Mielialat ja muut tuntemukset 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Dominicille ja lähipiirille voimia tähän päivään.

Kaikki kokee omalla tavallaan, mutta mulle Mikon siunauspäivä olikin
itseasiassa vielä pahempi kuin päivä jona hänestä aika jätti, vaikka luulin silloin, että se olisi pahin.
Kun hän siirtyi ajasta ikuisuuteen, se oli hyvin kaunista. Ja hyvin surullista, mutta toisaalta hän oli
vapaa kaikesta kivusta, joten sikäli helpottavaa. Tunnemyrsky kävi läpi kaikki skaalat minulla.

Siunauspäivänä murruin heti kun saavuttiin kappeliin, siellä se oli jylhänä, Mikon itsevalitsema arkku, ja
Mikko siellä sisällä, tosin kansi kiinni. Kun urut alkoivat pauhata, ei itkustani tullut loppua. Sanat takertuivat kurkkuun,
kun jotain sanoin arkun äärellä. Muistotilaisuudessa oli vähän helpompaa, ihan kuin Mikko olisi ollut siellä katsomassa
ja lohduttamassa, kun oli siunattu.

Uurnan lasku oli helpompi sitten myöhemmin, vaikkei sekään helppo ollut missään nimessä. Automatkalla
pidin uurna-astiaa sylissä, ja oli jotekin ihan outoa, että se oli viimeinen hetki, kun Mikko oli mun sylissä.

Ei tätä kyllä ymmärrä aina oikein kunnolla vieläkään.

VOIMIA!
 
Aikanaan faijan kuoria kun menin äitin kanssa sairaalaan katsomaan, ei niin paljoa näyttänyt enää itseltään. Jotenkin tyhjä hetki.
Hautajaisiin otin varoiksi rauhoittavan, ja olo olikin suht tyyni.
En osaa sanoa kumpi oli pahempi päivä.
Haudalla käydessäni sanon aina "Nähdään taas, me tullaan kaikki sun luo". (pidän jälleennäkemistä parhaana syynä muistaa läheinen)

Jaksamisia
 
Viimeksi muokattu:
En miekään omiin monttubileisiin mitään vitun virsiä halua. Nightwishin Ghost Love Score olis karvoja nostattavan komea ja samalla varsin osuva. Jatkoille rockia sekä metallia ja hyvät bileet.

Loistava biisivalinta. Piti ihan kuunnella pitkästä aikaa - niskavillat nousi.
 
Oli osaltaan vaikuttamassa tuo isäpappa 2008, kun itsekin romahdin lopulta. Liikaa sattui ja tapahtui vuosikymmenellä -00
 
Oli osaltaan vaikuttamassa tuo isäpappa 2008, kun itsekin romahdin lopulta. Liikaa sattui ja tapahtui vuosikymmenellä -00

Näin se voi mennä. Aika ajelehtivat ajatukset itselläkin. Oikein mikään ei tunnu tärkeältä tai panostamisen arvoiselta. Kuhan tässä nyt katsellaan ja ihmetellään. Iso palanen elämästä poissa kun ei ole vanhempia enää.
 
Silver boy

Siunaustilaisuuden loppulauluksi pyynnöstäni kanttori veti viululla tämän. https://www.youtube.com/watch?v=8g_eMNld7V8

Selkäpiitä karmivan upeata oli se.

When you're weary, feeling small
When tears are in your eyes, I'll dry them all (all)
I'm on your side, oh, when times get rough
And friends just can't be found
Like a bridge over troubled water
I will lay me down
Like a bridge over troubled water
I will lay me down

When you're down and out
When you're on the street
When evening falls so hard
I will comfort you (ooo)
I'll take your part, oh, when darkness comes
And pain is all around
Like a bridge over troubled water
I will lay me down
Like a bridge over troubled water
I will lay me down

Sail on silver boy
Sail on by
Your time has come to shine
All your dreams are on their way
See how they shine
Oh, if you need a friend
I'm sailing right behind
Like a bridge over troubled water
I will ease your mind
Like a bridge over troubled water
I will ease your mind
 
Viimeksi muokattu:
Oon ihan fiiliksissä, nuoruuden idolini Carola Häggkvist halasi mua lauantaina. :)
 
Mua saa onnitella siitä, että Carola Häggkvist ei ole halannut mua.
 
Se tunne, kun alustavia "unelmia" putoilee yksi kerrallaan pois pelistä. Harmittaa tuo yksi kämppä ja eräs soittamani duunipaikka ei sitten ole soitellut tänään takaisin.
Täytyy vaan toitottaa itselleen mantraa "maltia, malttia ja pää kylmänä, asiat menevät aikanaan kohdalleen".

Lähdenkin tästä toitottamaan mantraani koirien kanssa metsään.
 
Onni onnettomuudessa: Jjusban on nimittäin tunnetumpi Suomessa kuin tämä joku Christina Hägglund.
 
Ylös