Näin saat tyttöystävän

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja markoj
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huoh kyllähän tuo siihen liittyy yritin kyl kovasti viel saada hänet takaisin mutta onneks en kerenny sormusta ostaa vaikka kävinkin niitä katselemassa. Tosin virheenhän mie oisin tehnyt jos hän ois suostunut sillä tuskin "suhde" olisi kauaa kestänyt kun hänellä on ollut niitä miehiä riittämiin minun jälkeenkin.

Minua ei kiinosta nykyään liiemmin muiden kihloihin/naimisiin menot ehkä tuonkin jutun takia.

Olisitko sä mennyt kihloihin 'koepanematta' se tyttö ensin?:eek::eek::thumbfh:
 
Ketosta ja Myllyrinnettä lainatakseni - noilla eväillä (viittaan kurskin ja Lugeran säälin kerjuuseen) luvassa on vain hieltä haisevaa ja vääräsääristä kaikentietäjää. Jos sellaistakaan.
 
Ei se naama, vaan se itseluottamus. Te pojat haisette niin epätoivolle, että karkoitatte kaikki naiset ihan varmasti.

Jos ollaan rehellisiä, itseluottamuksen puute taitaa olla. Ehkä sen takia olen menettänyt sen, koska jo kadulla minulle nauretaan ulkonäölleni, jonka vuoksi saattaa arvata, että en jaksa, pysty tai viitsi edes yrittää. Ainakaan vielä en halua ajatella tätä asiaa kovin vakavasti, koska vielä ei taida joka tapauksessa olla oikea aika.

Miten saisin itseluottamuksen takaisin? Onko minulla oikeasti itseluottamusvaikeuksia? Mistä kaikki johtuu?
 
Ja nyt jumalauta! Nuoret miehet ja angstaa kuin pissaliisat.

Ja jätkät heittelee prosentteja. Mä nokitan:
olen 100% varma, että kumpikin tulette panemaan kuin pienet kanit jopa kyllästymiseen asti. Ulisette kuin gerbiilit tikatessanne. Ja rakkautta ja läheisyyttä ja muuta diibaakin saatte tuta niin, että perseet vaan tutajaa ja otsalla helmeilee suolavesi. Lopettakaa toi itsesäälin piikittäminen nyt heti.
 
Jos ollaan rehellisiä, itseluottamuksen puute taitaa olla. Ehkä sen takia olen menettänyt sen, koska jo kadulla minulle nauretaan ulkonäölleni, jonka vuoksi saattaa arvata, että en jaksa, pysty tai viitsi edes yrittää. Ainakaan vielä en halua ajatella tätä asiaa kovin vakavasti, koska vielä ei taida joka tapauksessa olla oikea aika.

Miten saisin itseluottamuksen takaisin? Onko minulla oikeasti itseluottamusvaikeuksia? Mistä kaikki johtuu?

Paskiaiset nauraa, jos nekään. Ja ketä kiinnostaa, mitä paskiaiset tekee? Ei ketään. Ei mies voi olla liian ruma, huoli pois. Eksoottinen ehkä, mutta ota se vaikka semmosena esisuodattimena. Se karsii pinnallisimmat hattarapäät heti vittuun. Käännät sen vaan väkisin positiiviseksi. Jos ja kun sulla on ihan fyysinen vika (silmät näyttää itään ja länteen?) niin ethän sä sille mitään voi. Väännät siitä huumoria kylmästi. Auttaa muita näkemään, että eipä siinä mitään sen ihmeellisempää ja sitä kautta itsekin pääset asian kanssa paremmin sinuiksi.

Antaa palaa vaan, jannut. Maailman mimmit odottaa just teitä.
 
Sen verran täytyy vielä varmuuden vuoksi sanoa, että vaikka se ehkä tällä hetkellä tuntuis hyvältä, helpolta ja loogiselta ratkaisulta, niin älkää jumalauta vaan ruvetko keskenenänne homoilemaan. Ei saa mennä halpaan.
 
Olemalla oma itsensä pääsee pitkälle.

Tämäkin on kyllä vahvasti kiinni siitä, millainen on. Yksikin kaveri alkoi saamaan, kun pienen itsereflektion jälkeen lakkasi olemasta ihan niin paljon "oma itsensä".

No ei munkaan naamalla oo mahkuja.

Ei se naama, vaan se itseluottamus. Te pojat haisette niin epätoivolle, että karkoitatte kaikki naiset ihan varmasti.

Kuunnelkaa pojat viisaan naisen sanoja. Ei se naamasta todellakaan ole kiinni. Katsokaa nyt vaikka Flaviota tai Hjallis Harkimoa. Tosin niissä tapauksissa on tainnut lompkostakin olla hieman apua...
 
Kuunnelkaa pojat viisaan naisen sanoja. Ei se naamasta todellakaan ole kiinni. Katsokaa nyt vaikka Flaviota tai Hjallis Harkimoa. Tosin niissä tapauksissa on tainnut lompkostakin olla hieman apua...

Kuuntelen ja haluan olla Flavio ilman hänen takatukkaansa.
 
Kuunnelkaa pojat viisaan naisen sanoja. Ei se naamasta todellakaan ole kiinni. Katsokaa nyt vaikka Flaviota tai Hjallis Harkimoa. Tosin niissä tapauksissa on tainnut lompkostakin olla hieman apua...

Sama hommahan se on yhdellä porilaisella humanistilla.
 
Tämäkin on kyllä vahvasti kiinni siitä, millainen on. Yksikin kaveri alkoi saamaan, kun pienen itsereflektion jälkeen lakkasi olemasta ihan niin paljon "oma itsensä".

Nimeomaan. Mitä jos oma itseni onkin itsesäälittävä? Mulla on yksi todella hyvä ystävä, joka on tyttöpuolinen. Usein neiti huomauttelee, ettei jaksa kuunnella mun itsesääliä. Silti jostain syystä se tykkää musta - tosin vain ystävänä. Yritin tiedustella neidiltä itseltään, mutta vastausta en saanut lain.
 
Viimeksi muokattu:
Tyypit ovat kyllä ihmeellisellä asenteella liikkeellä. Ei ainakaan sovi otsikkoon yhtään...

Asennemallia vaikka tuosta ja kohti uutta huomista:

sam11.jpg
 
Ylös