Leffa-arvostelumme.

[patriot]

Tuosta samaisesta lennosta tuli viime viikolla dokumentti, jota tosin en ole ehtinyt vielä katsoa kuin vaan pikkasen alusta. Olivat pyrkineet rekonstruoimaan näyttelijöiden avulla lennon sekä sitä edeltävät tapahtumat, aina välissä haastattelivat omaisia tai muuten vain asiaan liittyviä henkilöitä (kuten sitä yhtä lennonopettajaa Floridasta). Päivää myöhemmin tuli vastaavanlainen dokumentti WTC:n tuhosta, en ole sitäkään vielä kerinnyt katsomaan.

Tänään tuli muutes varmaan juuri sama dokkari neloselta. Kiefer Sutherland oli kertojana... Oliko sama?

 

[joukahainen]

Sidney Lumet: Dog Day Afternoon (1975)

Jotakuinkin kaikkien kidnappauselokuvien äiti - trilleri höystettynä huumorilla, unohtumattomia näyttelijäsuorituksia sekä elokuvallista riskinottoa jota aivan liian vähän näkee nykyään jenkkileffoissa.
Erinomaisena mieleenjäänyt elokuva televisiosta nähtynä vuosia sitten, yhtä laadukkaalta tuntui vieläkin.

 

[Tolerantti]

Käytin lapset katsomassa Autoja Oli hyvä :ahem: Täytyy ostaa, jahka tulee myyntiin.

Kävin myöskin katsomassa. Oli ihan hyvä, NASCARin tapaisesta on kyse. Aika paljon viittauksista meni ohitse, kun ei ole niin hyvin perillä amerikkalaisesta kulttuurista (TV- ohjelmat, uutisankkurit jne), mutta ei se katselua haittaa. Sinivalkolasein katsottuna FIN- versiossa onkin jo tanakoita roolisuorituksia:

Selostajakaksikko Matti Kyllönen ja Erkki Mustakari! Siis kyllä, toimivat ääninä ihan itse, mutta roolihenkilöiden nimet ovat jotenkin muunneltu. Ja löytyipä näyttelijäluettelosta vielä Mika Häkkinenkin!:eek!: En vaan bongannut, että missä roolissa. Ja Viivi Avellan toimittajatypynä. GBR- versiossa esiintyy kuulemma itse Schumi italiaa aidosti mongertaen! Yllättäen esittää Ferraria

 

[abc]

Riisuttu mies. Olipa pettymys. Ei oikein draama eikä komediakaan. Tylsä.

 

[joukahainen]

Mamoru Oshii: Ghost in the Shell (1995)

Klassikkoanime jonka sisältö ja visuaalinen upeus tarjoavat niin pureskeltavaa kuin silmänruokaa useammaksikin katselukerraksi.
Matrixin (1999) tekijät ovat "lainanneet" tästä melkein enemmän kuin laki sallii.

"But to be human is to constantly change. Your desire to remain as you are is what ultimately limits you."

 

[joukahainen]

Jacques Tati: Playtime (1967)

Ja klassikkoa pukkaa - lyhyesti sanottuna Playtime on vain kuusi elokuvaa tehneen ohjaajaneron huomattavimpia saavutuksia.

Tatin huumori on hiljaista ja sydämellistä.
Playtime on urbaaniteemansa vuoksi luonnollinen jatko edeltäneelle elokuvalle Mon Oncle joka oli vanhan ja modernin yhteiskunnan lämminhenkistä tarkastelua. Hykerryttävä tarkkailu jatkuu Playtimen kliinisessä lasiarkkitehtuurissa.

 

[OoPee]

Tuli eilen kattottua tämä näin:

Eihän toi tarina sinänsä hirveen uusi ole, tyypillinen tuhkimotarina, mutta silti vanhana 80-luvun lopun hevidiggarina tykkäsin tuosta ihan perkuleesti jo ihan niiden konserttikuvausten ja musiikin vuoksi. Wahlberg veti roolinsa tyylillä, Aniston oli ehkäpä snadisti väärässä roolissa, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että kyllähän sitä mieluusti kattoo

Toi leffahan pohjautuu löyhähkösti Judas Priestin laulajaksi Rob Halfordin jälkeen kohonneen Tim Owensin tarinaan. Owenshan oli Judas Priest-coverbändi British Steelin laulaja ja vuonna 1997 hänestä tuli sitten sen ihan aidon Judas Priestin laulaja vuoteen 2001 saakka, jolloin Halford teki comebackin.

