Mielialat ja muut tuntemukset 2

Fagerholm

Oman elämänsä Sutil
Liittynyt
19.12.2004
Viestit
39266
Sijainti
Semminki
Tuntuu, ettei oikein mikään innosta eikä sitten toisaalta saa mitään aikaankaan. Tai tuntunut jo jonkin aikaa.
En tiennytkään stereotypian lähiörivarista ja kahdesta kissasta imemässä elämänhalun toimisi noin nopeasti.
 

Mangelo

Well-known member
Liittynyt
19.4.2007
Viestit
24380
Helpompi ois löytää nainen, joka pitää sinua aasina.
Vastasitko mulle, Renquistille, vai itsellesi toisessa sijamuodossa?

No väite lienee totta joka tapauksessa.

e:

Ja noihan ei ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita.
 
Viimeksi muokattu:

oldez

Well-known member
Liittynyt
14.3.2003
Viestit
19491
Normi porvarin tarjoamaa empatiaa.

Sanoppa yks oikeistoforumisti joka kykenee täällä empatiaan?

Vähissä on.
Ei täällä ole oikeistoforumisteja. Ne on kaikki vaan eri asteisia demareita.
 

Sue_me

Well-known member
Liittynyt
1.8.2005
Viestit
27848
Työkyky alkaa olla kohta mennyttä jatkuvan vitutuksen takia nykyisessä työtehtävässä.


Ehkä hieman tuohonkin liittyen: lukaisin tänään mielenkiintoisen kolumnin
Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan
26.2.2013 34

Sami Sillanpää

Helsingin Sanomat

Sinä olet onnellinen. Mutta ulko-ovella päälle vyöryy pimeys, jalkakäytävä on jäätikkö ja pysäkillä bussi roiskauttaa loskat nilkoillesi.

Potuttaa.

Mielesi alkaa pyöriä harmien ympärillä. Siihen mennessä, kun pääset työpaikalle, olet jo saanut vakuutettua itsesi siitä, että elämässä kaikki on päin huonoa.

Ihan turhaan. Kaikki on hyvin.

En usko olevani ainoa, joka kamppailee oman mielen hallinnan kanssa. Ympärillä näkee ihmisiä, jotka paisuttelevat murheitaan, syyttävät joka ongelmasta muita tai ottavat kaiken niin raskaasti, että elämä alkaa ahdistaa. Yhteiskunnassa se näkyy: masennusta, itsemurhia, stressiä, kaikkeen kohdistuvaa vihaa.

Tapana on syyttää hyvinvointivaltion rappiota, työelämän vaatimuksia, maahanmuuttoa, nuivaa puolisoa tai pitkää talvea – aina on joku tai jokin, joka estää oman onnellisuuden. Entä jos se onkin ihan oma vika? Meidän kaikkien, jotka emme osaa johtaa itseämme.

Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu. Valinta ratkaisee, eteneekö vastoinkäymisistä synkkyyteen vai ei.

Oma mieli on hankala koulutettava. Joitain ihmisiä siinä auttaa hyvä kasvatus, toisia uskonto. Kun minä kohtasin elämäni ensimmäisen vaikean kriisin, psykologiset taitoni riittivät vain ahdistuksen syventämiseen. Kun lopulta tajusin, auttavat ajatukset olivat niin yksinkertaisia, että uskoin kaikkien tietävän ne:

Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.

Ole kiitollinen – keskity hyvään.

Anna anteeksi – älä anna kokemasi vääryyden hallita itseäsi.

Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa.

Erityisen hyödyllisen ajatuksen luin John C. Parkinin kirjasta F**k It: The Ultimate Spiritual Way. Kirja lupasi viedä äärimmäisen henkisyyden tielle. Sen keskeinen ajatus on "fuck it" – relaa, elämää tämä vain on.

Elä hyvällä mielellä. Se on suurin palvelus, jonka voi tehdä itselleen. Se myös sulostuttaa läheisten elämää.

