NASCAR 2016

[Atlas]

Tosiaankin olipas Talladegassa jännittävä toisen kierroksen finaali. Kisa ei mitenkään ylidramaattinen ollut äksöniltään, mutta ne kenen kohdalle epäonni osui, niin olivat todellakin kovia takaiskuja näillä tiimeille mutta myös suuria yllätyksiä.

Talladegassa tällä kertaa asemoituttiin hyvinkin odotettuun kisailurytmiin, jossa kyllä moniakin linjoja samaan aikaan eri draftiseurueissa kokeiltiin ja toisinaan oli villinkin vaihtelevaa maisemaa sijojen osalta paikkojen vaihtuessa hujauksessa, mutta ketään ei ottanut juurikaan suurempia riskejä - ottaen kaiken kaikkiaan huomioon kisassa olleet panokset jahtipaikkojen osalta, niin jokaisella jahtaajalla kuplassa oli vain ajatus suoriututtaa itsensä varmalla suorituksella jatkoon ilman liiampia kärkikahinoihin osallistumisia: toiset ajoi perällä ja toiset lähellä kärkeä tai kärjessä. Tälläinen jos on jossain kisassa oikeasti toteutettava suunnitelma, niin juurikin Talladegassa jos olet hyvällä pistesijalla kiinni jatkopaikasta tässä määräävässä kisassa tällä kierroksella. Matt Kenseth (28:s), Kyle Busch(29:s) ja Carl Edwards (30:s) toteuttavat juurikin tälläisen suunnitelman pysyä hännillä kisan aikana ja nousta vain pakolliset sijat eteenpäin kolmen auton tandemissaan, joskin lopussa kisaa heidän piti hieman enemmän ottaa läheisyyttä myös isompaan draftiin. Denny Hamlin neljäntenä JGR:n autona selviytyi myös jatkoon olleen kisassa kolmas.

Kuten edellinen kirjoittaja jo kirjasikin Talladegan voittajan ja jatkoonmenijät kierrokselle kolme, niin pakko sanoa, että Joey Logano onnistui toista vuotta peräkkäin voittamaan pelätyimmän jahtikisan putkeen. Viime kaudella klaarasi kaikki kolme kisaa toisella kierroksella ja nyttenkin tällä kaudella oli kieltämättä hieman pakkoraossa voittaa jälleen Talladegassa että vaikka skenaarioita oli enemmänkin tärjolla, niin jos voitosta ajaa niin se on kaikista arvostetuin skenaarioratkaisu jatkoon mentäessä. Siitä kuski myös kuitenkin tässä tilanteessa ajaa, koska ei hän muita tilanneratkaisuja mietikkään jos ainoana täysin varmana keinona jatkoon meno on voittajan ympyrään kutsun saaminen, niin sillä hän lähtee liikkeelle. Myöskään tuollaisessa tilanteessa jos olet pisteissä edelleen epävarmalla pohjalla ja pääseminen seuraavalle kierrokselle pisteillä on jatkuvasti liikkeessa oleva tekijä jossa myös muiden ajamalla kisalla on suuri merkitys vaikka mitä tämä kuski tekisi, niin hän ei voi murehtia silloin näiden toisten suorituksista ja ajaa itse samaan aikaan vain hyvästä pistepäivästä arvaamattomalla radalla. Näin ollen vaikka toki latendraalisia vaihtoehtoja oli laidasta toiseen radalla, niin Joey Loganon tarvitsi tehdä milteinpä vain täysin päinvaistainen kuin 3/4 JGR:n autoa ja voittaa kisa - minkä hän tekikin.

Kevin Harvick tuli maaliin sijalla seitsemän ja tallikaveri Kurt Busch tuli maaliin sijalla neljä. Hienosti kumpikin SHR:n kuski jatkaa kolmannelle ja todella ratkaisevalle kierrokselle. KH tietysti ajoi upean voiton Kansasissa joka kyllä teki Talladegasta stressittömän iltapäivän ja hienon kokemuksen ajaa kisaa ilman paineita. Kurt Busch vuorostaan pistekisaili itsensä jatkoon hyvin varmoilla otteilla läpi jahdin toisen kierroksen. Talladegan kisan jälkeen tosin varikkosuoralla nähtiin tallikaverusten kesken pienoinen yhteenotto johtuen kontaktista viimeisellä kierroksella, mutta tälläiset on onneksi nopeasti sovittu talli sisällä.

Jimmie Johnson oli sunnuntaina 23:s, mutta myös hänellä oli tosiaan helppo kisapäivä ilman minkäänlaisia paineita ja hermostumisia, koska tosiaan jatkopaikka oli sinetöity voitolla Charlotessa. JJ ajaa parasta jahtiaan tällä uudella pudotuspelikaavalla ja on todellakin vahvoilla kolmannella kierroksella. Tosin hän on ainoa HMS:n kuski mukana, yksi TPR:ltä, kaksi teknistä tallikaveria SHR:ltä ja neljä kuskia JGR:ltä ovat mestaruuskahdeksikko kolmannelle kierrokselle.

Kisan tulokset: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/hellmanns-500.raceResults.results.html

Lähtöjärjestys kolmannelle kierrokselle: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings.html



Tuossa jo edellinen kirjoittaja laittoi kahdeksan jatkoon mennyttä järjestykseen, niin perehdytäänpä kuskeihin joidenka jahti päättyi Talladegaan:

Chase for the Cup: 4 pudonnutta kuskia toisella kierroksella
-----------------------------
9. Martin Truex Jr.
10. Brad Keselowski
11. Austin Dillon
12. Chase Elliott

Kovia nimiä jäi pois; pakko sanoa, että Martin Truex Jr:n tippuminen oli näistä kuitenkin se suurin ihmetyksen aihe, mutta toisaalta hän ei osoittanut sitä kilpailukykyä toisella kierroksella jota oli odotettu. Hänellä oli kaksi hyvää ohjelmaa ennen Talladegaa Kansasissa ja Charlotessa, mutta pliisu oli yleisilme mitä tuli todellakin jo varmana mestaruuskandidaattina pidettyyn #78 tiimiin. Hän oli kuitenkin pisteissä viivan paremmalla puolella ennen tätä superspeedway-finaalia, mutta tullut konerikko jo aikaisessa vaiheessa kisaa päätti tiimin jatkoonpääsyn lisäten vielä, että kun isohkoa ja muita kolareita tai useita keltaisia ei tullut ja keskeytysmäärät jäivät jahtaajien kesken pieniksi, niin se päätti lopullisesti hänen jahtimahdollisuutensa ruutulipun heilahdettua. Hän oli lopulta kisan viimeinen, 40:s.

Austin Dillon tuli pisteissä tasapistein maaliin Talladegassa Denny Hamlinin kanssa oltuaan 9:s kilpailussa, mutta Denny Hamlinin parempi sijoitus yksilöllisessä tulosjakaumassa verrattuna parhainta mahdollista yksittäistä kilpailua, oli tasoituksen rikkoja DH:n hyväksi. Austin Dillon ajoi kuitenkin kaikkiaan hyvä jahdin ja tämä alkoi olla jo aika maksimia mitä tiimi pystyy näyttämään radalla tällä kokonaisvaltaisella ohjelmallaan. Kuitenkin osoitus, että RCR:ltä löytyy edelleen mukavasti resursseja palikoiden järjestäydyttyä ajaa ihan kärkisijoista täi lähellä niitä ja kyllä jatkossa tallilla kokonaisuudessa voidaan alkaa myös taas voittojakin odottamaan.

Brad Keselowskin ja Chase Elliotin jahdin tämän roundi oli peilikuva kaikissa kolmessa kisassa toinen toisistaan. Ikäviä keskeytyksiä ja ja ei tekniikkakaan ollut aivan kunnossa. Brad Keselowski keskeytti Talladegassa konerikkoon lähellä kärkeä: hän oli johtanut kisasta jo varmasti eniten kierroksia ennen kuin eturitilään tullut roska kuumensi koneen ja vaikka se saatiin paikkasijoittelulla toisen auton takana pois, niin siltikin vähän ajan päästä kone hajosi ylikuumentumiseen. Iso pettymys yhdelle aina jahdin alkaessa olevalla suosikille, nyt sijoitus Talladegassa lopulta 38:s. Hänen suurin takaiskunsa oli ilman muuta tuo ulosajo Kansasissa pääsuoran nurmikolle joka tiputti hänet korjailujen jälkeen kauas taakse monen kymmenien kierroksien päähän kärjestä.

