Antsa Rieppo
Well-known member
Ainolalla hyviä pointteja.
Bernerin ja Sipilän unelma on susi jo suunnittelupöydällä
Keskustan ministerit Anne Berner ja Juha Sipilä yrittävät verouudistuksen varjolla ajaa lakisääteiset menot jatkuvaan leikkauskierteeseen, kirjoittaa Iltalehden erikoistoimittaja Olli Ainola.
Alun perin Bernerin ja Sipilän juju oli tiettävästi se, että tieverkkoyhtiö olisi julkisen sektorin velasta riippumaton valtionyhtiö. Tarkoituksena oli näin taikoa osa julkisesta velasta näkymättömiin Kreikan malliin, kirjoittaa Iltalehden Olli Ainola.
LUE MYÖS
Vanhoilla autoilla ajavat häviäisivät eniten - Autoliitto: Tienkäyttömaksu ehkä keskimäärin jopa yli 700 euroa
Autoalan keskusliitto: Autoveron poistaminen voi pysäyttää autokaupan
Yle sai etukäteen Bernerin paperin: Veroja alennettaisiin 1,6 miljardilla - tilalle tienkäyttöoikeuteen perustuvia maksuja
Autonomistajaa kiinnostava kysymys on, kuinka Anne Berner (kesk) hyvittää jo maksetut autoverot nykyisistä autoista?
Jos julki tulleet tiedot Bernerin suunnitelmista ovat totta, nykyisen autokannan arvo romahtaa, kun autovero vaihtuu auton käyttö- tai oikeastaan käytettävyysmaksuksi.
Voi muutoksen nähdä näinkin: Berner haluaa, että käytetyn auton omistaja alkaa maksaa autoveroa uudestaan vuodenvaihteesta alkaen.
Velkapuhallus ei onnistu
Tieverkon yhtiöittäminen ei tuo yhtään uutta rahaa tienpitoon. Autoilun kulut luultavasti kasvavat, kun mukaan tulee uusia veronkantajia (”palveluntuottajia”). Niillä on julkiseen verottajaan verrattuna yksi kuluerä enemmän: Yrityksen voitonjako.
Yhtiöittäminen tarkoittaa, että valtio antaa vastikkeetta apporttina uudelle verkkoyhtiölle valtion omistamat tiet. Verkon arvo on osapuilleen 30-40 miljardia. Myötäjäisinä menee ehkä myös muutama velkamiljardi.
Yhtiön pitää kerätä vuosittain 1,6 miljardia tiemaksuilla. Ne käytettäisiin tiestön hyväksi. Noin viiden prosentin poistoilla yhtiölle ei synny verotettavaa tuloa.
Alun perin Bernerin ja pääministerin Juha Sipilän (kesk) juju oli tiettävästi se, että tieverkkoyhtiö olisi julkisen sektorin velasta riippumaton valtionyhtiö. Tarkoituksena oli näin taikoa osa julkisesta velasta näkymättömiin Kreikan malliin.
Tieyhtiö olisi voinut velkaantua ilman, että se rasittaisi omistajansa velkaraameja, jotka on määrätty unionin säännöstössä. Eli hallitus olisi voinut kasvattaa omaa velkaansa ja käyttää sen mihin tahtoo.
Julkista velkaantumista vahtiva Tilastokeskus ja unionin viranomaiset eivät kuitenkaan suostu tievelkojen ulkoistamiseen Tievelka on julkista velkaa. Bernerin ja Sipilän suurin unelma haihtui.
Jos hallitus väkisin haluaa tieyhtiön, siirrettäköön tiet valtiokonttorin rahoittamaan Senaatti-kiinteistöihin. Suomi ei tarvitse uutta kallispalkkaista pomokuormaa.
Ideologinen motiivi
Vaikka velkapuhallus ei onnistu, Bernerille ja Sipilälle jää silti ideologinen haave.
Kun tienpito irrotetaan valtion budjetista, iso osa autoiluveroista ”korvamerkitään” tieyhtiölle. Tätä osaa liikenteen verotuotoista ei enää voi käyttää lakisääteisten menojen katteena.
Kuulostaa kätevältä, mutta on tosiasiassa erittäin raaka yhteiskunnallinen päätös. Tämän jälkeen lakisääteiset menot tappelevat keskenään leikkausvuorosta. Eli edessä on jatkuva lakisääteisten menojen leikkauskierre. Tierahat on irrotettu pois tästä poliittisesta päätöksenteosta Yle-veron tapaan.
Kyse on pelkistetysti siitä, että Berner ja Sipilä pitävät poliittista päätöksentekojärjestelmää tehottomana.
Riskinä on kuitenkin hankkeiden paisuminen suuriksi ja taas uusien oligopolien tai monopolien muodostuminen muutoinkin siihen taipuvaisessa Suomessa. Eikö Carunasta opittu mitään?
Tilaa maakuntainvestoinneille
Miksi jälleen kerran esitetään tieverkon yhtiöittämistä ja rahoittamista tieverkkomaksuilla?
Erityinen uusi motiivi voi olla se, että uudet valtiorahoitteiset maakunnat tarvitsevat nekin investointeja sosiaali- ja terveystoimintoihin. Budjettiraamissa tulee siis tehdä tilaa noille investoinneille - siinä ehkä syy.
Berner vaatii, että hallituksen eli käytännössä eduskunnan enemmistön on sitouduttava massiiviseen tieverkkouudistukseen muutamassa kuukaudessa. Täysin epärealistinen kuvitelma.
Kyllä insinööri saa kahden tuuman pultin saa tuumankin mutteriin, kun väkisin hakkaa. Ei siitä silti kestävää liitosta synny.
OLLI AINOLA