6. Määräys lapsen palauttamisesta ei sisällä kannanottoa siihen, miten lapsen huoltoa koskevat kysymykset olisi vastaisuudessa järjestettävä. Tällaisella määräyksellä pyritään oikeudettomasti muutetun asiaintilan mahdollisimman nopeaan ennallistamiseen palauttamalla lapsi siihen valtioon, jossa hänellä oli asuinpaikka ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä. Mikäli huoltoa koskevaa ratkaisua on tarvetta muuttaa, siitä päättäminen kuuluu viimeksi mainitun valtion toimivaltaiselle tuomioistuimelle.
7. Ajan kuluminen voi muuttaa lapsen tilannetta ja suhdetta vanhempiin tavalla, joka on omiaan vaikuttamaan luvattomasti toimineen vanhemman eduksi. Haagin sopimuksella pyritään ehkäisemään sitä, että voimassa olevaa huoltoratkaisua rikkonut vanhempi voisi hyötyä oikeudettomasta menettelystään. Tämän vuoksi lapsen palauttamista koskeva asia tulee ratkaista mahdollisimman joutuisasti.
Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys
8. Asiassa on riidatonta, että lapsilla oli välittömästi ennen luvattomaksi väitettyä palauttamatta jättämistä asuinpaikka Yhdysvalloissa, joka on Haagin sopimuksen osapuoli.
9. Asiassa on myös riidatonta, että lasten palauttamatta jättäminen loukkaa lasten isälle kuuluvia Greenvillen piirin perheoikeuden 23.3.2001 antamaan avioeropäätökseen perustuvia lasten huoltoon kuuluvia oikeuksia. Asiassa ei enää täällä edes väitetä, etteikö isä olisi käyttänyt huoltoon perustuvia oikeuksiaan taikka että hän olisi antanut palauttamatta jättämiseen suostumuksensa tai olisi sen joko nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksynyt. Näin ollen lasten palauttamatta jättäminen on lapsen huoltolain 32 §:n mukaan luvatonta. Lain 30 §:n mukaan tällöin on lähtökohtana, että lapset on heti määrättävä palautettavaksi siihen valtioon, jossa heillä oli asuinpaikka, eli tässä tapauksessa Yhdysvaltoihin.
10. Näin ollen asiassa on nyt ensisijaisesti kysymys siitä, voidaanko lasten palauttamista koskeva hakemus hylätä lapsen huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla lasten vastustuksen vuoksi.
Kieltäytymisperusteiden arviointi
11. Lapsen huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lapsen palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos tuomioistuin toteaa lapsen, joka on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aihetta kiinnittää huomiota, vastustavan palauttamista. Lainkohta vastaa Haagin sopimuksen 13(2) artiklan määräystä. Tätäkin säännöstä tulkittaessa tulee ottaa huomioon sopimuksen edellä kuvattu tarkoitus.
12. Kieltäytymisperusteetkin on tutkittava joutuisasti ja ottaen huomioon, että palautusasiassa ei ole kysymys siitä, miten lapsen huolto olisi vastaisuudessa järjestettävä.
13. Asiassa on ratkaistava, ovatko lapset lapsen huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastustaneet palauttamistaan Yhdysvaltoihin ja onko heidän mielipiteeseensä tuon säännöksen valossa kiinnitettävä huomiota.
14. Arvioitaessa, voidaanko lasten katsoa vastustaneen palauttamista yllä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla, on kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko lapset ymmärtäneet, mistä on kysymys. Kuten edellä on todettu, lapsen palauttaminen on eri asia kuin kysymys lapsen huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden järjestämisestä vastaisuudessa. Lisäksi on otettava huomioon, että vastustava tahdonilmaisu sinänsä ei riitä kieltäytymisperusteeksi, vaan merkitystä on sillä, onko lapsi saanut asiasta riittävästi tietoa, onko hän voinut harkita asiaa huolellisesti ja onko hän muodostanut ja ilmaissut tahtonsa aidosti ilman pakkoa, taivuttelua, manipulointia tai muuta sopimatonta vaikuttamista.
15. Lapsen edellytykset itsenäisen ja asian riittävään ymmärtämiseen pohjautuvan kannan muodostamiseen riippuvat muun ohella hänen iästään ja kehitystasostaan. Näin ollen kysymys siitä, mikä on lapsen oman tahdon sisältö, ja kysymys siitä, onko lapsella riittävä ikä ja kypsyys kannan muodostamiseen, eivät ole selkeästi erotettavissa toisistaan. Nyt sovellettavien säännösten mukaan ei myöskään ole kiinteää ikärajaa sen suhteen, milloin lapsen vastustus on este palauttamista koskevan määräyksen antamiselle tai sellaisen täytäntöönpanemiselle.
16. Tässä tapauksessa on vedottu lasten- ja nuorisopsykiatrin sekä taide- ja leikkiterapeutin lausuntoihin selvityksenä siitä, että lapset vastustavat palauttamistaan Yhdysvaltoihin. Psykiatri on tavannut lapset kahdesti tammikuussa 2004 eli puolisen vuotta sen jälkeen, kun lapset olivat saapuneet Yhdysvalloista Suomeen. Tapaamiset olivat kestäneet yhteensä pari tuntia. Terapeutti on tavannut lapset 21.8.2003 - 12.1.2004 kaikkiaan 12 kertaa, joista 11 oli terapiatapaamista. Niissä käytettiin keskustelun lisäksi leikki- ja taideterapiametodeja.