Chase Elliott oli jahtaajista todellakin se kuski kaikista eniten tukalimmassa paikassa ja pakkovoitto oli ainoa realistinen tavoite heidän jatkoon pääsemiseksi. Ongelma kuitenkin oli juurikin liikkua letkassa viimeisillä kierroksilla tarpeeksi nopeaan eteenpäin ja hän oli lopulta 12:sta. Hän johti myös kisassa kierroksia, mutta vauhti oli draftissa todella kovaa koko iltapäivän kärkipaikoilla ja siellä oli vaikea pysyä pitkiä toveja. Chase Elliotin ongelmaksi koitui jatkuneet ongelmat: Charlotessa kolari uusintastartissa joka keskeytti heidän kisansa tuossa kisassa ja Kansasissa kaksi seinään osumaa ja vielä lisänä rengasrikko kilpailun loppupuolella joka tiputti #24 tiimin monta kierrosta kärkeä perään. Kaiken kaikkiaan voi kuitenkin nuori kaveri olla tyytyväinen kauteensa legendaarisen numeron ajajana, että kyllä tulokas toi myös HMS:llä paljon ilon hetkiä kauteen ja pystyi myös ottamaan ilon irti koko tallin parantuneesta kilpailukyvystä joka jahdissa on ollut todellakin positiivisen vauhdikasta.

-----------------------------

Kolmas kierros jatkuu mekaanisella ja todellisella villikorttiasemasta nauttivalle, pienellä ja pippuriselle, Martinsville Speedwaylle ensi viikonloppuna. Vaikka ei ole samanlainen villikortti kuin Talladega, niin sarjan pisimmältä ovaalilta saapuminen sarjan lyhimmällä ovaalille kyllä tarjoaa paljon keltaisia ja myös todella vanhanliiton kylkikyyryä. Paperiklipiksi kutsutulla ovaalilla ei välttämättä paljon tule keskeytyksiä suhteutettuna, mutta paljon autoihin tulee korjattavaa ja sijoitus voi hetkessä muuttua tukuttain sijoja varikkokäyntien näytellessä myös suurta osaa ja eri päätöksien näitä koskien sekä totta kai ratapaikka jos joku on tällä ovaalilla tärkeä. Keskeytyksiä ei tule samaan tapaan kuin tosiaan suhteessa nopeammilla lyhytradoilla, että vaikka keltaisia tuleekin enemmän, niin autojen vauhdit ovat sen verran hitaammat että mitään megaluokan vahinkoa pois lukien kosmeettiset vahingot, ei autoihin yleensä tule. Suurempaa jos tulee isommissa ketjutusvrekeissä, niin auton saa tuotua äkkiä radalle jo miltei samalle kierroksella kärjen kanssa, koska mekaanista pitoa tarvitsevalle ovaalille ei aerodynaamista vahinkoa voi sattua ja tämä on tosiaan spesiaalista ainostaan tällä radalla. Renkaiden pureutuvuus on se, jota haetaan kurvejen apexista suoravauhtien saamiseksi kuntoon nopealla kaasulle tulolle kaarteissa. Jarrut joutuvat myös kovaan testiin kun autoja ajatetaan kovastikkin jarrulle haettaessa maksimaalisesti nopeutta kierroksille. Kisa on siksi arvaamaton ja tämän kierroksen villikortti johtuen juurikin monista erilaisista muuttuvista tekijöistä jotka kisaa ohjaavat: ratapaikka, varikkokäynnit että -päätökset, ongelmien välttäminen radalla (korjaukset ja letkan perälle joutumiset, rengasrikot kontakteista, strateginen ja taktinen oikeinvienti läpi ahtaan ja läheltä piti tilanteita repertuaarissaan pitävän radan) sekä totta kai aggressiivinen ote milloin sitä tarvitaan. Pisteiden osalta jokainen haluaa hyvän startin, mutta se ketä voittaa, on varmasti finaalissa joten se tuo myös erittäinkin hyvät asetelmat kisaviikonlopulle.

Martinsvillestä kisalähetys alkaa sunnuntai-illalla kello 18:30 Viasat Sport HD:lla, NelonenProlla, Viaplaylla ja Ruutu-palvelussa.

 

[Atlas]

Kolmas kierros lähti käyntiin aika-ajojen suhteen Martinsvillessä tänään. Paalupaikalle ajoi loppukaudella positiivista nuottia hakeva Martin Truex Jr. Hänen kanssaan eturivin jakaa jahdissa mukana oleva Joey Logano. Kaikki muut jahtaajat lähtevät näiltä paikoilta: Jimmie Johnson 3:s, Carl Edwards 7:s, Denny Hamlin 8:s, Kyle Busch 9:s, Matt Kenseth 17:s, Kevin Harvick 20:s ja Kurt Busch 23:s.

Lähtöjärjestys: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/goodys-fast-relief-500.raceResults.qualifying.html

 

[Atlas]

Kolmas ja ratkaiseva kierros mestaruustaistelussa käynnistyi todella rauhallisella kilpailulla, itse asiassa erittäin vähäkeltaisella reissillä ottaen huomioon, että paikka oli Martinsville, jossa toden totta vaikka millainen kisa olisi, rytisee. Tällä kertaa näin ei ollut vaan erittäin hienosti miltei kaikki kuskit selviytyivät iltapäivästä lämpimällä ratapinnalla ja vielä pitkästä kisastakin.

Jimmie Johnson voitti maagisella loppukilpailun rutistuksella ja löi lippunsa vuoden finaalikisaan mestaruusnelikossa. Jimmie Johnson rikkoo ikään kuin omia ennätyksiään tässä uudessa järjestelmässä/systeemissä, kun nyt ensimmäistä kertaa tälle kierrokselle - voitolla jatkossa tähän roundiin - ja nyt todella ensimmäistä kertaa tällä kierroksella - voitolla finaliin. JJ lähtee tavoittelemaan sitä uran seitsemättä mestaruutta joka jakaisi voitettujen tittelien määrässä Dale Earnhardt Sr:n ja Richard Pettyn sekä nousisi kolmantena näiden legendojen rinnalle. Martinsvillessä kisan alku ei ollut #48 tiimiltä mitenkään kulkua piisaava vaikkakin roikkui kyllä top-10:ssä, mutta ratapinta oli vielä sen verran vihertävä ilman pitävää kumipinnoitetta (asvalttia muuten paitsi juuri kaarreosat betonia, jotka keräävät kumia eri tavalla) että JJ ei saanut autoaan täysin toimimaan. Lisäsärkyä tiimieforttin toi kontaktit radan puolella Denny Hamlinin kanssa, josta myös rupesi toisen puolen rengas sauhuttamaan niin kutsutun kurakaaren puskurin puoleisen kulman alettua kitkaamaan renkaan kanssa ja tiedossa olisi ollut varikkokäynti vihreän lipun ollessa käynnissä, mutta keltainen tuli juuri sopivalla hetkellä ja pelasti #48 tiimin, joskin varikolla toki hänen autoa pitää huoltaa entistä kauemmin, joka teki sen että uusintastartissa hän starttasi top-20:n ulkopuolelta. Hän nousi tuon stintin aikana juuri sijalle kymmenen ja kisan lähestyessä ratkaisevia hetkiä kesken varikkopysähdysten - keltainen heilahti todella vaikeatulkintaisessa tilanteessa jossa tulostaulukko oli todella sekaisin; otettakoon huomioon radan lyhkäisyys niin NASCARilta meni tovi miettiä lähtöjärjestystä uusiksi, koska autoja oli minkäkin verran samalla kierroksella ja mihin heidät tarkalleen järjestykseltä sijoitetaan ja ketkä vuorostaan olivat kierroksen tai kaksi jäljessä ja mikä heidän järjestyksensä oli tarkalleen uusintastarttia varten. Jimmie Johnson että muutama muu vältti tuon draaman pidettäydyttyään radan puolella silloin kuin keltainen tuli ja näin olle JJ starttasi top-3:sta vihreän heilahdettua. Sopi myös trendiin #48 tiimin osalta, että tuo auto oli juuri tuossa kisan vaiheessa parhaimillaan ja näin nousujohteinen kisa päättyi lopulta mukavan selkeäänkin voittoon, kun ketään ei viimeisilla kilpailun kierroksilla ollut takapuskurissa kiinni. Hieno voitto tiimiltä ja pienen tauon jälkeen #48 tiimi on jälleen mestaruuskandidaatti varmuudella.

JGR:ltä voi sanoa kisan olleen erittäin onnistunut ja Matt Kenseth johti poppoosta eniten kierroksia koko kisassa. Ennen tuota ratkaisevaa erikoislaatuista varikko- että varoituslippuepisodia joka laittoi pakan uuteen järjestykseen, niin JGR:n kolmikko Matt Kenseth, Denny Hamlin ja Kyle Busch ajoivat radalla junana kolmen kärkenä (eikä aina tuossa järjestyksessä) joten kertoma oli menohaluista ja mekaanisen kylmänviileää pitoa kun autot toimivat todella mallikkaasti. Lopulta kaverusten sijoitukset olivat: Denny Hamlin 3:s, Matt Kenseth 4:s ja Kyle Busch 5:s. Heidän neljäs kaverinsa Carl Edwards aloitti myös kilpailun suhteellisen mukavasti ja viihtyikin hyvän tovin top-10:ssä kunnes kilpailun lähestyessä ratkaisevia hetkiä hänen auton toisen puolen renkaansa hajosi ja osui kovaa ulkoseinään kaarteeseen tultaessa. Hänen sijoituksensa oli lopulta 36:s ja joutuu tekemään hieman ekstatyötä jatkoon päästäksensä.

Joey Logano ajoi myös hienon kisan Martinsvillessä TPR:n #22 tiimissä ja jätti näin nuo viime kauden dramaattiset käänteet tällä radalla juurikin historiaan ja osoitti hyvää vauhtia ihan läpi kisan ollen 9:s. Ei tiimin parhaimpia ratoja, mutta tämä näytti sen, että tiimi kykenee nyt ottamaan myös haastavammilla radoilla niitä ratkaisevia liikkeitä eteenpäin. Joskin kyllä Joey Loganolla on ennenkin ollut Martinsvillessä hyviä kisoja, mutta eri toten tälläinen aloitus sijoituksellisesti ja jahdin alkaminen positiivisella nuotilla oli heille lähtökohta kilpailuun.

Kisan suurimman ja valitettavimman mysteerin tarjosi SHR:n jahdissa olevat tallikaverukset ja valitettavasti Kevin Harvickin vuoden huonoin kisa ajamalla osui ratkaisevalla kierroksella jahdissa. Edelleenkin vaikea ymmärtää, että mitä todella tapahtui aikasemmin kisassa jo Kurt Buschille ja myöhemmin Kevin Harvickille. Kisa alkoi hyvin ja KH nousi pikakyytiä top-10:iin ollen parhaimillaan jopa kolmantena nousten rutkasti sijoja top-5:seen. Puhtaalla ja pitoa tarvitsevalle pinnoitteelle, joka ei ollut kumittunut merkittävästi, auto toimi erinomaisesti eikä ongelmia kurvejen apex-kohdissa ollut lainkaan ongelmia. Kisan oltua jo jonkin aikaa käynnissä ja keltaisten ollessa liehuessa tehtyjen huoltotoimenpiteiden suhteen varikolla, KH jäi kiinni varikon ylinopeudesta ja joutui letkan keskiosaan, josta ajamalla sijoja nosti, mutta tuolloin alkoi olla jo alavireysyyden merkkejä ilmassa - tuon juoksun aikana KH ohitettiin ensimmäistä kertaa tällä kaudella kierroksella täysin normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Kaikki kuitenkin muuttui kun tuo kisan luonteen muuttanut keltainen ilmestyi kesken varikkosyklin ja KH oli huollon autoon käynnyt tekemässä jo tuolloin ja jäi lopulta pakan järjestäydyttyä turva-auton takana edelleen tuon kierroksen kärjelle. Lopulta tilanne oli se (ottaen huomioon kisassa olleet pitemmät ajatukset vihreällä lipulla) että autoon ei saanut enää säätömahdollisuuksia ajatettua varikolla johtuen vähäisistä tauoista kilpailun aikana ja kun loppu mentiinkin vihreällä lipulla maaliin, niin sen voi kuvitella minkälainen tilanne se on, kun ei mahdollisuuksia varikolla käyntiin tule. Kummatkin SHR:n autot eivät vain yksinkertaisesti pureutuneet radan pintaan ja puskivat edelleen silloinkin kun kiihdytys-sektori kaarteissa oli jo alkanut, eli hyvinkin puskutraktorimainen oli tuo balanssi autoissa. Samanlainen auto oli myös Kurt Buschilla, jolla ongelmat alkoivat jo paljon aikaisemmin kisassa. Autot piti vain valuttaa kaarteesta hyvin pyöreämäisesti ilman ottoa renkaille sisäpuolelta kaarteesta tultaessa ja kiihdytystä käyttäen suorille, jolloin ohituspaikat olisivat tarjoutuneet seuraavan kaarteen jarrutuspaikassa. Kevin Harvick oli lopulta 20:s ja Kurt Busch 22:s. Onneksi jahtia on vielä kaksi kisaa jäljellä ja piste-erot kuitenkin edelleen suhteellisen pieniä, josta on mahdollisuus nousta finaaliin.

Kisan tulokset: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/goodys-fast-relief-500.raceResults.results.html

Pistetilanne: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings.html

---------------------------------------------------

Chase for the Cup: kolmas kierros 1/3

1. Jimmie Johnson (jatkossa voitolla)
2. Denny Hamlin (-5)
3. Matt Kenseth (-5)
4. Kyle Busch (-7)
-----------------------------putoamisvaarassa--------------------------------
5. Joey Logano (-11)
6. Kevin Harvick (-23)
7. Kurt Busch (-25)
8. Carl Edwards (-39)

---------------------------------------------------

Seuraavaksi turnee jatkaa rodeon luvatulla osavaltiolla kilvanajoaan, jossa suuruus on kilpailuvaltti, eli kyseessä on Texas Motor Speedway. Kummatkin alasarjat ovat myös kisaviikonloppuna mukana. Tämä kisa on sellainen, jossa pisteitä on tarjolla täysin hyvin käyttäytyvän auton omaavalle tiimille eikä kontrolloimattomia fäktöreitä ole luvassa muuten kuin epäonnisten varikkokäyntien osalta ja jos penalttia tulee. Toki vanha ratapinta antaa sävelet erittäin ehtaan kuski kuskia vastaan kamppailuihin, kun rata voi taata jopa neljää ajolinjaakin vierekkäin. Näyttävyys kuuluu myös ajamiseen, kun 1-2 kaarteessa auto hetkahtelee töyssyissä ja tultaessa myös rata tasoittuu erittäin nopeasti kallistukselta ja 3-4 kaarteessa auto helposti lähtee sladittamaan pitoa haettaessa kestäen aina pääsuoralle tuloon, jossa monen monta kertaa on hienoja seivejä tapahtunut. Rata kuitenkin aika ajoin on näyttänyt juurikin uusintastarteissa että toisinaan se voi olla erittäinkin kova rata tietyissä olosuhteissa, joissa todellakin nopeudella lisätyn vieri vieressä ajolla on isojakin haasteita. Vauhdikkaan 1.5 mailin ovaalilta alkaa kisalähetys kello 20:30 NelonenProlta, Viaplaysta ja Ruutu-palvelusta.

 

[Atlas]

Texasin aika-ajoissa Austin Dillon ajoi paalulle ja hänen seuraansa eturiviin liittyy Joey Logano. Kevin Harvick lähtee kolmannelta paikalta. Muut jahtaajat Joey Loganon ja Kevin Harvickin jälkeen lähtee näiltä sijoilta: Matt Kenseth 7:s, Carl Edwards 9:s, Kurt Busch 10:s, Denny Hamlin 17:sta, Jimmie Johnson 19:sta ja Kyle Busch 24:s.

Lähtöjärjestys: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/aaa-texas-500.raceResults.qualifying.html

 

[Atlas]

Sellainen oli Texasin kisa, ja ennen kuin edes ehti kilvanajo alkamaan, niin startti viivästyi pitkään jatkuneen sateen takia vaikka sääkartan mukaan mahdollisuus ylipäätään sateelle ei ollut mikään suuri. Tuo sade saapui juuri ennen alkukomentoa ja jatkui pitkälle yöhön, jolloin puhuttiin Suomen aikaa jo keskiyöstä joka oli saapumassa aamuyön tunteihin. Kilpailu kun vihdoin käyntiin liki kuuden tunnin odottelun jälkeen - hyvin kuivattua ratahenkilökunta sai paljon kuivausta tarvinneen radan - niin kisa luonnollisesti muuttui dramaattisesti iltapäiväkisasta iltakisaksi, joka näin olleen toi oman eksklulsiivisen mausteensa jo täysin säädöiltään valmiina olleisiin autoihin ratapinnan muuttumisen johdosta ja rata vielä kaiken lisäksi oli ilman minkäänlaista pitokerrosta, koska sade oli pyyhkäissyt sen pois, joten tuplamiettimistä tuli tästä syystä kaikille tiimeille, joskin jotkin integroituvat muuttuneisiin olosuhteisiin paremmin kuin toiset ja se itse asiassa olikin hyvin todennäköistä kilpailun startattua että voittaja voisi olla pienimuotoinen yllätys kuten olikin. Kisaa ei pystytty lopulta ajamaan täysin loppuun sateen tultua uudestaan, mutta ajamatta jäi muutama kymmenen kierrosta, joten kisan tulos lähes tulkoon olisi voinut vastata lopputulostakin.

Carl Edwards otti kuin ottikin Texasissa voiton ja pakko kieltämättä sanoa, että tämä oli juuri sellainen yllätys joka oli sunnuntaina että maanantaina mahdollinen radan muuttumisen johdosta ja täysin erilaisen balanssin astuttua kehiin. Yllätys ei ollut voitto sinällään tämän kaliberin kuskilta, mutta ottaen huomioon tiimin vaihteleva ja kuitenkin loppukaudesta että jahdissa ollut häikäisemättömyys, niin olihan tuo aikamoinen taikatemppu voittaa kisa ja mennä toisena kuljettajana varmana mestaruuskandidaattina finaaliin. Onhan #19 tiimille tämä jo kauden kolmas voitto, mutta nuo voitot tulivat suhteelisen alkukaudesta JGR:n vahvalla draivilla silloisella osalla sesonkia ja jälkeen päin tuosta on hyvin pitkälti viihtynyt taustajoukoissa ajaen runkosarjassa ihan varmoja suorituksia että myös jahdissa jatkanut tasaista suorittamista, joka oli toden teolla joutunut tällä kierroksella koetukselle etenkin viime kisan pettymyksen jälkeen, mutta tämä voitto kylläkin käänsi täysin nuo asetelmat eri lailleen ja tällä kertaa tiimi pääsee realistisesti ajamaan täysin pelkästään mestaruudesta eikä heidän tarvitse pelätä enää tätä pudostupelikierrosta. Texasissa tiimi suoritti tasaisesti top-10:ssä läpi melkein koko kilpailun, kunnes ratkaisuhetkillä he olivat oikeissa asemissa oikeaan aikaan sateen lähestyttyä ja näin he ansaitsivat voittonsa ja finaalipaikan. Dominoivaa autoa heillä ei ollut, mutta nousujohteisuus on teemana tiimillä ollutkin jo pitkän tovin ja tämä oli sellainen suorite joka edusti tätä osa-aluetta.

JGR:n muutkin kuskit saivat hyvin pitkälti kiitettävän arvosanan Texasin kisasta ja ironisesti kuitenkin vahvan tallityöskentelyn lopputulema on se, että pisteissä viivalla on juurikin tiukkaa näiden tallikaverusten kesken, joka ei ole ihanteellinen tilanne. Se on selvää, että ainakin yksi tippuu tallin kuskeista tällä kierroksella ja voi tippua enemmänkin. Kyle Busch on hiipimässä hiljaisen progressiivisesti kohti finaalia kuten viime kaudellakin, nyt kisassa 5:s ja piti asetelmiaan keinovalaistuksessa läpi reissin, joka oli hyvinkin onnistunut ja maksimaalinen kilpailu tiimiltä milteinpä vauhdillisesti mitä oli tarjottavana. Matt Kenseth oli seitsemäs ja on oikeastaan jahdin alettua ilmestynyt mahdolliseksi mestaruuskandidaatiksi muutaman vuoden tauon jälkeen, joskin viime kaudella voittotahti oli vahvaa, mutta silloin jahdissa erimiellisyydet radalla että sen ulkopuolella Joey Loganon kanssa olivat liikaa kummallekkin kuljettajalle finaalipaikan tavoittelussa. Denny Hamlin oli yhdeksäs ja on ollut vakaalla ja vakavasti otettavana läpi pudotuspelien. Nyttenkin reississä hän onnistui tavoitteisaan ajaa varma top-10, joskin pistejärjestelmä tälläisessä pudotuspelisysteemillä pyytää enemmän, mutta tuo on #11 tiimillä isommilla ovaaleilla tällä hetkellä se realistinen tavoite ja erittäin hyvänä päivänä top-5:n.

Kilpailua mielin määrin dominoinut ja autoaan kuin raiteilla ajattanut Joey Logano joutui lopulta kisan hektisellä loppuratkaisuhetkillä tyytymään toiseen tilaan vaikkakin kaikki eväät puhuivat voiton puolesta. Silti kova taidonnäyte ja varoitus tiimin ja TPR:n iskukyvystä jos tiimi on finaalissa ja samanlaisella ratapinnalla ja yhtä isolla ovaalilla. Viimeiset neljä syyskisaa Texasissa voittanut HMS:n Jimmie Johnson oli lopulta 11:sta ja muutama sijan hän joutui antamaan radan puolella periksi käytyään varikolla varmuuden vuoksi, jos kilpailu olisi jatkanut ja sade ei olisi ollut kuin nopeasti ohimenevä. Tällä kertaa ei ollut voittokahinoissa ja eräs syy oli juurikin täysin erilainen kilpailuasetelma josta startattiin ja autot olivat erilaisissa lähtökohdissa, joskin #48 tiimi paransi kisan edetessä niin vauhti oli top-10:iin riittävä.

SHR:n tilanne oli valitettavasti valahtanut erittäinkin tiukkaan spottiin, kun kummatkin kuljettajat ovat selvästi pudotuspeliviivan alapuolella. Onneksi Kevin Harvickin paras rata on juuri tulossa ensi viikonloppuna jossa hän on kahdessa viime jahdissa varmistanut finaalipaikkansa. Nyt Texasissa kuudes, joka oli normaalipäivänä juuri sellainen kiitettävä suoritus tällä radalla mitä olisi voinut odottaakkin, jollei aivan top-5:een olisi päässyt. Tulos hyvä, mutta pisteet eivät muuttuneet oikeastaan mihinkään suuntaan, koska kaikki pisteissä edellä olevat viihtyivät kanssa top-10:ssä Texasin kisassa. Ajolinjojen vaihtelua oli paljolti lyhkäisiltä pidemmille juoksuille, että renkaiden pitäessä alalinja on preferoituna kunnes rengaskuluman jälkeen aletaan experimoittemaan lievämpiä kaarroksia korkeammalta kaarteita suoravauhtien saamiseksi. Kisan loppupuolella tapahtui myös valitettava kontakti Austin Dillonin kanssa, joka pisti hänen autonsa pois kontrollista ja kylki edellä seinään. Samassa rytäkässä myös taaempana ollut Casey Mears pyörähti pääsuoran nurmialueelle. Kummatkin kuskit joutuivat keskeyttämään. Kysessä oli vahinkokontakti, kun kaarteen apexissa AD:n auto lähti pois alalinjalta pidon lähdettyä ja tuli suoraan linjaa ylemmäs jossa KH oli. KH otti pois kaasulta ja samalla odotti sen hetken AD:n kohdalta, että hän pääsee kaasulle mutta sillä hetkellä kun Austin Dillon olisi voinut jo painaa kaasupoljinta niin hänen autonsa ei vain ottanut liikettä tarpeeksi nopeasti ja Kevin Harvick osui suoraan auton keulaosalla AD:n auton peräsosaan ja tämä aiheutti tuon kontrollin lähdön #3 autosta.

