Tarkennuksena Röhrillä mestaruudet ’80 Fiatilla ja ’82 Opelilla.2. Röhrl (oli nopea autolla kuin autolla, vain 1 MM, mutta harvoin ajoi täyden sarjan...
Hyvä pointti muuten. Mestaruuksia Loebilla on vielä toistaiseksi enemmän, mutta Ogier on tosiaan menestynyt lähes yhtä hyvin eri talleissa, enkä näkisi mahdottomana ajatuksena että nousisi Loebin rinnalle tai ohikin mestaruuksissa, vaikka aika ajoin lopettelusta puhuukin mediassa. Hyvin voisin itsekin kääntää Sebastienit listalla toisinpäin, mutta annetaan nyt olla noin koska Loeb on edelleen tilastokunkku ja näistä kahdesta ranskalaisesta pidän Loebista jotenkin enemmän. Ja ilmeisestikin hänen nyttemmin entinen kartturi Daniel Elena vaikutti symppikseltä ja hauskalta tyypiltäItselläni kaksi ranskalaista aivan selvästi muiden yläpuolella ja Top3 mahtuu myös Kankkunen. Ehkä jopa Ogier ykköseksi, koska pystynyt voittamaan kolmella eri automerkillä.
Kyllä mä Tänakin nostaisin vähintään rinnalle tohon.2017-2020: Ogier
Hyväksyn.Kyllä mä Tänakin nostaisin vähintään rinnalle tohon.
Nokitan sillä Argentiinan(?) sankarilla joka kaatoi suoralla jyskälässä WRC sitikan muutama vuosi sitten...Gus Greensmith
Matthew Wilson
Conrad Rautenbach
...eikun miten se menikäät?
Nokitan sillä Argentiinan(?) sankarilla joka kaatoi suoralla jyskälässä WRC sitikan muutama vuosi sitten...
Nelivetoaikanakin 86 - 88 kun ehdotonta skabaansa kävivät Alen, Salonen ja Kankkunen, jotenkin ensin mainittu oli kisan kun kisan kovimmassa vaiheessa nopeampi ja hurjempi, jota ulkoisenkin olemuksensa puolesta fanitettiin.Alen oli kyllä aikakautensa paras takavetoisten kuljettaja.
Minä taas väitän, että 80-luvulla mestaruus oli suhteellisen helppo voittaa, jos vain tehdas antoi riittävän ohjelman. Listaan tähän muutaman esimerkin, kun riittävää ohjelmaa pääluokan autolla on ajanut vain muutama kuljettaja:Loeb ajoi kyllä mestaruuksia putkeen, kaikki samalla automerkillä, ja voittajaehdokkaita oli huomattavasti vähemmän kuin Kankkusen aikoina. Osa mestaruuksista tuli turhankin helposti kun ei oikein ollut haastajia.
Jep. Jos asiat olisivat menneet vähän toisin, Carlosin kannalta paremmin, niitä mestaruuksia voisi olla jopa viisi. 90, 91, 92, 95, 98.Sainz pystyi rakentamaan menestystä monessa eri tallissa eri aikakausina ja pari kertaa mestaruus jäi todella pienestä kiinni.
Puhumattakaan siitä, että kehittivät myös autoja.Sainz, Kankkunen ja Ogier ovat kuskeja, jotka kotiutuivat heti kättelyssä autoon kuin autoon.
Vaikka 80-luvulla kaikki eivät täysiä kausia ajaneetkaan, mestaruuksilla oli silti arvoa. Nykyään voi unohtua, että kuskit ajoivat tuolloin myös omia autojaan ja olosuhteita vastaan. Kisat olivat pitkiä ja vaihtelevia, ja autot vaikeita ajaa, etenkin B-ryhmän aikaan. Usein haastatteluissa kilpailijat ennen kisaa kertoivat, että kisasta tulee kova, koska autot kulkee niin kovaa tai että on 1200 km pätkäkilometrejä jne. Silloin pelkkä maaliinpääsykin oli jo suoritus.Minä taas väitän, että 80-luvulla mestaruus oli suhteellisen helppo voittaa, jos vain tehdas antoi riittävän ohjelman. Listaan tähän muutaman esimerkin, kun riittävää ohjelmaa pääluokan autolla on ajanut vain muutama kuljettaja
Sainz oli myös 2001 tappelemassa mestaruudesta viimeiseen kisaan lähdettäessä, oli pisteen perässä Burnsia 33 pisteellä. Vetäytyi kilpailusta kun ajoi yleisön joukkoon toisena ajopäivänä, toki jo siinä vaiheessa oli koettu rengasrikko ja AT-pisteitä oli ropissut. Alkukausihan Sainzilla meni tosi hyvin, tasaisesti top3-joukkoon mutta Mäkisen tapaan loppukaudesta ei oikein tullut pisteitä.2003 oli myös vielä mestaruuteen avaimet kädessä kun Walesiin mennessä oli Loebilla ja Sainzilla 63 pistettä, Solbergilla 62 (ja Burnsilla 58). Sainz tosin ajoi ulos jo toisella metsäpätkällä.