17. Psykiatrin lausunnon mukaan pojat ovat vastanneet ehdottoman kielteisesti kysymykseen, haluavatko he muuttaa isänsä luo. Perusteeksi he ilmoittivat isän raivoamisen ja kyvyttömyyden hillitä itsensä. Psykiatrin mukaan kummankin pojan selvä oma mielipide oli, että he haluavat jäädä Suomeen äidin luokse.
18. Terapeutin lausunnon mukaan pojat kertoivat toiveestaan jäädä asumaan Suomeen. Elämä Suomessa oli turvallista ja monipuolista; Yhdysvalloissa ei olisi juurikaan tekemistä. Pojat kokivat isänsä pelottavana ja arvaamattomana.
19. Lausuntojen sisällön perusteella niiden ei voida katsoa osoittavan, että lapset olisivat olleet riittävästi selvillä siitä, mistä on kysymys harkittaessa lasten palauttamista ja mikä merkitys nyt käsiteltävällä asialla on heidän tulevan elämänsä ja siitä mahdollisesti tehtävien ratkaisujen kannalta. Lausuntojen perusteella ei myöskään voida luotettavasti tehdä sellaista päätelmää, että lasten ilmaisemat näkemykset olisivat heidän omaehtoisia, vapaasta tahdosta muodostuneita käsityksiään. Asiassa esitetty muu selvitys, mukaan lukien ranskalaisen Bobignyn alueellisen tuomioistuimen nuorisotuomioistuimen presidentin 22.3.2004 antamasta päätöksestä ilmenevät seikat, ei tue lausunnoista ilmenevää käsitystä A:sta tai lasten ja isän välisistä suhteista. Selvitys ei siten puhu sen puolesta, että edellä viitatut lasten esittämät lausumat perustuisivat objektiivisiin tosiasioihin.
20. Yleisesti tiedetään, että lapsi saattaa helposti myötäillä sen vanhemman käsityksiä, jonka luona hän asuu, etenkin jos yhteydenpito toiseen vanhempaan on syystä tai toisesta ollut vähäistä tai tapahtunut epäsuotuisissa olosuhteissa. Toista vanhempaa koskevien kielteisten käsitysten myötäily saattaa myös vahvistua sitä enemmän, mitä kauemmin mainitunlainen tilanne jatkuu ja mitä huonommat vanhempien välit ovat.
21. Avioero-oikeudenkäynnin yhteydessä lasten etua selvittämään määrätyn Elizabeth M. Youngin notaarille antamasta kertomuksesta voidaan päätellä, että varsinkin vanhempi lapsi on erityisen altis myötäilemään äitinsä käsityksiä. Vaikka hän täyttää pian 13 vuotta, asiassa esitetyn selvityksen valossa ei voida luotettavasti todeta, että hänen ilmaisemansa kanta edustaisi hänen omaa, asianmukaiseen tietoon ja ymmärrykseen sekä riittävän kypsään harkintaan perustuvaa tahtoaan.
22. Nuorempi lapsi on tällä hetkellä vasta 9-vuotias. Tämän ikäisen lapsen kykyä omaehtoiseen harkintaan ja itsenäiseen tahdonmuodostukseen tällaisessa asiassa ja tämän kaltaisissa olosuhteissa ei lähtökohtaisesti voi pitää niin kehittyneenä, että sille voitaisiin yleensä antaa ratkaisevaa merkitystä. Tässä asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida nuoremman lapsen osalta päätyä muunlaiseen johtopäätökseen.
23. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei lasten ilmaisemaa vastustusta voida pitää lapsen huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisena esteenä lasten palauttamiselle. Korkein oikeus toteaa myös, ettei perustuslain 9 §:n 3 momentista johdu muuta, sillä kysymys ei ole tuossa säännöksessä tarkoitetusta vastoin tahtoa tapahtuvasta siirtämisestä, kun huoltajan hakemuksesta palautetaan lapsi, joka huoltajan tai toisen huoltajansa oikeuksia loukaten on jätetty palauttamatta Suomesta ja jonka ilmaisemalle vastustukselle edellä todetuin perustein ei voida antaa oikeudellista merkitystä.
24. Lisäksi on syytä todeta, että lasten erottaminen toisistaan palautusmääräyksen yhteydessä olisi todennäköisesti omiaan lisäämään niitä ongelmia ja traumaattisia kokemuksia, joita perheen hajoamiseen liittyneet tapahtumat ovat heille aiheuttaneet. Edellä todetun ohella myös tämä näkökohta puhuu sen puolesta, että asia ratkaistaan kummankin lapsen osalta samalla tavoin.
25. Siltä osin kuin B on toistanut väitteensä A:n poikiin kohdistamasta väkivallasta, Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ole tullut esiin väitettä tukevia seikkoja, ja katsoo hovioikeuden tavoin, ettei syytä palauttamista koskevan hakemuksen hylkäämiselle ole myöskään tämän väitteen perusteella.
Johtopäätös
26. Asiassa on lain mukaiset perusteet lasten palauttamiselle Yhdysvaltoihin A:n vaatimuksen mukaisesti.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Lapset määrätään heti palautettavaksi Amerikan yhdysvaltoihin.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Marjatta Berg