Mikä sinusta piti tulla isona / Mikä sinusta tuli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Makkonen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä olen haaveillut seuraavista ammateista aikajärjestyksessä: Kaivinkoneenkuljettaja, jääkiekkoilija, insinööri, merikapteeni, lennonjohtaja oli viimeisin, mutta olin liian sokea siihen ammattiin.

Nykyään olen aluemyyntipäällikkö, mutta huolitsijana olen tehnyt yli 10 v. uran. Koulutukseltani olen laskentatoimen yo-merkonomi elikkä kirjanpitäjä. :D
 
13-15 vuotiaana halusin autojen suunnittelijaksi. Ihan pienenä halusin olla eläinten tutkija tai taiteilija. Loppujen lopuksi aavistelin aina päätyväni johonkin luovaan työhön. 16-vuotiaana mietiskelin graafikoksi ryhtymistä.
Nyt olen yksityisyrittäjä/graafinen suunnittelija... näitä hommia jo teen, vaikka valmistun alalle parin vuoden kuluttua. :)
 
6 vuotiaana olin yksi niistä monista joka halusi poliisiksi.. Tokihan noita kaikkea muitakin haaveita oli, mutta ohjelmoijan ammatista en edes osannut lapsena haaveilla. Hädin tuskin tiesin mikä tietokone on.

Vasta kauppiksessa 90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa tuo alkoi hiukan hahmottumaan, että ehkä tietotekniikka jollain tavalla voisi olla mun juttuni. Mutta käytännössä vasta armeijassa sen alkoi muodostua realistiseksi ajatukseksi kun hain yhteishaussa Heliaan tietojenkäsittelyn puolelle. Heliassa taas hyvin nopeasti huomasin sen mikä on mun juttu. Ja tällä hetkellä saan siitä jutusta palkkaa. :ahem:
 
Rocktähti / Graafikko.

En ole katunut. Aivan sama, kunhan homma on luovuutta vaativa. Nykyinen toimenkuvani on oikeastaan AD:n hommaa vastaava, eli en itse välttämättä enää graafikoi.
 
Biologiaan, historiantutkimiseen tai jotain geologiaan liittyvää olisin halunnut opiskella. Mutta kun en lukiota käynyt vaan kauppiksen niin kaupalliselle alalle tuli suunnattua, kauppiksen jälkeen kävin/käyn amk:ta kaupallisella puolella. Ensi kuun lopussa pitäis saada paperit käteen koulusta, jonka jälkeen teen toimihenkilösopimuksen firman kanssa jossa nyt oon töissä. Eli minusta tulee 'isona' työnjohtaja.
 
Lapsena halusin poliisiksi, mutta se loppui siihen kun Pelle Hermanni telkkarissa mainitsi minut nimelta ja viela tiesi toiveammatinkin..!! :nope:

Sittemmin halusin insinooriksi ja opiskelin sahkotekniikkaa pari vuotta, ehei, kiinnostus lopahti parin vuoden jalkeen. Matkustaminen alkoi kiinnostamaan ja opiskelin kansainvalisen liiketalouden tradenomiksi, joka lukukauden eri maassa tietenkin. Sain haluamani koulutuksen. Tama vuosi onkin sitten mennyt metallitoissa, Keskisen linnan metallikaiteet ovat muuten suurilta osin made by me :ahem:

No, linna valmistui, nyt olen taas matkalla jossakin kunnes rahat loppuu. :thumbup:

En ole katunut mitaan valintojani.
 
Arkkitehdin hommista ehkä haaveilin joskus? Mutta aika selvähän se "ura" oli maatilan ainona poikana....Kouluja jaksoin silti käydä agrologiksi asti. Jonkin verran on noita maatalouden paperitöitä muillekin. Aina välillä miettii, mitä muuta "ammatikseen" voisi tehdä. Joku puun jatkojalostusnikkarointi voisi olla semmoista?
 
Vesku sanoi:
Arkkitehdin hommista ehkä haaveilin joskus? Mutta aika selvähän se "ura" oli maatilan ainona poikana....Kouluja jaksoin silti käydä agrologiksi asti. Jonkin verran on noita maatalouden paperitöitä muillekin. Aina välillä miettii, mitä muuta "ammatikseen" voisi tehdä. Joku puun jatkojalostusnikkarointi voisi olla semmoista?


Onkos niillä seuduin mitään saumoja matkailuyrittäjäksi?
 
Runar ja Kyllikki sanoi:
Onkos niillä seuduin mitään saumoja matkailuyrittäjäksi?

Aika monta mökkivuokrausta yrittävää on. Eli todella erikoista tai erityisen laadukasta pitäsi pystyä tarjomaan, jos mienaisi pärjätä kunnolla. Isoja investointeja en rupea tekemään. Tuo metsämökki periaattessa on mahdollista vuokrata, mutten ole sitä paljon ilmoitellut. Täysin harrastus!

