Salo antoi itsestään yllättävänkin asiallisen ja harkitun kuvan kun toimittajat eivät hoksanneet puuttua niihin epäloogisuuksiin. Välillä Mika oli yksilöurheilija ja välillä joukkueurheilija. Mika oli kyllä aika hauska ja letkautti välillä ihan hymyilyttäviä juttuja. Välillä tehtiin niinkuin tiimi haluaa ja välillä oltiin aivan oma itsensä. Olisiko Salon todellisen sitoutumisen puute tiimeihin lopulta ollut se syy, miksi huipulle ei sittenkään noustu? Tallit arvostavat kuljettajaa, joka siotutuu vahvasti talliin ja osoittaa tekevänsä sekä töitä, että myös olevansa tiimin jäsen. Ei pelkästään tiimille ajava kuljettaja.
Sinänsä Salo pääsi kuin koira veräjästä, kun ei puhuttu siitä rattijuopumuksesta. Se oli silloin vuonna 1990 kova juttu ja sai laajaa julkisuutta. Nyt on vaikea ymmärtää sitä, että Salo&Häkkinen oli sinä vuonna todella profiloituneita urheilijoita, aivan jotain muuta kuin nämä nykypikkuformulakuskit. Oli aika yllättävää, että Salo sanoi julkisuuden tulleen mukaan vasta Japanin kauden jälkeen.
Muutenhan ohjelmassa puhuttiin paljon asiaa ja mielestäni tuo IS:n toimittaja ei esiintynyt eduksi. Hemmon väitteet siitä, että suomalaisessa urheilujournalismissä esiintyisi tutkivaa työtä ja kritiikkiä eivät valtamedioiden osalta pidä paikkaansa. On tärkeää että jutut myy, ihmiset eivät halua lukea suomalaisista urheilijoista liian kriittisiä juttuja. Ainoa kriittinen ja tutkiva media on mielestäni Suomen Urheilulehti, mutta siinäkin f1-puoli ei ole järin hyvin hanskassa.
Mitä olen vertaillut urheilun tiedonvälitystä Suomessa ja Ruotsissa, niin ero on melkoisen suuri. Ruotsissa kiinnitetään taustoihin ja ihmisiin paljon enemmän huomiota, kuin Suomessa. Meillä tulokset on hallitsevammassa asemassa.