Ehdottomasti mene. On itsekästä (anteeksi) ajatella minkälaiset muistot itselle jää. Näin isäni viimeisen kerran tilassa, jossa se ei ollut tässä maailmassa lain. Ölisi eikä saatu mitään kontaktia siihen. Ei se mun muistoja millään tavalla pilannut. Tänään viimeksi kun vedin tuolla myymälässä tapettia seinään, niin tuli faija mieleen, kun narisi, että on vääränmerkkistä liisteriä, eikä suostunut tapetoimaan.
En mä sitä mölisevää äijää muistanut amputoidun jalkansa kanssa.
Helpottaa myös ymmärtämään minkä armahduksen kuolema voi samalla tuoda kärsivälle.