Tässä omaa listaa tämän päivän fiiliksillä.
1. Loeb (Pakko kunnioittaa edes vähän lukujakin. Järjettömän nopea alustalla kuin alustalla. Reilu kilpailija, antaa tunnustusta myös kanssakilpailijoille)
2. Kankkunen (Neljä mestaruutta, kolmella merkillä. Voittoja takapotkuisesta Toyotasta, B-ryhmän tykin ja A-ryhmäläisten kautta aina WRC:en saakka. Erikoismaininta moraalisesta Monten voitosta 87)
3. Sainz (2,5 mestaruutta. Tasainen kuljettaja, ajoi kärkiporukassa uran loppuun saakka. Harvoja, jotka osanneet lopettaa huipulla)
4. Mäkinen (Neljä mestaruutta putkeen. Miinuksena menestyksen riippuminen yhdestä merkistä. Oli huipulla kun kilpailu oli kovaa)
5. Markku Alen (Nopea kuin mikä, taisteli takavetoisella nelivetoja vastaan. Pätkäpohjia eniten. Toiset suosittelee omenaa per päivä, Markku vissiin kaatoa per kisa)
6. Marcus Grönholm (Vain voitto merkitsee. Virhealttiista kuskista mestariksi. Nousi huipulle pitkän yrittämisen jälkeen vielä kun kilpailu oli kovaa. Lopetti ajoissa, mutta tilastot olisi kauniimmat ilman turhaa höntyilyä, joka ilmeni ulosajoina väärään aikaan)
7. Hannu Mikkola (Nelivedon isä. Mestari yli nelikymppisenä, kisassa mukana viisikymppisenä. Uran pituus huikea.)
8. Colin McRae (Köyhän miehen Markku Alen. Nopeutta ei voi kiistää, mutta kostautui usein poistumisena. Tulos tai ulos -tyyli ei jättänyt ketään kylmäksi. Rauha hänen muistolleen.)
9. Ari Vatanen (Kuoleman porteilla käynyt mestari. Onnettomuuden jälkeenkin nopea. Keikkakuskina kärkipäässä vielä 90-luvun lopulla)
10. Timo Salonen (Löysin mestari. En voi jättää listoilta, kun tietää mitä teki pösöllä)
Erikoismaininnat: Henry Toivonen (Kuten kirja otsikoi, Vain taivas oli rajana), Michelle Mouton (Nainen miesten joukossa), Stig Blomqvist (Ajaa vissiin vieläkin), Miki Biassion (Turha jätkä ei saa kahta titteliä), Walter Röhl (Katso edellinen), Richard Burns (Nopea varsinkin Subarulla, ura loppui liian aikaisin. Rauha hänen muistolleen). Didier Auriol (It's ok, no problem)