Tämä Lohimaan / koskimaan läheisyys voisi tuoda hieman mahdollisuuksia...?
http://www.lohimaa.fi/ Nyt se odottaa saneerauspäätöstä tai ostotarjousten hyväksyntää. Halvalla lähtisi hyvä koski ja rakennuksia. Pekka Sivonen ( joku IT-miljönääri) tarjosi 1.4 mijoonaa ja joku venäläinen 1.7.... Kuulostellaan.... :doubtful:
 
Niin skidina kun muistan haaveena oli lentokapteeni.

Kunnes joskus 8 veena sain pikkukemistin vehkeet (jota mutsi upgreidas tuomalla raaka-aineita duunista), joilla mm. rajaytin vessan lavuaarin, tapoin kaikki kotikasvit ja myrkytin vessan kloorikaasulla niin ettei sinne paassyt vuorokauteen.
Silloin paatin etta minusta tulee kemisti.

Teini-ika meni kuten hahmolla R&K, riehuessa, tapellessa, juopotellessa, lintsatessa jne. joten todistus ei ollut kummallinen.
Kuitenkin menin Polin paasykokeisiin, joista sain taydet pisteet ja paasin sisaan vaikkakin lukion numerot olivat mita olivat (lukion kolmannella kylla aloitin loppukirin ja sain nostettua keskiarvoa siita alle seiskasta lahelle kasia).

Elikka polilta valmistuin kemistiksi ja sen suuntaisissa hommissa olen yha. :thumbup:
 
Myllis sanoi:
Niin skidina kun muistan haaveena oli lentokapteeni.

Kunnes joskus 8 veena sain pikkukemistin vehkeet (jota mutsi upgreidas tuomalla raaka-aineita duunista), joilla mm. rajaytin vessan lavuaarin, tapoin kaikki kotikasvit ja myrkytin vessan kloorikaasulla niin ettei sinne paassyt vuorokauteen.
Silloin paatin etta minusta tulee kemisti.

:D :D :D :D

Myllis sanoi:
Elikka polilta valmistuin kemistiksi ja sen suuntaisissa hommissa olen yha. :thumbup:

Sen suuntaisissa 'hommissa' ovat puisto-etuliittellä varustettuna myöskin nimimerkit K.Yrjola, jusbaani sekä Albeart Öil.
 
Varhaisin toiveammatti minkä muistan taisi olla hävittäjälentäjä, vaihdoin sen jossain vaiheessa kilpa-autoilijaksi. Mitään en sitten noiden unelmien eteen tehnyt, eikä oikeastaan edes kaduta.

Vuosissa toiselle kymmenelle päästyäni pähkäilin arkkitehdin, teollisen muotoilijan ja muusikon ammatteja. Jotain tuonsuuntaista puuhailen ihan tyytyväisenä edelleenkin, mutten ihmettelisi jos vuoden parin päästä tekisin jotain ihan muuta. En kuitenkaan voisi edes kuvitella olevani poliisi, vanginvartija, sairaanhoitaja tai esim. lastentarhanopettaja.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ole vieläkään selvinnyt, että mikä haluaisin olla isona, vaikka yliopistoonkin pääsin kansantaloustiedettä opiskelemaan :nope:
 
Kaktus sanoi:
13-15 vuotiaana halusin autojen suunnittelijaksi. Ihan pienenä halusin olla eläinten tutkija tai taiteilija. Loppujen lopuksi aavistelin aina päätyväni johonkin luovaan työhön. 16-vuotiaana mietiskelin graafikoksi ryhtymistä.
Nyt olen yksityisyrittäjä/graafinen suunnittelija... näitä hommia jo teen, vaikka valmistun alalle parin vuoden kuluttua. :)

Kaktus!!!

Teervetuloa takaisin! Tässä jo eilen tulikin mieleeni, kun joku kyseli Olgasta, että missähän Kaktus on. Tämä olikin sitten vastaus kaipuuseeni. :wink:
 
J.Heldenview sanoi:
,,, Ehkä korkeakoulutus vois olla hankalampi juttu vanhemmalla iällä.


Ei se korkeakoulutus vanhemmiten sen hankalampaa ole kuin nuorenpanakaan, pikemminkin helpompaa. Vanhempana osaa suhtautua asioihin toisella tavalla ja käyttää hyväkseen elämänkokemustaan. Vanhempana on myös rohkeampi esittämään omia näkemyksiään ja kyseenalaistamaan erilaisia teorioita.

Itsekin aion vielä kouluttautua lisää suorittamalla yliopistossa kasvatustieteeseen ja erityiskasvatustieteeseen liittyviä opintoja työn ohessa. Oikeestaan opiskelu voi jatkua koko eliniän, tai ainakin eläkkeelle saakka. Erikoistumisopinnot kiinnostavat ja alalla voi hankkia syventäviä opintoja ja työn ohella työssä hankittu kokemus samalla tukee oman alan opintojakin. Nykyään työn ohella lisäkoulutusmahdollisuudet ovat hyvät eikä aiheuta työhon juurikaan katkoksia vaan tentit voi suorittaa jouhevasti oman aikataulun mukaan.
 
McMike sanoi:
Ei se korkeakoulutus vanhemmiten sen hankalampaa ole kuin nuorenpanakaan, pikemminkin helpompaa.
Toisilla se keskittyminen ei suju nuorena, mutta toisaalta vanhana tuo oppiminen on hankalampaa jos ei ole tottunut oppimaan? Ehkäpä sellainen onnistuu vanhempana paremmin että opiskelee omaa alaa pidemmälle? Oikeastaan tollanen vois olla ihan järkevää, ei tarvis heti nuorena kouluttaa kaikkia pitkälle ilman kokemusta mistään, vaan kouluttautuisi siinä työn ja elämänkehityksen mukana.
 
J.Heldenview sanoi:
Toisilla se keskittyminen ei suju nuorena, mutta toisaalta vanhana tuo oppiminen on hankalampaa jos ei ole tottunut oppimaan? Ehkäpä sellainen onnistuu vanhempana paremmin että opiskelee omaa alaa pidemmälle? Oikeastaan tollanen vois olla ihan järkevää, ei tarvis heti nuorena kouluttaa kaikkia pitkälle ilman kokemusta mistään, vaan kouluttautuisi siinä työn ja elämänkehityksen mukana.

Minullakin nuorena tuli vietettyä sen verran hurjaa elämää, että koulunpenkillä istuminen ei ottanut oikeen sujuakseen.

Yksi mallihan voisi siis ollakin se, että kun on kouluja sen verran käynyt, että voi mennä työelämään ja siten hankkia kokemusta lisää ja jonkin verran varallisuuttakin ja työn ohessa kouluttautua myöhemmin. Jatkokoulutuksen kautta voi syventää omaa tietämystään ja ammattitaitoa.

Monille opiskelijoille pitkä opiskelu luo paineita ja ns. opiskelustressiä samalla kun opiskelun mahdollistamiseksi on otettava lisäävelkaa, jota sitten maksetaan työelämään siirtymisen jälkeen selkä väärällään.

mm. Näitä asioita pohdin peruskoulun 9-luokkalaisten kanssa viikottain ja pyrin omalta osaltani selkiyttämään kunkin tulevaisuuden näkymiä antamalla erilaisia malleja tulevaisuutta varten ja työ/koulutusmalleja ja urasuunnittelua varten.

Mahdollisuuksia on monia ja suurin osa tämän päivän peruskoululaisista ei tiedä oikein jatkomahdollisuuksista muuta kuin sen, että lukioon tai amikseen peruskoulun jälkeen. Monet kuvittelevat, että se on sitten siinä se tulevaisuus.

Tulevaisuuden haasteista selviämiseen nuoret tarvitsevat tukea ja opastusta ja heille pitää antaa malleja ja esittää erilaisia vaihtoehtoja. Heille myös pitää luoda mielikuvaa siitä, että eliniän kestävä kouluttautumine on rikkaus; Ei sitä kukaan ole seppä syntyessään eikä sitä kukaan sitä eka valintaa pidemmän päälle niin hyvänä loppujen lopuksi pidäkään.

Kolmikymmisenäkin, ja myöhemminkin, voi ihan hyvin vaikka vaihtaa ammattiaan ja siihen astinen koulutus ja ammatti antaa hyvät mahdollisuuden uuden löytämiseen ja kehittämiseen. Aikaisemmin hankittu kokemus on suuri plussa monilla aloilla; tulee ns. moniosaajia, jotka ovatkin oman tai uuden alansa tosi ammattilaisia ja niin voi myös keventää omaa työtaakkaansa ja iän kertyessä voi hieman jo höllentää ja jää aikaa nauttia elämästä muutenkin kuin vain stressaantumalla (leipiintymällä) työhönsä.
 
Tällä hetkellä olen viimeistä vuotta lukiossa ja tässä pitäisi kai alkaa miettiä mitä haluaisi opiskella jatkossa. Maantieto tuntuisi olevan minulle vahva ja kiinnostava aine, joten jonkun sen osa-alueen opiskelu yliopistossa vaikuttaisi luonnollisimmalta valinnalta tällä hetkellä.

Todellinen toiveammatti, joka tosin on huomattavasti epärealistisempi, olisi muusikko. Kitaraa on tullut soitettua jo ala-asteelta lähtien ja harrastus tuntuisi sen verran mukavalta että sitä olisi hienoa tehdä ammatikseen. Musiikin opiskelu jossain korkeakoulussa tai vastaavassa ei kuitenkaan oikeastaan kiinnosta joten ehkä toiveammattini nimike olisi sitten rocktähti. Tästä unelmasta en varmaan koskaan luovu, ja pidänkin mielessä että kaikki on mahdollista :ahem:
 
Ylös