkään ruokalajiin. Luikkaat klimpit, jos niitä on riittävän harvassa ja yllättäen, voivat aiheuttaa yökköreaktion. Vaikkapa puurossa. Mutta esimerkiksi jossain itse sekoitetussa hedelmä tai marjarahkassa, jossa sattumat ovat saman tuntuisia niin yökkimistä ei tule.
Kyseessä lienee ihan suojautumiskeino makuaistin rinnalla, jolla elimistä välttää pilaantuneen tai muuten epäsuotavan aineksen joutumisen ruuansulatukseen.
Ja koostumukseen sekä makuun liittyen: nuoruuden ruokatrauma nro 1: intin noppasoppa!
Mehe Rienarsuo
Lupaavin tulokas
Syön mitä vaan. Jotkut ruoat eivät ole kovin kummoisia, mutta mikään ei aiheuta inhoa.
Örfil
Guest
Tosi vähän vasta! Se saattaa olla myös ihan vaan pyörre (parturi aina lohduttelee).Sisäkumi päälaella.