Asfalttialueet ovat yksi ohituksia (hieman) lisäävä tekijä.
Tämä on tälläkin foorumilla usein toistuva väite, joka on todellisuudessa harhaa.
Se, ettei virheestä rankaista, varmasti lisää kaistapäistä menoa, minkä voisi kuvitella lisäävän ohituksia – pitäisihän onnistumisiakin tulla enemmän, jos yrittääkin voi missä vain ja miten vain pelkäämättä auton särkymistä ja keskeytystä.
Tällaiseen päätelmään päätyvät yleensä yksinomaan F1-luokkaa seuraavat henkilöt, jotka siis näkevät enimmäkseen näillä "F1-tason" radoilla ajettavia kisoja, joissa ajaa enimmäkseen tällaisiin ratoihin tottuneita kuljettajia. Seuraamalla laajemmin rata-autoilua, huomaa nopeasti, että "helpot" radat tosiasiassa vähentävät ohituksia (ja jopa ohitusyrityksiä!).
Nopeuserojen ollessa pieniä, edelläajavan on kohtalaisen helppo estää ohitus. Ohittajan mahdollisuudet ovat periaatteessa ohitettavan sortuminen virheeseen oma-aloitteisesti sekä edelläajavan painostaminen erheeseen (esim jallittaminen blokkaukseen, joka lopulta vie ohitettavan epäedulliselle ajolinjalle ja mahdollistaa ohitusmanööverin)... No, tämä lienee selvää kaikille kilvanajoa seuraaville, joten siirrytäänpä taas asfaltin pariin.
F1-radoilla ajettavissa kisoissa nähdään usein tilanteita, joissa useita kuljettajia oikaisee asvaltoidun turva-alueen poikki peräjälkeen. Tähän vain todetaan, ettei kukaan saanut hyötyä, sillä sijoitukset ja keskinäiset erot säilyivät ennallaan.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tosiasiassa on hyvin todennäköistä, että ensimmäisenä turva-alueelle lipsauttanut kuljettaja hyötyi vähintään yhden sijan.
Asvaltoitujen turva-alueiden ongelma piilee juuri siinä, että sijoituksen puolustaminen muuttuu vielä vanhanaikaiseenkin rataan verrattuna ohittamista helpommaksi. Oikaisemalla ohittaminen on toki kiellettyä ja rangaistukselta välttyäkseen kuljettajan laskettava ohitettavat edelleen – hyvä niin.
Oikaisemalla ohittamisen estäminen taas on vaikeammin rangaistavissa, sillä saavutettua hyötyä on vaikea määritellä. Mahdollisesti kuljettaja olisi suistunut radalta ja menettänyt sijansa tai jopa koko kisan, tai ehkäpä hän olisi hidastamalla pitänyt autonsa tiellä, mutta takaa tuleva olisi päässyt ohi, tai ehkäpä ohitus olisi epäonnistunut silti. Mistäpä tätä tietää, ja siksipä tuomaristo harvoin rankaisee oikomisesta. Tästä taas seuraa se, että ohittajan on käytännössä pakko oikaista myös pitääkseen ohitusmahdollisuutensa elossa seuraavaa paikkaa silmällä pitäen.
Vaikka pysyttäisiinkin valkoisten viivojen välissä, vaikeuttaa tasaisen ja pitävät turva-alueet silti ohittamista. Siinä missä keskeytyksen pelon puute rohkaisee yrittämään, rohkaisee se myös peittämään.
Vanhanaikaisella radalla kisatessa kuljettajien taito korostuu, koska heikommat pilotit eivät a) uskalla ohittaa/estää ohitusta/ottaa kaikkea irti autostaan, tai b) suistuvat radalta tätä yrittäessään, jolloin he auttamatta vaipuvat tulosliuskan hännille.
Nykyaikaisella radalla kisaaminen taas minimoi kuljettajan taitoerot ja korostaa kalustoeroja.
En edes usko, että turva-alueiden asvaltoiminen vähentää merkittävästi keskeytyksiä, sillä hiekkaesteiden välissä ajaminen vähentää myös oletettuja keskeytyksiin johtavia tilanteita.
Bernien pölhöstä oikomissääntöehdotuksesta tuli mieleen, että kisan aikana voisi saada ylittää valkean reunaviivan vain pariin kertaan. Lopuista hölmöilyistä lätkäistäisiin automaattisesti penaltia riippumatta siitä hyötyikö tapahtumasta vai ei (ja selvästä hyödyn saamisesta (ohittamisesta) luonnollisesti rankaistaisiin edelleen riippumatta siitä montako oikaisua on jäljellä). Ehkäpä tällainen käänteinen oikaisumahdollisuus palauttaisi kilpailut radalle turva-alueiden pinnasta riippumatta.
