En tiennytkään stereotypian lähiörivarista ja kahdesta kissasta imemässä elämänhalun toimisi noin nopeasti.Tuntuu, ettei oikein mikään innosta eikä sitten toisaalta saa mitään aikaankaan. Tai tuntunut jo jonkin aikaa.
En tiennytkään stereotypian lähiörivarista ja kahdesta kissasta imemässä elämänhalun toimisi noin nopeasti.Tuntuu, ettei oikein mikään innosta eikä sitten toisaalta saa mitään aikaankaan. Tai tuntunut jo jonkin aikaa.
Tai sitten se on Lohja. Ehkä JayR:llä elämänhalu säilynyt, kun rapojen perusteella pysyy lähinnä pois sieltä.En tiennytkään stereotypian lähiörivarista ja kahdesta kissasta imemässä elämänhalun toimisi noin nopeasti.
Hakusessa nainen, joka saisi sinut luulemaan itsesi sonniksi?Moni muu olisi varmaan näihinkin saavutuksiin aikalailla pettynyt, mutta lähtötasoon nähden todella hyvin meni.
Helpompi ois löytää nainen, joka pitää sinua aasina.Hakusessa nainen, joka saisi sinut luulemaan itsesi sonniksi?
Vastasitko mulle, Renquistille, vai itsellesi toisessa sijamuodossa?Helpompi ois löytää nainen, joka pitää sinua aasina.
Vastasin sinulle.Vastasitko mulle, Renquistille, vai itsellesi toisessa sijamuodossa?
No väite lienee totta joka tapauksessa.
Kiitos kohteliaisuudesta. Aistin todellaista empatiaa.Vastasin sinulle.
Normi porvarin tarjoamaa empatiaa.Kiitos kohteliaisuudesta. Aistin todellaista empatiaa.
Ei täällä ole oikeistoforumisteja. Ne on kaikki vaan eri asteisia demareita.Normi porvarin tarjoamaa empatiaa.
Sanoppa yks oikeistoforumisti joka kykenee täällä empatiaan?
Vähissä on.
Jps:llä korki narahtaa jos sitä demariksi haukut.Ei täällä ole oikeistoforumisteja. Ne on kaikki vaan eri asteisia demareita.
Iltakumi ja kulta imi.Korkki narahtaa ja narkki korahtaa.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Jokainen+on+itse+vastuussa+onnellisuudestaan/a1361770295884Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan
26.2.2013 34
Sami Sillanpää
Helsingin Sanomat
Sinä olet onnellinen. Mutta ulko-ovella päälle vyöryy pimeys, jalkakäytävä on jäätikkö ja pysäkillä bussi roiskauttaa loskat nilkoillesi.
Potuttaa.
Mielesi alkaa pyöriä harmien ympärillä. Siihen mennessä, kun pääset työpaikalle, olet jo saanut vakuutettua itsesi siitä, että elämässä kaikki on päin huonoa.
Ihan turhaan. Kaikki on hyvin.
En usko olevani ainoa, joka kamppailee oman mielen hallinnan kanssa. Ympärillä näkee ihmisiä, jotka paisuttelevat murheitaan, syyttävät joka ongelmasta muita tai ottavat kaiken niin raskaasti, että elämä alkaa ahdistaa. Yhteiskunnassa se näkyy: masennusta, itsemurhia, stressiä, kaikkeen kohdistuvaa vihaa.
Tapana on syyttää hyvinvointivaltion rappiota, työelämän vaatimuksia, maahanmuuttoa, nuivaa puolisoa tai pitkää talvea – aina on joku tai jokin, joka estää oman onnellisuuden. Entä jos se onkin ihan oma vika? Meidän kaikkien, jotka emme osaa johtaa itseämme.
Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu. Valinta ratkaisee, eteneekö vastoinkäymisistä synkkyyteen vai ei.
Oma mieli on hankala koulutettava. Joitain ihmisiä siinä auttaa hyvä kasvatus, toisia uskonto. Kun minä kohtasin elämäni ensimmäisen vaikean kriisin, psykologiset taitoni riittivät vain ahdistuksen syventämiseen. Kun lopulta tajusin, auttavat ajatukset olivat niin yksinkertaisia, että uskoin kaikkien tietävän ne:
Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.
Ole kiitollinen – keskity hyvään.
Anna anteeksi – älä anna kokemasi vääryyden hallita itseäsi.
Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa.
Erityisen hyödyllisen ajatuksen luin John C. Parkinin kirjasta F**k It: The Ultimate Spiritual Way. Kirja lupasi viedä äärimmäisen henkisyyden tielle. Sen keskeinen ajatus on "fuck it" – relaa, elämää tämä vain on.
Elä hyvällä mielellä. Se on suurin palvelus, jonka voi tehdä itselleen. Se myös sulostuttaa läheisten elämää.
Toisia voi johtaa hyvin vain, jos osaa johtaa itseään. Kun ymmärtää omaa ajatteluaan ja toimiaan, näkee tavat kehittää kykyä muissa. Hyvät johtajat kykenevät pelastamaan perheet, urheiluseurat, rykmentit, yritykset, taideyhteisöt ja valtiot.
Tässä kohtaa voi syyttää yhteiskuntaa. Mielenhallinnan merkitys on laiminlyöty. Koulussa on pakollista opetella derivointia muttei peruspsykologiaa, joka auttaisi kohtaamaan jokapäiväisen haasteen: oman itsensä kanssa elämisen.
Annan sen anteeksi.
Eipä mulla muuta.Tai hetkinen...olen jo aloittanut joku viikko sitten.
Nyt tänne Tampereelle ja mars!
Muutaman kollegan kanssa on tullut juteltua erinäisistä asioista firmassa. Saattaa pian tulla yhtäkkinen joukkokato varsinkin avaintason toimihenkilöissä, useampi henkilö on hakeutumassa muualle.Eipä mulla muuta.
Jännä juttu kuinka nykypäivänä pomot olettaa että ihmiset on vaan huolissaan työpaikoistaan ja niitä voi sitten kohdella kuten tykkää :thumbdownMuutaman kollegan kanssa on tullut juteltua erinäisistä asioista firmassa. Saattaa pian tulla yhtäkkinen joukkokato varsinkin avaintason toimihenkilöissä, useampi henkilö on hakeutumassa muualle.
Nyt jo vuosia ylikuormitettu porukka alkaa olla aika kypsää koko touhuun. Työtehtävien vaihto ja kehityskään eivät tahdo onnistua millään. Palkkatasokaan ei päätä huimaa, tosin näinä aikoina se ei ole kovinkaan monella ensimmäisenä mielessä. Tehtävien mielekkyys ja oma mielenrauha merkitsevät paljon enemmän.
Suurin osa asioista on paljon helpompi tehdä huonosti kuin hyvin, mutta juuri minkään muun kohdalla tämä ei pidä niin vahvasti paikkaansa kuin tilanteen, jossa pitäisi osata johtaa, hallinnoida, lukea ja opastaa ihmisiä.Jännä juttu kuinka nykypäivänä pomot olettaa että ihmiset on vaan huolissaan työpaikoistaan ja niitä voi sitten kohdella kuten tykkää :thumbdown