Tokihan jos tuo Urmaksen teoria pitää paikkansa, niin voi vitun tolvanat.. mutta enpä ole vielä valmis tuomitsemaan.
Totta, tuo Urmaksen teoria on vain yksi muiden joukossa, mutta olen joskus leikitellyt ajatuksella että millaista olisi, jos kommunismi olisi voittanut. Jari Tervon Myyrä (WSOY 2004) antaa lopussa pienen kuvauksen asiasta. Toivoisin, että joku kirjailija tarttuisi tähän skenaarioon, ja kirjoittaisi vaihtoehtohistoriallisen/vaihtoehtonykyisyydellisen romaanin tämän pohjalta. Tervon kirjassa katkelmat aiheesta ovat siis seuraavat:
Presidentti Mauno Koivistolla on meneillään neljäs virkakausi ja Moskovan television pääuutislähetyksen Vremjan kommentaattorin mukaan hän on pienessä piirissä lupautunut viidennelle kaudelle. Hän voittaa tulevat vaalit 2006 ylivoimaisesti koska hänellä on vastaehdokkaina vain hihhuleita.
Joku on heittänyt kumisaapasta kauas. Joku on istunut muurahaispesässä kauan. Suomi selviytyi vuonna 1995 jääkiekon maailmanmestaruuskisojen loppuotteluun, mutta hävisi Ruotsille jatkoajalla venäläisen tuomarin virheen vuoksi.
Presidentti Koiviston kahdeksankymmentävuotispäiväksi hänelle on lahjoitettu kuusikymmentäkiloinen lentopallo, johon jokainen suomalainen kunnanjohtaja on timanttikynällä kaivertanut nimensä.
Jeltsinin seuraaja, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Vladimir Putin oli yhdessä Koiviston kanssa jatkanut yya-sopimusta aina vuoteen 2150 poistaakseen epävakauden Pohjois-Euroopasta kertarysäyksellä.
Koivisto oli vaatinut tiukkaan sävyyn venäjän kielen opetuksen tehostamista suomalaisissa kouluissa. Muuten venäjästä ei saataisi Suomeen uutta virallista kieltä vuonna 20202, kuten oli sovittu Suomen ja Neuvostoliiton pitkäaikaista kulttuurivaihtoa koskevassa pöytäkirjassa. Presidentti oli ollut koko ajan oikeassa: kommunismi oli voittava.
Saksat olivat yhdistyneet ja siitä oli tullut Natoon kuulumaton puolueeton valtio, mikä oli tietenkin Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvun ansiota. Norja ja Tanska olivat eronneet Natosta, jonka lakkauttamista nykymuotoisena jenkit harkitsivat vakavasti. Britanniassa labourin trotskilainen siipi oli heittänyt Margaret Thatcherin Downing Streetiltä ja kansallistanut uudestaan Thatcherin yksityistämät talouselämän alat ja lisäksi vielä muutaman uuden alan ihan toryja kouluttaakseen.
Ranska oli hyvän tahdon eleenä hajottanut EEC:n ja käynnistänyt neuvottelut Neuvostoliiton kanssa yleiseurooppalaisesta turvallisuusjärjestelmästä, jonka pohjaksi tulisi Varsovan liitto.
Mielenkiintoista on jatkaa tästä ajatusta, millainen Eurooppa olisi, ja millaiseksi se kehittyisi näistä lähtökohdista.