Jep. Kirjassa on ihan älytön määrä nimiä ja paikkoja, minkä takia siitä ei edes heti lukemisen jälkeen muistanut oikein mitään. Siitä huolimatta ihan kivaa luettavaa Silmarillion muistaakseni oli.Onhan tuo, tosin se toki oli tiedossa jo ennalta. Mikä tuosta omasta näkökulmastani tekee raskaahkon luettavan on samaistuttavalla hahmotasolla pysyvän juonikuvion puuttuminen ja ne noin tuhatkunta paikan-, henkilön-, asian-, yms nimeä. Ei voi muistaa kaikkia, eikä jatkuvasti jaksa nimiluetteloakaan selailla.
Kieleltäänhän tuo on tietysti ilo lukea.
Ai niin, eräs suosikkibändeistäni on tehnyt kokonaisen teema-albumin kyseisestä opuksesta. Klassikkolevy.