Hengitystiet ovat ylähäältä ahtaat, mutta tähystyksessä välitöntä leikattavaa ei onneksi löytynytkään. Toinen sierain on kiinni, muttei vaadi välitöntä toimenpidettä. Nyt lapsi saa kasvaa jotta hengitystorven yläpäässä oleva löysä kudos kiinteytyy ja hengitys alkaa toimia paremmin. Hän saakin jo mahaletkulla oman äidin maitoa mahaan, seurailee katsellaan meidän kasvoja ja ääntä. Välillä hoitajat joutuvat puuttumaan saturaation laskuihin tai "räkätukoksiin" imulla / lisähapella ja eilen nähtiin aika iso kohtaus, kun pulss putosi alle 50 ja tätä kesti usean minuutin ajan. Siitä kun selvittiin, niin henkisesti oli kyllä kaikki paukut menneet.
Jos on hyvä päivä, niin jää valtavan hyvä mieli. Pääsin vaippaakin vaihtamaan ja pukemaan häntä. Mutta jos on huono päivä, ja tukehtumisia tulee useampi niin, ei jää itselle mitään voimia tehdä hirveästi mitään.
Toistaiseksi me odotellaan vaan että lapsi kasvaa ja saisi ehkä myös vähän tekniikkaa tuon liman selvittämiseen. Se on jo sitä jonkin verran tässä oppinut.
Kiitoksia tsempeistä kaikille. Aina tarpeeseen.