Kuten Mosse tuossa jo sanoi niin eri ihmisissä on tärkeää eri asiat. Mutta semmonen on, että jos ihmissuhde jatkuvasti vie enemmän kuin antaa niin se menee harkintaan ja etäisyyteen. Kriisit ja muut on asia erikseen, poikkeustilanteissa pitää toimia poikkeuksellisesti. Yhden kuprun vielä sietää, mutta sitä en kun on heikoimmalla hetkellä tullut puukkoa selkään. Kerrasta poikki sellainen, mutta sitäkään ei välttämättä tarvitse ko. ihmiselle sanoa. Riittää kun itse tietää ja toimii sen mukaan. Kanssaihmisen kans ois hyvä tulla tunne, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi sikäli kuin mahdollista. Muuten on se ja sama jos ei kaikupohjaa löydy, oli se älyllistä tai tunnepuolen juttu. Semmoistenkin ihmisten kans, joiden kanssa ei enää olla missään tekemisissä on helpointa olla ilman jatkuvaa ja näytettyä vihanpitoa. Se vie vaan voimia. Kunhan ei päästä iholle. Hyvätpäivät ja kättelyt voi aina hoitaa ja antaa muuten vaan olla.