Bobakki
@f1hog
Tivataas nyt tällaista tuon toisen pollin innoittamana.
Puolustusvoimista puhutaan edelleen jossain yhteyksissä paikkana, jossa pojista tehdään miehiä. Kuinka hyödyllisenä tai tärkeänä koitte armeijan käymisen omalla kohdallanne? Opitteko mitään mielestänne olennaista tai kasvoitteko ihmisenä eli laskeutuivatko kivekset sillai henkisellä tasolla? Tarkoituksena ei siis ole tivata asetaitojen oppimisen ja opettamisen mielekkyyttä, vaan sitä, jäikö intistä kouraan jotain "siviilielämässä" hyödyllistä.
Itse koin armeijan tulleen omassa elossani juuri oikeaan paikkaan ja sen olleen erittäinkin hyödyllinen kokemus. Jälkikäteen mietittynä olin lukiosta päästyäni varsin naiivi ja minäkuvakin taisi olla vähän kieroutunut. Vuoden aikana joutui osin kantapään kauttakin muuttamaan käsitystä omasta erinomaisuudestaan, minkä lisäksi jotain taisi tarttua mukaan myös muiden kanssa toimimisesta sekä vastuun ottamisesta.
Toisaalta voin kyllä hyvin tajuta, ettei armeija tuossa suhteessa anna mitään enemmän elämää nähneille. Siksipä siis kiinnostaa, kuinka just sä sen koit. Kiitos ja anteeksi.
Puolustusvoimista puhutaan edelleen jossain yhteyksissä paikkana, jossa pojista tehdään miehiä. Kuinka hyödyllisenä tai tärkeänä koitte armeijan käymisen omalla kohdallanne? Opitteko mitään mielestänne olennaista tai kasvoitteko ihmisenä eli laskeutuivatko kivekset sillai henkisellä tasolla? Tarkoituksena ei siis ole tivata asetaitojen oppimisen ja opettamisen mielekkyyttä, vaan sitä, jäikö intistä kouraan jotain "siviilielämässä" hyödyllistä.
Itse koin armeijan tulleen omassa elossani juuri oikeaan paikkaan ja sen olleen erittäinkin hyödyllinen kokemus. Jälkikäteen mietittynä olin lukiosta päästyäni varsin naiivi ja minäkuvakin taisi olla vähän kieroutunut. Vuoden aikana joutui osin kantapään kauttakin muuttamaan käsitystä omasta erinomaisuudestaan, minkä lisäksi jotain taisi tarttua mukaan myös muiden kanssa toimimisesta sekä vastuun ottamisesta.
Toisaalta voin kyllä hyvin tajuta, ettei armeija tuossa suhteessa anna mitään enemmän elämää nähneille. Siksipä siis kiinnostaa, kuinka just sä sen koit. Kiitos ja anteeksi.
Viimeksi muokattu: