Mielialat ja muut tuntemukset 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Moon ajatellut että elämä vaan on.

Jos sanoisin esim. että elämä on ollut minulle epäreilu, niin se tuntuu yhtä loogiselta kuin sanoisin että pihallamme oleva mänty on epäreilu, kun sieltä tippui iso oksa auton katolle.

Elämässä sattuu hirvittäviä asioita, kauniita asioita ja kaikkea siltä väliltä. Etenkään ikäville sattumuksille (onnettomuuksille, sairauksille = oksien putoamisille) emme pääsääntöisesti voi mitään, ne vaan tulee. Olen ajatellut että katkeruus "elämää" kohtaan on vain tuskan jatkamista, energian haaskuuta eikä edesauta eteenpäin menoa, joka on välttämättä tehtävä suruajan jälkeen. Ehkä tilapäisenä tahona "episelämän" syyttäminen toimii, mutta kauaksi aikaa ei sellaiseen voi takertua.

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta en ole itse parempaakaan metodia keksinyt. Itse tapahtumalle kun ei voi jälkikäteen enää yhtään mitään. Omaisia voi toki lohduttaa, auttaa ja osoittaa myötätuntoa ja itsekin sellaista hakea.

Tsemiä burpille, tästä tulee tänään ihan kohtuupäivä - tai päivä ainakin :)

T: jeesus
 
Se oli sen verran yleismuotoinen, että sen voi kukin ottaa ihan miten haluaa.

Minulla on omat "uskomukseni" maailmasta, ja niiden tuputtaminen muille olisi ajan haaskausta. Kukin löytäkööt oman tiensä, koska ei sille voi muut ohjastaa, korkeintaan kertoa eri vaihtoehdoista ja miten itsellä on mennyt.

Learning by living and ilmeet, sanoisi Joni.
 
Yksi ihminen ilmoittanut vaimolle, että kun Tinon kanssa puuhattiin tuota luuydinsiirtoa / kantasolusirtoa, niin silloin tämä kyseinen mies kirjautti itsensi kantasolurekisteriin.

Myöhemmin hän oli osoittautunut mätsiksi jollekin vaaville ja näin pääsi pelastamaan lapsen hengen. Halusi vain kertoa siitä meille, että ilman meidän kampanjaa, hän ei olisi ollut rekisterissä mukana ja ties miten tämän kyseisen lapsen olisi käynyt.

Oli tietoinen myös meidän menetyksestä ja ajatteli että tällainen tieto voisi tuoda hieman valoa meidän elämään. Ja toihan se!
 
Viimeksi muokattu:
Kertakaikkisen hienoa. :thumbup:

edit: Näyttää vähän hassulta kun pompitaan asiasta toiseen, mutta kai se nyt menee tolleenkin. Kiitos.
 
Viimeksi muokattu:
Yksi ihminen ilmoittanut vaimolle, että kun Tinon kanssa puuhattiin tuota luuydinsiirtoa / kantasolusirtoa, niin silloin tämä kyseinen mies kirjautti itsensi kantasolurekisteriin.

Myöhemmin hän oli osoittautunut mätsiksi jollekin vaaville ja näin pääsi pelastamaan lapsen hengen. Halusi vain kertoa siitä meille, että ilman meidän kampanjaa, hän ei olisi ollut rekisterissä mukana ja ties miten tämän kyseisen lapsen olisi käynyt.

Oli tietoinen myös meidän menetyksestä ja ajattelin että tällainen tieto voisi tuoda hieman valoa meidän elämään. Ja toihan se!
Minä en kelvannut luovuttajaksi. Olisin myöskin toisen munuaisen tässä heivannut turhana, mutku en siihenkään kelvannut luovuttajaksi. Pitäisi kuolla tai muuttua sukulaiseksi.
 
Olin ehdottamassa ihan samaa. Kerää ainakin kaikki viestisi talteen varsinkin jos tämä forum on toiminut ainoana päiväkirjanasi. Et varmaan tällä hetkellä halua käydä kaikkea läpi uudelleen, mutta joskus tulee vielä se aika kun tulet tätä tarinaa jopa tarvitsemaan.

Se hetki on koittanut. Luulin, että kyl tämän läpi kyyneltämättä pääsee, mutta loppua kohti ei kestänyt enää.

Karua.
 
Se hetki on koittanut. Luulin, että kyl tämän läpi kyyneltämättä pääsee, mutta loppua kohti ei kestänyt enää.

Karua.

Se on osa prosessia. Niin sen kuuluukin mennä ja on **täysin** normaalia. Sulla on tunteet ja osaat ne näyttää. Se on paljon parempi kuin se toinen vaihtoehto. Hienoa myös, että teet tuon. Uskon, että niistä tulee sinulle arvokas kokoelma vaikkakin kipeä. Tsemppiä.
 
Osanottoni Veskulle ja burbille.

Ja dominicille voimaa! Ei se juttujen koostaminen tule olemaan helppo tehtävä koskaan. Mutta uskoisin auttavan toipumisessa.
 
Tuo on kyllä mahdollisesti hyvä idea käydä asia läpi, tehdä "elämänkerta" ja sen jälkeen kun se on valmis, sen voi jopa jossain vaiheessa "haudata" unholaan.

Tuon tyyppistä terapiaa käytetään muissakin traumaattisissa kokemuksissa menestyksellisesti. Eppäilen että Domppari on saattanut saada tämän idean myös jostain ulkopuolisena vihjeenäkin (siellä tukihommissa)?
 
Tuo on kyllä mahdollisesti hyvä idea käydä asia läpi, tehdä "elämänkerta" ja sen jälkeen kun se on valmis, sen voi jopa jossain vaiheessa "haudata" unholaan.

Tuon tyyppistä terapiaa käytetään muissakin traumaattisissa kokemuksissa menestyksellisesti. Eppäilen että Domppari on saattanut saada tämän idean myös jostain ulkopuolisena vihjeenäkin (siellä tukihommissa)?

Vähän jokasuunnasta. Eipä tuo kai niin rakettitiedettä ole. Kai?
 
Vähän jokasuunnasta. Eipä tuo kai niin rakettitiedettä ole. Kai?

Juu ei.

Itse vaan "aikanaan" yllätyin, kuinka jonkun asian laittaminen paperille jäsensi tapahtumat ja etenkin jälkikäteen näki "ison kuvan" miten asiat meni. Valo syttyi päässä.
Mutta samaa voi siis soveltaa moneen eri tapaukseen, kuten tässä teidänkin tapauksessa.
 
Juu ei.

Itse vaan "aikanaan" yllätyin, kuinka jonkun asian laittaminen paperille jäsensi tapahtumat ja etenkin jälkikäteen näki "ison kuvan" miten asiat meni. Valo syttyi päässä.
Mutta samaa voi siis soveltaa moneen eri tapaukseen, kuten tässä teidänkin tapauksessa.

Itse laitoin juuri asioita paperille. Tai kakkaahan se oli.
Syttyi valo ja ymmärsin ravinnon kiertokulun isossa kuvassa. Ja myös sen, kuinka paska edesauttaa uuden ravinnon kasvua. Päättymätön kehä, ikiliikkujamainen yhtälö, johon tosin aurinko tuo ulkopuolelta energiaa lisää jatkuvasti. Eli ei lainkaan ikiliikkujamainen yhtälö. Näin juuri auringon isossa kuvassa. Siihen tarvittiin kosolti paperia.

Nyt käsien pesulle.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös