Ja sitten vielä pari Tarantinoa..
Inglourious Basterds:
Näin alkun todettakoot, että pidän Tarantinosta, tuosta USA:n Aki Kaurismäestä ja siitä syystä onkin häpeä tunnustaa, että tämä filmi tuli nähtyä vasta nyt neljä vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Odotukset olivat varsin korkealla (etenkin kun olin juuri katsonut Djangon) ja sitä suurempi olikin sitten pettymys. Ei tämä nyt vain jostain syystä oikein toiminut, vaikka alku tuntuikin lupaavalta. Leffasta oli valtaosa varsin tylsähköä dialogia ja näyttelijätyöskentelykin, Christoph Waltzia ja Mélanie Laurentia lukuunottamatta, korkeintaan keskinkertaista, osin jopa kehnoa. Brad Pittin roolihahmo oli kuin rovastin mopo, ei lähtenyt polkemallakaan käyntiin. Tarantinolle tyypilliset verta roiskuvat lähinnä taiteellista performanssia lähentelevät actionkohtaukset, eivät mielestäni nekään oikein toimineet. Mnjääh.. ei tämä nyt suinkaan täyspaska ollut, mutta rima vaan oli ehkä ihan liian korkealla, siksi petyin. Ehkä pitäis kokeilla parin vuoden kuluttua uudestaan.
Django Unchained:
Toisin kuin Inglourious Basterds, tämä taas oli leffa, jossa toimi ihan kaikki alusta loppuun ja täydellisesti. Niin käsikirjoitus, näytteljätyöskentely, kuvaus, musiikki... ihan kaikki. Loistavaa! Standing ovation. Turhan kauan tulin tätäkin leffaa pantanneeksi.
Tai noh.. ehkäse KKK-huppupelleilykohtaus oli hieman turha, oli vähän kuin olis hypänny yhtäkkiä hetkeksi Monty Pythonin sketsiin, jotka toki ovat nerokkuudessaan loistavia, mutta jotka nyt vaan yksinkertaisesti eivät sovi keskelle Quentin Tarantinon elokuvaa. Mutta ei tuolla nyt kokonaisuuden kannalta ole suurta merkitystä.
Mielestäni muuten Walz oli tässä leffassa vielä selvästi parempi kuin Basterdsissa, tosin voihan tuo johtua roolihahmostakin. Jamie Foxx, Leonardo DiCaprio ja Samuel L. Jackson (jonka muuten tajusin olevan ko. roolihahmon takana vasta, kun myöhemmin tarkistin IMDB:stä) olivat hekin erinomaisia.