Olga
.
Sorry. En ehtinyt vastata.
Ok! Ehkä en hartsannut pää kenossa lailla Kirvesmielen.Sorry. En ehtinyt vastata.
Uusi ennuste: Lopputalvesta tavallista vittumaisempi – ”kevät voi myöhästyä”Aika hyvä tai jopa erinomainen fiilis.
Ei mitään erityistä yhtä tai isoa syytä. Paljon pieniä hyviä juttuja: anoppi ja isä tulivat lääkäreistä, asiat sen verran ok, kun voi olla, paperihommat ja konevaihdot yms mallillaan, vaikka alkuvaiheessa, traktori lähti pyörimään yöllä - 25 C, tahtoo viedä akuista virrat vähiin, vesiputketkaan ei ole jäätyneet :frank: jospa ankarin ja masentavin kylmä pimeä, välillä sähkötön, talvi alkaa taittua.
Kevättä kohti!:thumbup: Jo tammikuussa!
Olen pahoillani.Amerikkalainen sääpalvelu Weather Services International (WSI) on julkaissut uuden pitkän ajan sääennusteen Pohjoismaiden osalta.
WSI:n ennusteen mukaan sää on Suomessa tavallista kylmempi helmikuussa, maaliskuussa ja huhtikuussa.
– Tässä vaiheessa näyttää siltä, että mahdollisuudet jatkuvalle tai äärimmäisen kylmälle säälle ovat melko rajoittuneet lopputalven osalta. Pohjoisessa lämpötilat ovat seuraavien parin kuukauden osalta hieman normaalia kylmempiä, WSI:n meteorologi Todd Crawford sanoo tiedotteessa.
Pohjoismaiden osalta kevään tulo voi ennusteen mukaan myöhästyä.
– Kevät voi tulla mahdollisesti myöhässä. Edessä voi olla hitaasti etenevä kevät tänä vuonna, Crawford sanoi ruotsalaiselle Aftonbladet-lehdelle.
Jos maaliskuussa on kovasti pakkasta, niin on sitten myös aurinkoista. Valo virkistää!
Brian Aldiss: Helliconian kevät
kirjoittanut Laura — 18.7.2014
Kirjayhtymä, 1986
Alkuteos: Helliconia Spring (Triad Granada, 1982)
Kääntäjä: Tauno Peltola
Tuhannen valovuoden päässä Maasta avaruutta kyntää kaksoistähti. Tähti Freyriä kiertää tähti Batalix, ja Batalixia planeetta Helliconia.
Kun kaunokirjallisen teoksen pääosassa on planeetta, sitä voisi jo kutsua eeppiseksi scifiksi, ja kaksoistähti on Helliconian eepoksen suurin vaikuttaja. Se muotoilee planeetan asukkaiden aikakäsityksen, ja vie planeetan elliptisellä kiertoradallaan vuoroin jääkauteen ja taas tuliseksi pätsiksi.
Helliconian kevät -teos alkaa kahden tuhannen vuoden pituisen suurvuoden lopputalvella. Talvi on kylmä ja hirveä. Vain sitkeimmät elämän hituset selviävät. Vähitellen planeetta hivuttautuu lähemmäs kirkkaampaa aurinkoa, jää alkaa sulaa ja kaikenlainen elämä valtaa jälleen sen pinnan. Vuodenaikojen kiertokulku vaikuttaa kaikkeen: mikä olentolaji on valta-asemassa, uskontoon, yhteiskuntajärjestykseen, maailmankuvaan, ihmiskuvaan. Mitä tapahtuu, kun valta-asemat ja mahdollisuudet muuttuvat?
Planeetan tapahtumia seurataan muutamien sen asukkaiden kohtaloiden kautta, mutta mikään seikkailu tai edes selkeä tarina tämä ei ole. Kymmeniä vuosia sivuutetaan tarvittaessa, jotta päästään taas mielenkiintoiseen vaiheeseen Helliconian sivilisaatiossa. Ihmisten – tai mitä olentoja lienevätkään – kohtalot tuntuvat olevan mukana vain, jotta tälle planetaarisen mittakaavan kertomukselle saataisiin lukijalle jotain kiintopisteitä. Päähenkilöiden harhailu omassa historianhetkessään vaikuttaa juuri niin päämäärättömältä ja tarkoituksettomalta kuin vain kenenkään elämä ulkopuoliselle, lähes kaikkitietävälle tarkkailijalle voi ikinä vaikuttaa. Nautittavimmillaan kirja onkin kunnianhimoisena meteorologisena, antropologisena, maantieteellisenä ja ekologisena dokumenttina.
Cyanide and Happiness.Apea. Viihdyttäkääpä.
Tämä on nyt ainoa jonka muistan:Mahd. pian vitsi ruudulleni kuin olisi jo äkisti.
No täsä mä ny olen.Mahd. pian vitsi ruudulleni kuin olisi jo äkisti.
No nyt se kuvittelee olevansa kuningas. Ei Albert, ne eivät ole hovineitoja. Älä purista.Apea. Viihdyttäkääpä.
Ihmettelinkin että onpa ruma ja rekkamiehenpastillille tuoksahtava neitsy.No nyt se kuvittelee olevansa kuningas. Ei Albert, ne eivät ole hovineitoja. Älä purista.
Amerikkalaisten rekkamiesten julkaisussa Hustlerissa oli tällainen englanninkielinen vitsi:Ihmettelinkin että onpa ruma ja rekkamiehenpastillille tuoksahtava neitsy.