OoPee
Nuori ikäisekseen
Mä en sitä kakkosta enää niin tarkkaan muista vaikka se jopa himasta löytyis, mutta samanmoinen muistikuva mullakin on noiden kahden osan välisestä paremmuudesta.H_Hihhuli sanoi:
Leffa-arvostelumme.
- Viestiketjun aloittaja Jonkki
- Aloituspäivämäärä
72
Well-known member
- Liittynyt
- 14.2.2000
- Viestit
- 16061
Tämä oli hyvä leffa
"Ray on elämänkertaelokuva legendaarisesta Ray Charlesista. 7-vuotiaana sokeutunut ja jo sitä ennen veljensä kuoleman todistanut, köyhissä oloissa kasvanut Ray Robinson lähti nuorena poikana kohti Seattlea tullakseen tähdeksi. Äidin opit hyvin sisäistänyt Ray ei antanut näkevien hyppiä nenille ja raivasi päättäväisesti tiensä kohti huippua. Onnekkaat sattumat ja raaka työ oman menestyksen eteen nostivat Ray Charlesin 50-luvun lopulla yhdeksi musiikkimaailman suurimmista tähdistä. Mutta ei Rayn nousu huipulle pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Pitkäaikainen heroiinin käyttö ja rakastajattaret vaativat veronsa ja lopulta Rayn oli pakko tunnustaa tosiasiat ja vetäytyä vieroitusklinikalle. Loppuelämänsä Ray Charles vietti kuivilla ja oli kuolemaansa saakka suosittu esiintyjä ympäri maailman.
Ray-elokuva käsittää Ray Charlesin tuotannollisen huippuaikakauden vuodesta 1948 vuoteen 1965. Lapsuusvuosista nähdään takautumia, lopuista 40 vuodesta vain yksi pätkä, vuodelta 1979. Ray Charlesia esittää roolistaan Oscarin pokannut Jamie Foxx, jonka suoritus on suoraan sanoen täydellinen. Elokuvassa kuultavat klassikkobiisit on pyöritetty nauhalta itse Rayn esittämänä, mutta on mukana myös jotain Foxxilta, joka on myös jokseenkin musikaalinen kaveri. Muissa päärooleissa nähdään Konnankoukkuja kahdelle -sarjasta tuttu Curtis Armstrong Atlantic-levy-yhtiön Ahmet Ertegunina ja hänen apulaisenaan West Wing -sarjan Richard Schiff Jerry Wexlerinä. Rayn vaimoa Della Beaa esittää Kerry Washington ja rakastajatar/taustalaulaja Margie Hendricksia näyttelee Regina King. Rayn Seattle-kaveria Gossie McKeetä esittää Ehdonalaiset-sarjasta tuttu Terrence Dashon Howard. Tärkein henkilö Rayn taustalla oli kuitenkin Jeff Brown, jota esittää Clifton Powell."
"Ray on elämänkertaelokuva legendaarisesta Ray Charlesista. 7-vuotiaana sokeutunut ja jo sitä ennen veljensä kuoleman todistanut, köyhissä oloissa kasvanut Ray Robinson lähti nuorena poikana kohti Seattlea tullakseen tähdeksi. Äidin opit hyvin sisäistänyt Ray ei antanut näkevien hyppiä nenille ja raivasi päättäväisesti tiensä kohti huippua. Onnekkaat sattumat ja raaka työ oman menestyksen eteen nostivat Ray Charlesin 50-luvun lopulla yhdeksi musiikkimaailman suurimmista tähdistä. Mutta ei Rayn nousu huipulle pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Pitkäaikainen heroiinin käyttö ja rakastajattaret vaativat veronsa ja lopulta Rayn oli pakko tunnustaa tosiasiat ja vetäytyä vieroitusklinikalle. Loppuelämänsä Ray Charles vietti kuivilla ja oli kuolemaansa saakka suosittu esiintyjä ympäri maailman.
Ray-elokuva käsittää Ray Charlesin tuotannollisen huippuaikakauden vuodesta 1948 vuoteen 1965. Lapsuusvuosista nähdään takautumia, lopuista 40 vuodesta vain yksi pätkä, vuodelta 1979. Ray Charlesia esittää roolistaan Oscarin pokannut Jamie Foxx, jonka suoritus on suoraan sanoen täydellinen. Elokuvassa kuultavat klassikkobiisit on pyöritetty nauhalta itse Rayn esittämänä, mutta on mukana myös jotain Foxxilta, joka on myös jokseenkin musikaalinen kaveri. Muissa päärooleissa nähdään Konnankoukkuja kahdelle -sarjasta tuttu Curtis Armstrong Atlantic-levy-yhtiön Ahmet Ertegunina ja hänen apulaisenaan West Wing -sarjan Richard Schiff Jerry Wexlerinä. Rayn vaimoa Della Beaa esittää Kerry Washington ja rakastajatar/taustalaulaja Margie Hendricksia näyttelee Regina King. Rayn Seattle-kaveria Gossie McKeetä esittää Ehdonalaiset-sarjasta tuttu Terrence Dashon Howard. Tärkein henkilö Rayn taustalla oli kuitenkin Jeff Brown, jota esittää Clifton Powell."
The Hunted
Tommosen dvd-sixpackin ostin joskus alkuvuonna parin hyvän leffan takia ja tämmönen sattui tulemaan mukana. Juonenhan pystyisi kirjoittamaan tulitikkuaskin kanteen, lyhykäisyydessään jenkkiläinen bestofthebestofthebest-sotilas (del Toro) sekoaa ja sitten sen perään laitetaan FBI ja oppi-isä (Lee Jones). Kauheaa kuraahan tämä oli, mutta eipä yllättänyt millään lailla. Tämmösistä on toisaalta ihan mukavaa bongailla epäloogisuuksia ja tahatonta komiikkaakin oli saatu jonkun verran mukaan. Hyvänä puolena mainittakoon lyhyt kesto (90min). :ahem:
Tommosen dvd-sixpackin ostin joskus alkuvuonna parin hyvän leffan takia ja tämmönen sattui tulemaan mukana. Juonenhan pystyisi kirjoittamaan tulitikkuaskin kanteen, lyhykäisyydessään jenkkiläinen bestofthebestofthebest-sotilas (del Toro) sekoaa ja sitten sen perään laitetaan FBI ja oppi-isä (Lee Jones). Kauheaa kuraahan tämä oli, mutta eipä yllättänyt millään lailla. Tämmösistä on toisaalta ihan mukavaa bongailla epäloogisuuksia ja tahatonta komiikkaakin oli saatu jonkun verran mukaan. Hyvänä puolena mainittakoon lyhyt kesto (90min). :ahem:
John Ford: Grapes of Wrath (1940)
Sosiaalisesti hyvin kantaaottava elokuva, jopa hieman yllättävä ajatellen ohjaajaa josta dvdsavant kertoo seuraavaa:
"John Ford was a military man as much as a film director and became a big supporter of Vietnam and the Republican point of view. But he also condemned the blacklist and with George Stevens and others fought attempts to let the Director's Guild enforce HUAC loyalty oaths. His westerns can be downright racist (particularly as regards American Indians) but the rebel in him always embraced the nobility of the losing side and the righteousness of the underdog. The Grapes of Wrath is the closest mainstream Hollywood ever came to advocating communism, or at least socialism, as the cure for the country's Depression woes."
Melodramaattinen teos jonka kaikkein parasta antia on mielestäni Gregg Tolandin upea kameratyöskentely, samainen mies hääri kameran takana vuotta myöhemmin Citizen Kanen kuvauksissa.
Sosiaalisesti hyvin kantaaottava elokuva, jopa hieman yllättävä ajatellen ohjaajaa josta dvdsavant kertoo seuraavaa:
"John Ford was a military man as much as a film director and became a big supporter of Vietnam and the Republican point of view. But he also condemned the blacklist and with George Stevens and others fought attempts to let the Director's Guild enforce HUAC loyalty oaths. His westerns can be downright racist (particularly as regards American Indians) but the rebel in him always embraced the nobility of the losing side and the righteousness of the underdog. The Grapes of Wrath is the closest mainstream Hollywood ever came to advocating communism, or at least socialism, as the cure for the country's Depression woes."
Melodramaattinen teos jonka kaikkein parasta antia on mielestäni Gregg Tolandin upea kameratyöskentely, samainen mies hääri kameran takana vuotta myöhemmin Citizen Kanen kuvauksissa.
Hayao Miyazaki :My Neighbor Totoro (1988)
Maaginen animaatioelokuva jossa tapahtumat nähdään lapsen silmin.
Maaginen animaatioelokuva jossa tapahtumat nähdään lapsen silmin.
H_Hihhuli
Well-known member
- Liittynyt
- 23.2.2001
- Viestit
- 1971
Aki Kaurismäki: Pidä huivista kiinni, Tatjana! (1994)
Lyhyt ja ytimekäs komedia. Tällaista toivoisi enemmänkin Kaurismäeltä. Peltsi on vedossa, vaikka todellisuudessa vetelee viimeisiään. Jäi miehen viimeiseksi elokuvaksi.