Toisia voi johtaa hyvin vain, jos osaa johtaa itseään. Kun ymmärtää omaa ajatteluaan ja toimiaan, näkee tavat kehittää kykyä muissa. Hyvät johtajat kykenevät pelastamaan perheet, urheiluseurat, rykmentit, yritykset, taideyhteisöt ja valtiot.

Tässä kohtaa voi syyttää yhteiskuntaa. Mielenhallinnan merkitys on laiminlyöty. Koulussa on pakollista opetella derivointia muttei peruspsykologiaa, joka auttaisi kohtaamaan jokapäiväisen haasteen: oman itsensä kanssa elämisen.

Annan sen anteeksi.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Jokainen+on+itse+vastuussa+onnellisuudestaan/a1361770295884

Taitaa olla aika ottaa käyttöön tuo boldattu kohta työasioissa ja alkaa haistattaa vitut päälliköille.


Tai hetkinen...olen jo aloittanut joku viikko sitten.
 

Sue_me

Well-known member
Liittynyt
1.8.2005
Viestit
27848
Nyt tänne Tampereelle ja mars!
Eipä mulla muuta.
Muutaman kollegan kanssa on tullut juteltua erinäisistä asioista firmassa. Saattaa pian tulla yhtäkkinen joukkokato varsinkin avaintason toimihenkilöissä, useampi henkilö on hakeutumassa muualle.

Nyt jo vuosia ylikuormitettu porukka alkaa olla aika kypsää koko touhuun. Työtehtävien vaihto ja kehityskään eivät tahdo onnistua millään. Palkkatasokaan ei päätä huimaa, tosin näinä aikoina se ei ole kovinkaan monella ensimmäisenä mielessä. Tehtävien mielekkyys ja oma mielenrauha merkitsevät paljon enemmän.
 

FO110K

Banned
Liittynyt
3.1.2001
Viestit
15345
Muutaman kollegan kanssa on tullut juteltua erinäisistä asioista firmassa. Saattaa pian tulla yhtäkkinen joukkokato varsinkin avaintason toimihenkilöissä, useampi henkilö on hakeutumassa muualle.

Nyt jo vuosia ylikuormitettu porukka alkaa olla aika kypsää koko touhuun. Työtehtävien vaihto ja kehityskään eivät tahdo onnistua millään. Palkkatasokaan ei päätä huimaa, tosin näinä aikoina se ei ole kovinkaan monella ensimmäisenä mielessä. Tehtävien mielekkyys ja oma mielenrauha merkitsevät paljon enemmän.
Jännä juttu kuinka nykypäivänä pomot olettaa että ihmiset on vaan huolissaan työpaikoistaan ja niitä voi sitten kohdella kuten tykkää :thumbdown
Tsemiä työnhakuun ja toivottavasti duunia löytyy Treelta :)
 

FW08

Registered User of Talent
Liittynyt
9.7.2008
Viestit
22189
Sijainti
Behind the rabbit
Jännä juttu kuinka nykypäivänä pomot olettaa että ihmiset on vaan huolissaan työpaikoistaan ja niitä voi sitten kohdella kuten tykkää :thumbdown
Suurin osa asioista on paljon helpompi tehdä huonosti kuin hyvin, mutta juuri minkään muun kohdalla tämä ei pidä niin vahvasti paikkaansa kuin tilanteen, jossa pitäisi osata johtaa, hallinnoida, lukea ja opastaa ihmisiä.

Tähän kun heitetään päälle se tosiasia, että monesti johtajaksi pääsemiseen ja siinä pärjäämiseen tarvitaan lähes päinvastaista osaamista, niin soppa on valmis.
 

Örfil

Guest
Esimiesasemaan hakeutuu usein ihmisiä, joilla ei ole siihen edes luontaisia kykyjä, puhumattakaan että opittuja.
 
Ylös