Kevin Harvickilla on edelleen hyvät mahdollisuudet onneksi edetä finaalikierroksella hänen uransa parhaimman radan oltua ensi kisaviikonloppuna ratana jahdissa. Kurt Buschin tilanne alkaa olla kimuranttia kimurantimpi, kun piste-ero viivallekkin on kasvanut todella suureksi ja hän ajaa aivan pelkästä pakkovoitosta ensi kisassa. Kurt Busch oli Texasissa suurissa ongelmissa läpi kisan eikä suoritustaso vastannut tiimin odotuksia läheskään tällä radalla, jota tiimi olisi voinut tarjota. Hän oli lopulta 20:s ja kierroksen kärkeä perässä.

Kisan tulokset: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/aaa-texas-500.raceResults.results.html

Pistetilanne: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings.html

---------------------------------------------

Chase for the Cup: kolmas kierros 2/3

1. Jimmie Johnson (voitolla jatkossa)
2. Carl Edwards (voitolla jatkossa)
3. Joey Logano (pistejohtaja, jaettu)
4. Kyle Busch (pistejohtaja, jaettu)
--------------------putoamisvaarassa--------------------
5. Matt Kenseth (-1)
6. Denny Hamlin (-2)
7. Kevin Harvick (-18)
8. Kurt Busch (-34)

--------------------------------------------

Niin se sitten on, että ensi kisaviikonloppuna kun Phoenix International Racewaylla startataan, niin se on kauden toiseksi viimeinen kisa ja ratkaiseva sen suhteen ketkä sitten toimivat neljänä titteligladiaattoreina Homestead-Miami Speedwayn finaalikisassa. Phoenix on kannattajan perspektiivistä tarkasteltuna harmonisessa asemassa juuri sopivassa kohdassa tätä kierrosta, mutta kuten selvä on, niin rata on mailin litteä, haastava, jarruille kova ja myös renkaille juurikin suhteelisen tuoreen ratapinnan suhteen kuluttava - joskin se on auton balanssista paljon kiinni, että kuinka paljon kamppeeria/kulmausta autoissa on ja pidetäänkö ratatankoa missä tasapainossa näiden attribuuttien kera. Kilvanajossa yhdistyy kummassakin kaarteessa ala- että ylälinja, mutta 1-2 kaarteessa on ihan kolme rinnakkainkin ollut pienen rengaskuluman jälkeen ja myös 3-4 kaarteessa autot voivat levittäytyä likipitäen juoksun jatkuessa kolmen auton levyiseksi. Rataviivaa sisäpuolelta käytetään paljon hyväksi hyvän apex-kohdan jälkeen saatavan suoranopeuden saamiseksi 3-4 kaarteissa ja jotkin kuljettajat voivat jo ennen taittokohtaa olla koko auton leveydeltä rataviivan sisäpuolella. 1-2 kaarre on leveämpi kaarteista, mutta se on myös paljon tiukempi kaarrokseltaan, jolloin variaatiota tulee auton purevuuden kannalta kummassakin kaarteessa ja säätöjen pitääkin osua aika nappiin hyvän auton suhteen.

Kuten pisteetkin jo näyttivätkin, niin tähän mennessä tätä jahtia näinä vuosina, tämä tulee olemaan ehdottomasti kovin päätöskisa mitä on ollut tavallisilla pudotuspelikierroksilla kun periaatteessa kaikki on täysin auki monen kuskin osalta mitä tulee mahdolliseen mestaruuskisaan pääsemisen johdosta. Tämä jännitysnäytelmä alkaa kisalähetyksen osalta kello 21:00 NelonenProlla, Viaplaylla ja Ruutu-palvelussa.

 

[Atlas]

Aika-ajoissa paalulle Phoenixissa ajoi Dale Earnhardt Junioria tuuraava Alex Bowman ja hänen kanssaan eturivin jakaa Kyle Larson. Jahtaajat lähtevät näiltä paikoilta kolmannen kierroksen finaalikisaan: Joey Logano 4:s, Denny Hamlin 5:s, Kevin Harvick 6:s, Matt Kenseth 10:s, Carl Edwards 11:sta, Kurt Busch 12:sta, Jimmie Johnson 17:sta ja Kyle Busch 19:sta.

Lähtöjärjestys: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/canam-500.raceResults.qualifying.html

 

[Atlas]

Homestead-Miami Speedwayn finaalikisa ensi sunnuntaina!!

Siihen kausi on taas tullut, että ensi kisan päätyttyä julistetaan vuoden 2016 NASCAR Sprint Cup mestari. Uskomatonta miten nopeasti sesonki on edennyt kaikkineen käänteineen ja draamoineen, että mestaruusnelikko on valmiina taas kisailemaan moottoriurheilun vaativimmalla stipulaatiolla mitä tulee ansaita mestariksi tullakseen: kolme kierrosta on ajettu pudotuspelejä, 16:sta kuskista enää neljä jäljellä ja nyt nämä neljä hyökkäävät täsmälleen samoista pisteistä yhteen ja ratkaisevaan kisaan - kerrasta poikki jahdissa tittelitaisto ja parhaiten sijoittuneelle annetaan kisan jälkeen isoissa juhlallisuuksissa mestaruuspytty nostettavaksi ilmaan kuten NHL:ssä Stanley Cupin voittaneen joukkueen kapteeni saa kunnian tehdä tuon eleen ensimmäisenä yleisön edessä.

Phoenix jätti meikäläisen kohdalla tietysti erittäin suuren pettymyksen, kun Kevin Harvick ei ole tällä kertaa mestaruusnelikossa vaikka kolmena viime kautena joka ikisellä KH:lla on ollut mahdollisuudet Homestead-Miami Speedwaylla voittaa titteli ja se on tuonut aina todellisen ekstralatauksen tähän kisaviikonloppuun. Kerran onneksi pytty tuli #4 tiimille, kerran mahdollisuudet olivat lähinnä teoreettiset ja kerran kakkosputki kauden aikana täydentyi kakkostilalla myös mestaruuskamppailussa. Tällä kertaa oli yllättävää kuinka kortit olisivat menneet miten kahdessa ensimmäisessä kolmannen kierroksen kisassa, niin Phoenixissa aina on tullut se onnistuminen ja finaalipaikka - paitsi tällä kertaa. Kisaviikonloppu oli muutaman kierroksen vauhdeissa kohtuulinen jo alkujaan, mutta aina se paras aspekti - kisavauhti - oli täysin hukassa perjantaina eikä lauantaina paljon paremmaksi muuttunut. Vasta sunnuntain kisassa viimeisen sadan kierroksen aikana tapahtui selkeä parannus vauhtiin kisanopeudessa, niin se ei vain riittänyt koska voittoon olisi tarvinnut edelleen hieman lisää ja kierroksen loppuivat GWC-tilanteesta huolimatta kesken. Neljäs tila ja noin ollen tippuminen valitettavasti jatkopaikasta finaaliin. Kausi ei missään nimessä ollut pettymys: huippukaudelta jäi vain kruunu puuttumaan, kun katsoo top-10:ejä, top-5:sia ja voittojakin. Kahteen kertaan nouseminen lähes tulkoon mielellään pakkovoitoilla aikaisemmilla kierroksilla onnistui, mutta kolmas kerta oli liikaa vaikka se oli todennäköisin tällä kierroksella millä Phoenix oli. Kausi kuten sanottu, oli erittäin ideaalinen lähes tulkoon fanin perspektiivistä, eli tästä on hyvä jatkaa vaikka ei mestaruudesta nyt #4 tiimi taistelekkaan. Voittoa kuitenkin hakemaan vuoden päätöskisasta.