Jacques Tati: Lystikäs kirjeenkantaja (1949)
Hieno komedia, jonka voi katsoa uudestaankin, koska kaikkea ei voi havaita ensimmäisellä katselukerralla. Ei silti ole yhtä riemastuttava kuin Riemuloma Rivieralla.
Lyhyt ja ytimekäs komedia. Tällaista toivoisi enemmänkin Kaurismäeltä. Peltsi on vedossa, vaikka todellisuudessa vetelee viimeisiään. Jäi miehen viimeiseksi elokuvaksi.
Jacques Tati: Lystikäs kirjeenkantaja (1949)
Hieno komedia, jonka voi katsoa uudestaankin, koska kaikkea ei voi havaita ensimmäisellä katselukerralla. Ei silti ole yhtä riemastuttava kuin Riemuloma Rivieralla.
Masaki Kobayashi: Kwaidan (1964)
Mestariohjaajan (Harakiri, Samurai Rebellion) neljä "kummitustarinaa" - upeaa taidetta jonka olennainen osa on Toru Takemitsun suunnittelema äänimaailma.
Kiinnostavin ja samalla pisin tarinoista on "Hoichi, the Earless".
Mestariohjaajan (Harakiri, Samurai Rebellion) neljä "kummitustarinaa" - upeaa taidetta jonka olennainen osa on Toru Takemitsun suunnittelema äänimaailma.
Kiinnostavin ja samalla pisin tarinoista on "Hoichi, the Earless".
Jun Ichikawa: Tony Takitani (2004)
Japanin suosituimpiin kuuluvan nykykirjailijan Murakami Harukin novelliin perustuva minimalistinen, vangitseva ja melankolinen elokuva (75 min.) säestyksenään Ryuichi Sakamoton musiikki.
Japanin suosituimpiin kuuluvan nykykirjailijan Murakami Harukin novelliin perustuva minimalistinen, vangitseva ja melankolinen elokuva (75 min.) säestyksenään Ryuichi Sakamoton musiikki.
H_Hihhuli
Well-known member
- Liittynyt
- 23.2.2001
- Viestit
- 1971
Kävin tänään Bio Cityssä katsomassa. Lippuluukulla kuulin, että ovat lopettamassa toimintansa toistaiseksi, eikä jatko ole varmaa.Mr Natural sanoi:
Mutta asiaan. Elokuva oli epäilemättä paras mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Solondz osaa herättellä tunteita. Ainakin itselläni fiilikset vaihtelivat sairaalloisesta tyytyväisyydestä inhoon.
Vittorio de Sica: Ladri di Biciclette (Polkupyörävarkaat 1948)
Tunteisiin vetoava suoraviivainen ikiklassikko klassikko-ohjaajalta.
Tunteisiin vetoava suoraviivainen ikiklassikko klassikko-ohjaajalta.
Il Tempo Gigante
Darth Father
Haa.
Katsoinhan tuossa juhannusillan pääteeksi Mikko Niskasen ohjaaman ja osin käsikirjoittaman, Kalle Päätalon Iijokisarjan alkupuolen romaaneihin perustuvan elokuvan Nuoruuteni savotat.
Kovin oli synkkää ja surullista.
Ja maanläheistä.
Mutta varmaan totuudenmukaista.
Suomalaista melankoliaa.
Semmoista se on.
Elämä.
Katsoinhan tuossa juhannusillan pääteeksi Mikko Niskasen ohjaaman ja osin käsikirjoittaman, Kalle Päätalon Iijokisarjan alkupuolen romaaneihin perustuvan elokuvan Nuoruuteni savotat.
Kovin oli synkkää ja surullista.
Ja maanläheistä.
Mutta varmaan totuudenmukaista.
Suomalaista melankoliaa.
Semmoista se on.
Elämä.
Charles Laughton: The Night of the Hunter (1955)
Laughtonin ensimmäinen elokuva ohjaajana joka samalla jäi viimeiseksi huonon kassamenestyksen sekä murskaavan kritiikin vuoksi.
Mestariteokseksi luokiteltava - ei kuitenkaan täysin virheetön - eri tyylilajeja taidokkaasti hyödyntävä teos. Robert Mitchum ei aiemmin ole oikein onnistunut minua erityisesti vakuuttamaan näyttelijäntaidoillaan mutta tässä leffassa hän kyllä sarjamurhaavana saarnamiehenä tekee unohtumattoman suorituksen.
PvB on kelpuuttanut Räsynuken "Elämää suuremmat elokuvat"- listallensa.
Laughtonin ensimmäinen elokuva ohjaajana joka samalla jäi viimeiseksi huonon kassamenestyksen sekä murskaavan kritiikin vuoksi.
Mestariteokseksi luokiteltava - ei kuitenkaan täysin virheetön - eri tyylilajeja taidokkaasti hyödyntävä teos. Robert Mitchum ei aiemmin ole oikein onnistunut minua erityisesti vakuuttamaan näyttelijäntaidoillaan mutta tässä leffassa hän kyllä sarjamurhaavana saarnamiehenä tekee unohtumattoman suorituksen.
PvB on kelpuuttanut Räsynuken "Elämää suuremmat elokuvat"- listallensa.
Sellasta kyselyä ajattelin pistää tähän ketjuun, joka tavallaan on erään sortin leffa-arvostelua.. Eli mitäs leffoja foorumistit jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan? Itse jaksan katsoa kerta toisensa jälkeen uudestaan silloin tällöin:
Mrs. Doubtfire - Isä sisäkkönä
Mies ja alaston ase -trilogia
Yksin kotona 1 & 2
Siinä nyt alkuun.. :thumbup:
Mrs. Doubtfire - Isä sisäkkönä
Mies ja alaston ase -trilogia
Yksin kotona 1 & 2
Siinä nyt alkuun..
:thumbup:
Howard Hawks: Rio Bravo (1959)
Amerikkalaisten westernien parhaimmistoa. Mainiota viihdettä vaikkapa sunnuntaipäivän ratoksi.
Derek Malcolmin mukaan ohjaaja Hawks oli käynyt seuraavanlaisen keskustelun Warner Brothersien johtajan Jack Warnerin kanssa:
Warner: "We hired Dean Martin. When's he going to be in this picture?"
Hawks: "He's the funny-looking guy in the old hat.!"
Warner: "Holy smoke, is that Dean Martin?"
Amerikkalaisten westernien parhaimmistoa. Mainiota viihdettä vaikkapa sunnuntaipäivän ratoksi.
Derek Malcolmin mukaan ohjaaja Hawks oli käynyt seuraavanlaisen keskustelun Warner Brothersien johtajan Jack Warnerin kanssa:
Warner: "We hired Dean Martin. When's he going to be in this picture?"
Hawks: "He's the funny-looking guy in the old hat.!"
Warner: "Holy smoke, is that Dean Martin?"
Todd Browning: Freaks (1932)
"Everyone comes to the Freak Show, but nobody laughs when they leave."
"Everyone comes to the Freak Show, but nobody laughs when they leave."
ettelbruck
Well-known member
.
Viimeksi muokattu:
OoPee
Nuori ikäisekseen
Päätin sitten eilenillalla vihdoin ja viimein katsoa ton äitini jo maaliskuussa mulle tuoman Pahan maa -leffan. Mulla ei ollu mitään käsitystä tahi ennakko-odotusta ko. tekeleestä, joten jännityksellä kattomaan mitä tuleman pitää.
No huhhuh, ihan äkkiseltään ei tule mieleen leffaa (en siis väitä, etteikö tuollaista olisi, mutta kun ei tule nyt mieleen), joka olisi yhtä masentava, ahdistava ja surullinen ja vielä kaikkea tätä yhtäaikaa vailla pienintäkään toivon- ja valonpilkahdusta. En suosittele katseltavaksi valmiiksi masentuneelle ihmiselle, sen verran ranteet auki -fiilistä tossa leffassa on, että parempi tuossa mielentilassa jättää katsomatta.
Tämä kuitenkaan ei tarkoita ettenkö olisi elokuvasta pitänyt. Päinvastoin, Paha maa oli kertakaikkiaan loistava elokuva, joka hypnoottisuudellaan naulitsi mut ruudun ääreen alusta loppuun. Tarkoitukseni olis katsoa leffasta pikkasen alkua ja tänään tahi myöhemmin loput, mutta eihän tuon katselua pystynyt lopettaamana ja näin sitä tuli sitten kukuttua lähemmäksi yhtä yöllä. Jos joku kysyisi multa mistä Paha maa kertoo, niin sen sijaan, että pyrkisin referoimaan elokuvan kertomaa tarinaa, vastaisin sen kertovan ahdistuksesta ja pahasta olosta. Kyllähän elokuvassa toki juonikin oli, itseasiassa useampiakin, jotka jollaintavoin kuitenkin kaikki nivoutuivat yhteen.
Suosittelen. Paitsi masentuneille.
En ilkeä kymppiä antaa, joten 9.5/10 sisältäen ehkä puolen pisteen verran kotimaisuuslisää