Ostin ton kesällä Anttilasta alle 4 eurolla, kannatti :ahem:

 

[Thunder]

Tuli eilen kattottua tämä näin:

Eihän toi tarina sinänsä hirveen uusi ole, tyypillinen tuhkimotarina, mutta silti vanhana 80-luvun lopun hevidiggarina tykkäsin tuosta ihan perkuleesti jo ihan niiden konserttikuvausten ja musiikin vuoksi. Wahlberg veti roolinsa tyylillä, Aniston oli ehkäpä snadisti väärässä roolissa, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että kyllähän sitä mieluusti kattoo

Toi leffahan pohjautuu löyhähkösti Judas Priestin laulajaksi Rob Halfordin jälkeen kohonneen Tim Owensin tarinaan. Owenshan oli Judas Priest-coverbändi British Steelin laulaja ja vuonna 1997 hänestä tuli sitten sen ihan aidon Judas Priestin laulaja vuoteen 2001 saakka, jolloin Halford teki comebackin.

Ostin ton kesällä Anttilasta alle 4 eurolla, kannatti :ahem:

-5, liikaa musiikkia ja hukkaostos.

 

[OoPee]

-5, liikaa musiikkia ja hukkaostos.

Mä taas olisin mieluummin nähny ja kuullu jopa vielä enemmän muzakkia ja konserttiotoksia

Noh, nää on makuasioita :wink:

 

[lfb]

Mä ainakin tykkäsin tosta Rock Starista kun sen näin.

 

[Teukka]

Weapons of Ass Destruction

Taattua laatua. Suosittelen. Hyvannakoisia ranskalaismimmeja. :ahem:

 

[Knoukka]

Riisuttu mies

Sekava ja keskeneräinen tekele. Yhtään en ihmettele alkuperäisen käsikirjoittajan Hännisen oikeustoimia. Leffa oli sirpaleinen ja henkilöt keskenjääneitä, vailla mitään suuntaa, motiiveja tai kehitystä. Elokuva ihmiskuva oli pinnallisuudessaan... vittu ihan teini ja kuva kirkosta vieläkin mustavalkoisempi. Ei päätä eikä häntää. Toki tolla näyttelijäkaartilla tulee väkisinkin muutama hyvä kohtaus, mutta lopun perhepotrettikohtaus vesitti jo senkin hyvän. 5/10.

 

[joukahainen]

Woody Allen: Broadway Danny Rose (1984)

Taattua Allen-laatua, mukava pieni elokuva jota en aiemmin ollut nähnyt.
Meno on "hengästyttävää" kuten Woodyn elokuvissa tapana on ja tuttuun tyyliin vakavista asiosta löytyy hauska puoli kuin myös hauskoista se vakava.

 

[Jonkki]

Kävin katsomassa United 93 ja olen kyllä täysin päinvastaista mieltä Jaskan kanssa. Pointseja 5/10.

 

[Nick_W]

X-Men: The Last Stand

8/10

Hyvä leffa kyllä oli. Ehdottomasti paras näistä kolmesta X-Menistä.

 

[Sam]

Nooh, joo en oikeestaan oo koskaan edes digannu Donista aiemmin, mutta tuossa patkassa han oli vakuuttava. Huippuleffa, jota ei kylla halua nahda uudestaan, oli se sen verran "kovaa kamaa" Veikkaan, etta se akka vie samasta leffasta sivuosan myos...

Ei tullut pystejä, mutta tulipahan tämä leffa nyt katsottua. Hotelli Ruanda siis.

 

[joukahainen]

Michelangelo Antonioni: The Passenger (1975)

Verkkaisesti etenevä "trilleri" - roadmovie jossa päähenkilö (Jack Nicholson) vaihtaa henkilöllisyyttä matkaten Afrikassa, Englannissa, Saksassa eikä vähiten Espanjassa jossa erityisesti Barcelona ja Gaudi pääsevät hienosti esille.

Melko haastava leffa jota ei pidä ottaa ensisijaisesti juonivetoisena katselukokemuksena. Antonionilla on tarjota monta yllättävää ja hienoa kohtausta - elokuvan lopettava, ehkä vajaa kymmenen minuuttia pitkä otto on mestarillinen ja tarjoaa runsaasti spekuloitavaa.

 

[abc]

Spoorloos :thumbup: :thumbup:

8/10

 

[Jonkki]

Cars (Suomidub) 7/10.
Ihan ok animaatiopätkä. Vähän liian ennalta-arvattava ja tavanomainen loppu. Häkkisen ääninäyttely oli kyllä aika heikko, toisin ku Kyllösen ja Mustakarin.

 

[Jonkki]

Grease (1980) 8/10.
Hyvää musaa ja hienoja koreografioita . Juoni suht ohut, kuten asiaan kuuluu. Katsoisin toistekin.