SHR:n pettymys täydentyi myös tuplaten, kun Kurt Busch tippui myös Phoenixin kisan jälkeen. Hän ajoi parhaimman kilpailunsa tällä roundilla, mutta pakkovoitto on aina niin kova paikka, että se tarvitsee todella jo esimerkillistä kisaviikonlopun aloitusta joka jatkuu kisapäivälle asti. KuBulla oli sopiva vauhti läpi viikonlopun, mutta ei aivan riittänyt siihen nousujohteiseen loppukiriin jota kisavoittoon olisi tarvittu. Kurt Busch oli lopulta 5:s kisassa ja kuitenkin jo toinen peräkkäinen kausi jota voi pitää erittäinkin onnistuneena kaikin puolin, joskin voittokamppailuihin tiimi varmasti haluaa ottaa enemmän kantaa jatkossa.

JGR:ltä lähti kaksi kuskia mestaruuskuvioista pois Phoenixin jälkeen, kun Matt Kenseth oli 21:s ja Denny Hamlin 7:s ja heillä ei riittänyt pisteet jatkoon. MK:lla tosin oli kisan johto vielä toiseksi viimeisellä kierroksella kisassa kunnes keltainen heilahti ja tultiin GWC-uusintastarttiin. Silloin startissa fantastisen kisan ajanut ja eniten kierroksia kisassa johtanut Alex Bowman osui pienen osuman vuoksi joka vuorostaan häneen tuli (Kyle Busch osui blokkitilanteessa jarrutuksessa) MK:n takakulmaan ja hän pyörähti siitä seinään. Ei hermostumista tai muutakaan kiukkua, koska kyseessä oli dominoefekti, joka vuorostaan päättyi osumiltaan Matt Kensethiin ja näin hänen mestaruusmahdollisuudet menivät dramaattisella tavalla aivan kilpailun lopussa. Denny Hamlin roikkui top-10:ssä läpi kilpailun, mutta vaikka taso pysyi läpi pudotuspelejen, niin se viimeinen puristus jäi suorittamatta finaalipaikan suhteen, koska väkisinkin tällä kierroksella pitää ainakin kerran olla voittokahinoissa mukana ja etenkin suorittaa tasaisesti samoissa ympyröissä kuin lähimmät kilpakumppanit. Ei paljon jäänyt jatkopaikasta, mutta kuitenkin tuollakin sijoituksella liikaa ja näin myös DH:n mahdollisuudet neljän parhaimman joukkoon menivät.

Kisan tulokset: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/canam-500.raceResults.results.html

Pistetilanne: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings.html

----------------------------------------------------------

Chase for the Cup: 4 kuskia, yksi kisa, yksi mestari

Joey Logano vs. Jimmie Johnson vs. Carl Edwards vs. Kyle Busch

Joey Logano meni tosiaan voitolla finaaliin sunnuntaisessa Phoenixin kisassa ja näin ollen pääsee yhden vuoden tauon jälkeen jälleen taistelemaan tittelistä ja varmasti menohaluja riittää ja jopa voi olla pienoisessa ennakkosuosikkiasemassa ottaen huomioon, että tiimillä on jahdissa kulkenut vallan mainiosti ja viime puolentoista mailin turneessa lähes samanlaisella ratapinnalla Texasissa oli hyvässä vauhdissa. Homestead-Miami on kuitenkin haastava venue ja heittää monen monta miettimismyssyä kuskin ja tiimin suuntaan auton vauhdista eri sekvensseissä.

Jimmie Johnsonin suhteen ei tarvitse paljon miettiä, että mitä mestaruus merkitsisi. Ottaen huomioon NASCARin nykyisen kilpailukyvyn huipun jossa monia tiimejä majailee ja kuinka tiukkaa keskiarvollisesti vauhdeissa autoilla on eri radoilla, niin seitsemän mestaruuden voittamista on pidetty hyvin pitkälti rikkomattomana saavutuksena nykypäivänä jollei JJ:llä olisi niitä jo kuusi kappaletta, joten varmasti #48 tiimillä on niin paljon pelissä kuin voi vain vuoden tärkeimmällä hetkellä ja vihdoin kun JJ on tässä asemassa. Viime kisat eivät ole menneet aivan putkeen, kun Texasissa top-10 jäi tiimiltä yllättäen kokonaan saavuttamatta ja Phoenixissa (johti kisaa tosin yhdessä vaiheessa) kolari jätti heidät hännille (38:s). Jimmie Johnson ei ole myöskään koskaan voittanut Homestead-Miamissa, joten tiimillä on paljon draivattavaa koska nykyisellä järjestelmällä voittokahinoissa hyvin todennäköisesti mestaruus ratkaistaan.

Carl Edwards on finaalin selkeä altavastaaja, mutta Homestead-Miamin rata voi olla juuri se, jolla hän saa mahdollisuuden tulla kruunatuksi tämän vuoden mestariksi. Tasapisteissä kun kaikki neljä ovat, niin tämä tarjoaa ehdottomasti CE:lle juuri kaistaa tulla takaa ennakkoon vahvempien tiimien ohitse. Carl Edwardsilla on takavuosilta kaksi kakkostilaa vanhassa pistesysteemissä jahdissa ja tällä kertaa kolmas kertako on toden sanomassa. Kautta tämän tiimin kohdalla voisi sanoa muutamasta voitosta huolimatta seesteiseksi, koska ne kisat joissa voitti, hän todellakin oli niissä pirskeissä osallistujana mutta muuten usein viihtynyt tausta-asemissa ja tuonut sitä kautta tosin radasta toiseen kohtuulisia suoritteita tiimille. Tämä voi tosiaan riittää, koska pudotuspelejen alkaessa vasta totisesti aletaan vääntämään mestaruudesta ja ketä onnistuu kierrokselta toiselle pääsemään jatkoon ja lopulta sitten on paikassa jossa voi käydä vuoden tärkeimpään vääntöön. CE ei ollut mitenkään erikoinen Phoenixissa ja jäi itse asiassa kauas kärjestä (19:sta), mutta se varmasti tuo motivaatiota temmeltää tärkeällä hetkellä kauden parhaimpaan kilpailuun kauden päätöskisassa.

Kyle Busch vuorostaan pääsee puolustamaan viime kauden tittelivoittoaan ja se on tärkeää ollut jahdin uusitulla formaatilla, että puolustava mestari olisi myös paikalla neljän joukossa kun kisa starttaa Homestead-Miamissa - näin on nyt toista vuotta peräkkäin. Puolustustehtävä alkaa mairittelevissa asetelmissa ottaen huomioon että tämä jahti on ollut melkein kuin prikulleen samanlainen kuin viime vuonna. Tuolloin hän ikään kuin hinautui playoffejen edetessä hitaan varmasti aina kierrokselta toiselle ja kun hän varmistui tittelikandidaatiksi, niin ei moni laittanut varmasti pitkävedossa hänen voittonsa puolesta likoon. Lahjakas kaveri kuitenkin näytti, että mistä syystä hänestä hehkutettiin aikoinaan kovastikkin ja laittoi karkelot pystyyn juuri vasta sillä hetkellä kun pitää ja vei mestaruuden jahdissa sillä tarvittavalla yhden kisan suoritteella. KB:n yleisilme kuskina on aina ollut - tai mitä odotetaan - paljon kisoja voittavaksi talentiksi, joka voi voittaa niitä todellakin runsaasti, mutta se viimeinen balanssi tiimin kesken kovissa paikoissa on vaivannut #18 läpi uran JGR:llä paitsi viime kaudella jolloin meni täysin symbioottisesti yhteen tiiminsä kanssa ja ansaitsi ensimmäisen mestaruutensa. Tähän yhteenvedoksi voi todeta myös että varmasti tulee olemaan kandidaatti vuoden päätöskisassa. Ajoi Phoenixissa myös hyvän kisan ollen toinen.

 

[Atlas]

----------------------------------------------------------

Homestead-Miamissa myös Tony Stewart jättää jäähyväiset kokoaikaisena kuskina NASCARissa ja erittäin todennäköisesti ajaa myös viimeisen kisansa. Kolminkertainen mestari saa varmasti suurta mediahuomiota kisaviikonlopun aikana. Todella suuri syy miksi SHR on niin hyvä kuin se on tänä päivänä on juurikin paljolti TS:n ansiota.

