Käväsin lounaalla lapioimassa yhden kuupan tsekkipilsneriä olutravintola Sivuraiteessa. Kusta ruikkiessa näin peilistä, kun Timo Toikki niminen hahmo laattasi käsienkuivauskoneeseen täydellä teholla oksea. Oli huulet vetäny sen tötterön ympäri anto palaa paineella. Oli vetäny liian vähän antabus-shotteja ja karhuviina kiipes ylös. Seurasin mielenkiinnolla kun naapurikopin ruikulia tuutannut vanha mestari käsien pesun jälkeen tökkäs kuivauskoneen päälle ja käänsi tuutin ala-asentoon. Mylly pärskäytti kaiken palkin äijän päälle ja lämmin ilma takoi hajun suoraan aistivaihteeseen. Vanhalla mestarilla oli ripuruikukakka sen verran huulilla, että sotkun näkö-, haju- ja makuhavainnot aiheuttivat paitsi heikotusta ja kaatumisen ketarat ojossa lattialle, myös välittömän ja paineellisen kurapaskan ampumisen puntista pitkin miestenhuoneen peiliä. Ajattelin häipyä paikalta ennen kuin osuu kohdalle, mutta samalla ovesta tulikin sisään vitsin varsinainen vääntäjä eli Timo Toikki. Tsekkasi ilmeettömästi tilanteen ja pyyhki slipoveriinsa paskaa peilistä ja painoi mulle rintataskuun kakskymppiä ja taputti olalle. Vittuako tässä, näillä mennään, ajattelin ja olin hiljaa. Toikki lähti ja itse seurasin vähin äänin heti kohta perässä. Pistin pari hunttia sen kakskymppisen kanssa samaan pinoon ja ohjeistin paarimikon tuomaan koko päivän kaljaa. Ja, että vessa on vähän epäsiisti, sieltä on paprut loppu. Näin pienestä voi lähteä kahden viikon lounas käyntiin.