Mulle ei jäänyt armeijasta juuri mitään käteen. Hyvin pitkälti se kylläkin johtuu siitä, että laiskana kävin intin helpoimman kautta, eli puoli vuotta tykärinä. Oikeastaan aika pian tulin tuosta päätöksestä katumapäälle, sillä tuosta touhusta olisi saattanut tosiaan jäädä jotain käteen, jos olisi käynyt johtajakoulutuksen.
Toisaalta en kokenut sitä aikaa oikeastaan erityisen rankkana. Oon sopeutujaluonne enkä ota kovin helposti stressiä. Armeija meni lähinnä kirjoja lukiessa, mitä nyt lukutaukojen aikana jotku pirun tärkeet kersat jotain käskyttelivät.
Kyllähän se siinä mielessä on ihan kasvattavaa, että siellä näkee ikäluokkansa koko kirjon samalla viivalla - ainakin alussa. Kaikkien kanssa on tultava toimeen vaikka naama ei miellyttäisi ja jotkut olivat siellä kyllä aivan uskomattoman lapsellisia. Yks mies sai osakseen meidän yksikössä aika karua kohtelua kun ei siltä oikein mikään sujunut. Lähinnä palvelustovereiltaan mutta myös kantahenkilökunnalta. Luulis jo puolessa vuodessa painuvan kaaliin, että ei tuo taida vapautuksia metsästää vaan on ihan oikeasti vajaa.
Kyllähän tuo ihan jonkinlainen kokemus oli. Tosiaan jos saisin valita, kävisin sen hieman toisin, mutta tarvitaan sitä miehistöäkin yhtälailla kuin niiden johtajia. Eipä sieltä nyt mitään suuria jäänyt käteen, mutta voipahan sitten liioitella juttujaan äijien saunailloissa