Yllättäen myös toinen kuljattajauransa päättävä ajaa viimeisen kisansa Homestead-Miamissa, kun nimittäin Brian Scott #44 RPM:ltä päätti vähän aikaa sitten päättää kuljettajauransa tähän kauteen. Kyse nuoresta kuskista vielä, joten ei välttämättä ole pitkällä juoksulla pitävä päätös mutta aika yllättävä. Tietysti kuninkuusluokkaan on erittäin vaikea enää tulevaisuudessa päästä mukaan ja tämä kalusto - vaikka kausi on mennyt miten on koko tallilta - niin on melkein paras auto potentiaalilta mikä on varikolla ilman kuljettajaa tämän kauden jälkeen. Brian Scott ilmoitti vetäytyvänsä NASCARista, että voi viettää perheensä kanssa enemmän aikaa jatkossa.

----------------------------------------------------------

NASCAR Camping World Truck Seriesissä mestaruudesta kamppailevat perjantai-iltana: Johnny Sauter vs. Matt Crafton vs. Christopher Bell vs. Timothy Peters.


NASCAR Xfinity Seriesissä mestaruudesta kamppailevat lauantaina: Elliott Sadler vs. Daniel Suarez vs. Justin Allgaier vs. Erik Jones.

----------------------------------------------------------

Homestead-Miami Speedway on tosiaan vuoden 2016 NASCAR-kauden päätöskilpailu ja on ehdottomasti 1.5 mailisten eräänlaista aatelia, jossa ajolinjoja löytyy tukuttain ja erilaisiakin viritelmiä sekä vaihdoksia suorille tultaessa, jossa päästään nopeisiin ohituksiin. Muunnoksia tapahtuu eri toten 3-4 kaarteen ulostulossa jossa ohittaminen alkaa jo ennen kaarroksen ja auton asettumista suoralle ikään kuin käännösvaiheen formatisoimisessa ennen kun auto kääntyy täysin suoralle. Sitten 1-2 kaarteessa autoja käytetään todella hanakasti enemmän radan keskustassa, tosin riippuen mikä on kisaviikonlopun olosuhteet ja miten rengas toimii ultimaattista kompromissilinjaa haettaessa, jossa vain erittäin hyvin toimiva auto voi matkustaa pidempiä juoksuja. Rata on myös liukas ja siksi renkaiden pito yleensä menee nopeasti ja siksi uusintastarteissa haentaankin koko radan leveydeltä ohituksia ennen kuin ruvetaan mittamaan kisanopeuksia ja kuinka mikäkin auto kestää vertailun. Keliolosuhteiden myös pitäisi olla koko viikonlopun erinomaiset. Kisalähetys huikeasta trilleristä alkaa sunnuntai-iltana kello 21:00 NelonenProlla, Viaplaylla ja Ruutu-palvelussa.

 

[Atlas]

Kevin Harvick todisti aika-ajoissa, että vaikka mestaruuteen ei tällä kaudella olekkaan mahdollisuuksia, niin ainakin voitosta ajetaan ja siitä nimen omaan, ketä voittaa eniten kisoja tällä kaudella. Kevin Harvick ajoi paalulle ja hänen kanssaan eturivin jakaa Brad Keselowski. Mestaruusnelikko lähtee näiltä paikoilta kisaan: Kyle Busch 9s, Carl Edwards 10:s, Joey Logano 13:sta ja Jimmie Johnson 14:sta.

Lähtöjärjestys: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/leaderboard/leaderboard-qualification.Qualifying.html

 

[Atlas]

NASCAR Camping World Truck Seriesissä perjantaina mestaruuden voitti myös takavuosilta Sprint Cupista tuttu Johnny Sauter. Se millä tavalla tiimi petrasi jahdissa suorituskykyään verrattuna runkosarjaan ja tuli ennakkosuosikkien ohi asettuen itse suosikiksi tittelikisaan, oli loistava suoritus kerta kaikkiaan.

NASCAR Xfinity Seriesissä tehtiin lauantaina todellista NASCAR historiaa, kun ensimmäistä kertaa lajin aikana kaikki luokat mukaan laskettuna mestaruuden vei ei-amerikkalainen kuljettaja. Meksikolainen Daniel Suarez oli todella vahva päätöskisassa ja pystyi pitämään kovatasoisessa kisassa haastajat takanaan. Erässä vaiheessa koko poppoo ajoi peräkkäin radalla ja kilpailu oli tuolloin jo yli puolen välin.

Kuninkuusluokassa NASCAR Sprint Cupissa tänään sitten on luvassa ehdottomasti kauden jännittävin ja hektisen kilpailun, kun tittelistä aletaan kamppailemaan. Harjoitusten jälkeen näyttäisi tulevan todella tasaista vääntöä ja ottaen huomioon miten radalla kuljettajat luistelevat ja koittavat siinä samalla saada autojaan tiimipomojen kanssa parempaan kuosiin, niin tekee tästä todellisen kuljettajaradan. Jännitys alkaa jo tiivistymään.

 

[Hartsa76]

Nyt mahtaa Edwardsia potuttaa, kun putosi mestaruustaistelusta rysäytettyään seinään Loganon avustuksella ja saattaa kisan jälkeen olla edessä jonkinlainen yhteenotto Loganon ja Edwardsin välillä.

 

[jjv]

No tulihan sitä draamaa viimeiseen kisaan. En tiedä oliko tuossa nyt välttämätöntä lähteä blokkaamaan, olihan siinä vielä kierroksia jäljellä.

 

[Hartsa76]

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että Jimmie Johnson voitti kisan ja samalla uransa seitsemännen mestaruuden.

Jimmie Johnson nousi samalla mestaruuksissa Richard Pettyn ja Dale Earnhardtin rinnalle jakamaan ennätyksen heidän kanssaan.

 

[Atlas]

Jimmie Johnson seitsemänteen mestaruutensa!!

Näytä liitetiedosto 23912


Legandojen rinnalle ja historian kirjoihin, vaikka uraakin on vielä paljon jäljellä tavoitella sitä johtopaikkaa titteleissä. Seitsemäs mestaruus joka näin ollen tosiaan jakoi paikan kahden suureen, Dale Earnhardt Sr:n ja Richard Pettyn, kanssa. Mollivoittoinen kausi itsessään #48 tiimiltä alkoi hyvin ja heillä oli jo heti alkukaudesta kaksi voittoa taskussa ja varma jahtipaikka. Sitten kun kevät eteni ja siirryttiin kesään, niin koko tiimi ja monelta osin koko tallikin, ajautui vastatuuleen ja etenkin #48 tiimille oli paljon kilpailukykyyn liittyviä ongelmia. Tuo koko sekvenssi kesti pitkän tovin jona aikana JJ ajautui uransa pisimpään voitottomaan putkeen josta tiimi toden teolla alkoi nostaa taas päätään juuri ennen jahdin alkua ja heti kun pudotuspelit alkoivat, niin tämä HMS:n lippulaiva onnistui saada onnistumisia vaikka edelleen skeptisyyttä riitti, että onko se todellista vauhdin antoa vai onko kyseessä enemmän ratakeskeinen onnistuminen balanssissa. Kisat kun etenivät niin kävi selväksi, että kyseessä oli tason nosto ja vaikka vielä ensimmäisissä kisoissa vaivaa aiheuttivat erilaiset ongelmat varikolla, niin myöhemmässä vaiheessa ne hävisivät kokonaan kuvasta. Tuosta eteen päin kierros kierroksella tiimi teki tarvittavan aina finaalipaikan varmistumiseen asti.

