Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Entä Frederik miehistä?
Tanskan versio on ihan jees. :)

frederik_ny.jpg
 
Todella huono fiilis.. tuntuu että taas kaikki paska tulee samaan aikaan!

Kuulin juuri että eräs entinen työkaverini on kuollut. Tosi mukava ja iloinen, nuori nainen, josta taisin joskus olla vähän jopa kiinnostunutkin. Lopetti syksyllä duunit ja ihmettelin silloin mitä ihmettä hän oikein tekee. Rupesi dokaamaan enemmän, ja epäilin jonkin sortin masennusta (hänen siskonsa kuoli reilu vuosi sitten syöpään). Facebook-juttujen perusteella vaikutti kuitenkin niin iloiselta etten ajatellut että olisi mitään vakavampaa..
Nyt oli sitten löydetty kotoaan kuolleena. Syytä ei tiedetä, mutta eipä tässä kovin montaa vaihtoehtoa ole..

Pistää mielen vakavaksi.. :(
 
väsyttää kun unirytmi on ihan vidurallansa, ja pitäs mennä nukkuun vasta nyt :dunno:
toisaalta myöskin ketuttaa noi työkuviot, tai siis työnhakukuviot...:nope:
 
Nukuin pari tuntia pommiin,,, ei kuitankaan suurempaa hätää, vaikka vähän ärsyttääkin... työt sinällään eivät karkaa minnekään! :o:mad::frank:
 
Todella huono fiilis.. tuntuu että taas kaikki paska tulee samaan aikaan!

Pistää mielen vakavaksi.. :(
Voi itku. :frown:

Näinä päivinä tuo nykyinen siguni päivien vaihtelevuudesta tuntuu 'sopivan' lähes kaikkien postauksiin.
 
Voi itku. :frown:

Näinä päivinä tuo nykyinen siguni päivien vaihtelevuudesta tuntuu 'sopivan' lähes kaikkien postauksiin.
Todellakin! Kuvastaa hyvin mun fiiliksiä..

Tasan viikko sitten tilanne oli sellainen, että olin vihdoin saanut treeneissä hyvän vauhdin päälle ja tuntui, että nyt todella pyyhkii hyvin. Viime viikon loppupuolella oli vahva fiilis siitäkin että saisi vihdoinkin pyyhittyä tämän sinkku-elämänvaiheen historiaan, ja fiilis vielä vahvistui lauantain treffien jälkeen.

Sitten tälläviikolla yhtäkkiä toinen ilmoittaa ettei ole valmis vakavampaan vaikka tunne selvästi oli molemminpuolista. Samaan aikaan iskee se sama sitkeä flunssa, josta olin jo ehtinyt juuri toipua ja se pistää kaikki treenit taas jäihin kuka tietää miten pitkäksi ajaksi. Sitten tulee perjantai 13 päivä ja tulee tieto todella hyvän tyypin kuolemasta.

Kuulostaa varmaan pieniltä asioilta, mutta kokonaisuutena muodostavat aika ison kuopan..

Viikko sitten pääsin melkein vuoren huipulle. Nyt olen tipahtanut syvään rotkoon ja jotenkin tuntuu etten ole vielä edes lähellä pohjaa. Kuilu vaan jyrkkenee kokoajan ja kielekkeet, joista saisi ehkä otteen, murtuvat. :(
 
Elämä on yhtä varianssia. Jotta voi välillä olla huipulla, pitää rotkonkin olla olemassa. Monesti ikävät asiat tuntuvat kasaantuvan, mutta asia lienee niin myös hyvien asioiden kanssa. Sitä ei vain huomaa. Kyllä se siitä.
 
Ylös