Heurekassa oli muutamia vuosia(10?) sitten sokea näyttely. Siskon sokea ystävä pyysi meitä mukaan, ja olihan se kokemus.
Keppi mukaan ja mars aivan sysipimeään näyttelytilaan johon oli useaan eri huoneeseen rakennettu arkipäiväisiä tilanteita.
Oli puisto jossa oli nurmialueita ja hiekkakäytäviä, linnut laulo ja äänet oli kuin, puistossa. Kolaroin puistonpenkkiin ja eksyin keskelle jotain ihmeen pensasta, vähän aikaa kun siellä huutelin tuli opas(kaikki sokeita) auttamaan mut sieltä pois
Sitten oli pätkä kaupungin katua autoineen kanttareineen ja liikennevaloineen. Kauhee oli meteli kun autot tööttäili ja ratikat kolisteli, pelottavaa (Äänet tuli siis ääninauhoilta, ei siellä kukaan ajanu, toivottavasti)
Vika huone oli kahvila josta sai oikeesti kahvia jossa ostos piti maksaa kolikoilla. Henkilökunta oli tietysti myös sokeita koska niiltä homma suju kuten normaalistikin. Taas kolistelin tuoleja ja pöytiä kun piti päästä istumaan. Seinillä oli tauluja ja joku pelas pajatsoa siellä pimeessä.
Kokemuksena ihan hieno ja tajusin kuinka avuton sitä oliskaan pitkän tovin ilman näköaistia.
