Suomi menee innovaatiossa ohi niin että rytinä käy, kun kouluissa on käytössä Sanoman Kompassikokeet, Otavan alustat, Google Classroom, ja kirjat löytyvät iBooksista ja Elisalta.
Suomen tulevaisuuden nimissä digitaalisuus on asetettava ykköstavoitteeksi ainakin äidinkielen, filosofian, historian ja kemian opettajille!
Maailman teknologiakehdossa Piilaaksossa ollaan toisissa ajatuksissa. Esimerkiksi Jaikun perustaja, pääomasijoittaja Jyri Engeström on todennut, että lapset tarvitsevat satuja ja retkeilyjä eivät pelejä ja koodaamista. Samoilla linjoilla oli Applen perustaja Steve Jobs.
Piilaakson kouluissa panostetaan perustaitoihin ja opetellaan ajattelemaan, esiintymään, kantamaan vastuuta ja toimimaan ryhmässä. Digivillityksestä ei ole tietoakaan. Opetuksessa ovat asiat keskeisiä, eivät kanavat tai laitteet.
Piilaaksossa ei pelätä, etteivät lapset oppisi käyttämään digilaitteita tai pysyisi digikehityksessä mukana. Suurempi haaste kuuluu olevan ruutuvapaan ajan takaaminen.
”Digitaalisuus ei ole Piilaakson opettajien tai koululaisten pääasiallinen tavoite”, sanoo neljän lapsensa koulunkäyntiä Piilaaksossa seuraava, Stanfordin yliopistossa vierailevana tutkijana toimiva Hanna Maula.
Paperikirjat ovat ahkerassa käytössä.
”Lasten läksyihin kuuluu perinteisen kirjan lukemista joka ikinen päivä noin puolen tunnin ajan. Luokissa hyödynnetään nykyaikaista tekniikkaa, kun se on järkevää. Digityökaluja käytetään esimerkiksi tiedonhakuun ja esitelmiä tehdessä, mutta itse työn tulokset kootaan usein paperille, sillä siinä samassa harjoittuvat myös käden taidot”, Maula sanoo.
Piilaakson vaativina tunnetut vanhemmat eivät Maulan mukaan edes vaadi lisää digiopetusta tai -fokusta, eikä aihe nouse mitenkään erityisesti esiin vanhempainilloissa.
Aineista Piilaaksossa satsataan erityisesti matematiikkaan, jota pidetään tärkeänä tulevaisuuden taitona, mutta yleensä kirja, monisteet ja lyijykynä riittävät matematiikan opiskelun välineinä.
Samalla suomalaiskouluissa aika tuhraantuu rukaten laitteita ja ohjelmistoja, jotka ovat ilmaantuneet käyttöön kunnallisen hankintakilpailutuksen myllyn kautta, ja joissa yritetään parhaan mukaan pyörittää kaikkeen muuhun kuin digikäyttöön tehtyjä aineistoja.
Voittajia ovat lähinnä digihöpökonsultit ja digihurahduslaitetoimittajat.
Kallisarvoinen kouluaika kuluu digisolmujen setvimiseen, digivelvotteiden täyttämiseen ja digivouhkauksen pyörittämiseen.
Siinä samalla Suomi muuttuu digihuuhaan osaamisen edelläkävijämaaksi.