Itse finaalikisassa ei tosiaankaan ollut kyseessä jimmiejohnsonmaista dominointia mestaruudesta taisteleviin kilpakumppaneihin kuin vuosia takaperin, vaan hyvin kuvaavasti koko kauden tarinaan etenkin verratusti tuohon tason nostoon kisavauhdissa aivan runkosarjan loppupuolella, niin Jimmie Johnson joutui jo kirjaimellisesti aloittamaan kisan takaa, kun autoon tehtyjä modifikointeja ei oltu sallittu ennen starttia ja näin ollen muutosten jälkeen startti joukon hänniltä. Kilpailun edetessä ennen vasta viimeistä kymmentä kierrosta, kaikille kisaa seuranneille oli melkein jo käynyt selväksi ettei JJ titteliä vie, koska oli mestaruusnelikosta millä vauhdeilla vain mitattuna muutamia hetkittäisiä momentteja laskematta, hitain ja operoitti pääsääntöisesti kympin tienoilla - toisinaan paremmin - mutta muut kolme olivat yleisesti ottaen koko kisan top-5:ssa ja ajamassa voitosta, niin mahdollisuudet eivät näyttäneet hyvältä. Se hetki tuli sitten yhdeksän auton kolarisuman päätteeksi, jossa osallisina oli nelikosta vahviten edustanut Carl Edwards, jonka kisa päättyi ja myös autoonsa vahinkoa saanut Joey Logano, joka ei sinällään tuosta paljoa kärsinyt mutta joutui tekemään ylimääräisen varikkopysähdyksen. Kyle Busch jäi näin ollen ainoaksi haastajaksi suoraan uusintastartissa, kummankin oltua top-5:ssa. Tämän jälkeen tuli vielä yksi uusintastartti, mutta JJ oli sellaisissa asemissa, että vihreän lipun heilahdettua hän ampaisi kisaa eniten johtaneen Kyle Larsonin ohi ja vei mestaruuden nimiinsä hyvin tyypillisellä tärkeällä ohituksella ja riman nostolla milloin se todellakin merkitsi.

Onnittelut koko #48 tiimille, Hendrick Motorsportin tallille ja Jimmie Johnsonille itselleen legendaarisesta seitsemännestä tittelistä!!

Jimmie Johnson voitti myös tosiaan kisan, Joey Logano oli loppuhetkien ohituksillaan neljäs, Kyle Busch oli kuudes ja Carl Edwards oli kolmaskymmenes neljäs. Tämä oli kolmas vuosi putkeen, kun mestaruuden voittava vie myös päätöskisan nimiinsä ja kun voittomäärät ovat pienentyneet vuosien varrella indikoiden kilpailukyvyn nousua ja tasoittumista kärkitiimimien kesken, niin myös viime kolmen vuoden ajalta titteli on voitettu viidellä voitolla koko kauden ajalta.

Kevin Harvick oli lopulta hienosti kolmas kisassa ja pisteissä tällä stipulaatiolla tuli lopulta kahdeksas tila. Kevin Harvick voitti top-10 tilaston hienolla 27:llä top-10:lla ja toiseksi tuossa tilastossa tuli Joey Logano 26:lla top-10:lla. Nuo ovat erinomaisia statseja, kun pistekisoja ajetaan vuodessa 36.

Tony Stewart sijoittui viimeisessään kisassa sijalle 22 ja oli mestarin estraadilla Dale Earnhardt Jr:n kanssa juhlistamassa Jimmie Johnsonin kanssa titteliä. TS sai myös JJ:ltä läksiäislahjaksi erikoisväritteisen ja juhlallisen kisakypärän, jolla Jimmie Johnson voitti mestaruutensa.

Brian Scott sijoittui viimeisessä kisassaan sijalle 15:sta. Välikaudelle juurikin tuon #44 auton suhteen tulee aika monta hakijaa, kun kuskimarkkinoille ilmoittautui täysin yllättäen Greg Biffle RFR:ltä, joka näin ollen jättää myös #16 ilman kuljettajaa ensi kaudelle. Greg Biffle vietti peräti 19 vuotta RFR:n organisaatiossa, mutta nyt on kuulemma aika tehdä jotakin uutta uuden tiimin kanssa, jos hän välikaudella saa kattavan diilin tehtyä vielä ihan suhteellisen kilpailukyvyn omaavan tallin kanssa.

Homestead-Miamin tulokset: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/ford-ecoboost-400.raceResults.results.html

Loppupisteet: http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings.html

Näin jälleen kiitetään kaikkia palstalaisia hienosta kaudesta, joka sai todellakin dramaattisen päätöksen jahdissa joka vuorostaan johti kolmanteen legendaan kahden edellisen rinnalle joidenka saavutuksia pidettiin melkein mahdottomana rikkoa tittelimäärissä. Kohti ensi kautta ja todellakin odotetaan mielenkiintoista sekä vauhdikasta sellaista. Ensi kaudella taas jatketaan!!

 

[Petri Piira]

Hitto ku näitä ei enää ehdi seurailemaan.

Atlas, jos sulla on aikaa, niin pari kysymystä.

Mites Dale JR. Onko hänestä enää mihinkään? En tosiaan ole ehtiny seuraamaan ollenkaan. Alkaako ura olemaan jo loppusuoralla. Eihän siitä nyt niiin kauaa ole kun #8 punainen Bud Chevy oli suurin suosikki fanien joukossa. Mulla on jossain tallessa joku Dale JR dokkaridvd:kin.

Michael Waltrip on ajanut tällä kaudella vielä ihan oikeita kisoja, mutta mites Mark Martin, ajaako jotain kyläkisoja edes harrastuksen vuoksi? Toinen suosikkini Morgan Shephard lienee jo kuollut vanhuuteen. Tosin jos '64 syntyny Labonte vielä ajelee, niin kai Morgan nyt on mukana.

 

[Atlas]

Hitto ku näitä ei enää ehdi seurailemaan.

Atlas, jos sulla on aikaa, niin pari kysymystä.

Mites Dale JR. Onko hänestä enää mihinkään? En tosiaan ole ehtiny seuraamaan ollenkaan. Alkaako ura olemaan jo loppusuoralla. Eihän siitä nyt niiin kauaa ole kun #8 punainen Bud Chevy oli suurin suosikki fanien joukossa. Mulla on jossain tallessa joku Dale JR dokkaridvd:kin.

Michael Waltrip on ajanut tällä kaudella vielä ihan oikeita kisoja, mutta mites Mark Martin, ajaako jotain kyläkisoja edes harrastuksen vuoksi? Toinen suosikkini Morgan Shephard lienee jo kuollut vanhuuteen. Tosin jos '64 syntyny Labonte vielä ajelee, niin kai Morgan nyt on mukana.

Dale Earnhardt Jr:n ura on näyttänyt itse asiassa viime kausilla elpymisen merkkejä, joskin hänen urallaan tuon tason pitäminen kaudesta toiseen on ollut se suurin ja vaikein rima ylitettäväksi populaarikuskilla. Tuolloin juuri kun hän ajoi legendaarista #8 Budweiser Chervolettia, niin oli silloin aika särmikäs kaveri ajamaan todella kovaakin radalta toiselle voittojen perässä. Nyt vanhimmiten #88 monisponsori-autollaan viime kausina on ollut enemmän malttia ajamisessa ja tulos on ollut pitkäjänteisempää - ainoana juurikin tuo (etenkin tällä kaudella ennen jäämistä autosta pois) oli tiimille hankaluuksia pitäytyä kärkiporukassa ja se oli pitkälti HMS:n ongelma tallina kuten kaikki muistavat miten tallilla oli todellakin vastoinkäymisiä jo ennen kesän alkua vaikkakin kausi päättyi heillä fantastisesti. Viime kaudella Dale Earnhardt Jr. otti kaksi voittoa kauden aikana (ensimmäinen uuden tiimipomo Greg Ivesin kanssa tuolloin) ja kummatkin tuli hänelle legendaarisen nimen taustalta löytyviltä radoilta (Daytonassa ja Talladegassa) joissa hänen isänsä oli todella erinomainen. Kuitenkin tuolla sesongilla problematiikkaa oli kuitenkin ajaa voitosta pitkällä suunnitelmalla jokaisella ratatyypillä joka oli yksi syy ettei hän ollut tuolloin mestaruuskandidaatti. Summaten kuitenkin vaikka neljä edellistä kautta ennen tänä vuonna tapahtunutta loukkaantumista, niin ura on jälleen nousussa ja innolla odottaakin jo päästäkseen takaisin auton rattiin ensi vuoden alussa. Tämä huili voi antaa paljon lisäbuustia jos on täysin kuntoutunut.

Mark Martin päätti kuljettajauransa pienin fanfaarein vuoden 2013 jälkeen - tiedossa oli että silloin Homestead-Miami Speedwaylla ajettu päätöskisa on hänen viimeisensä kuljettajana, mutta vaatimattomana kaverina ei halunnut mitään kunniakujia rakennettavan. Tuolloin myös yksi syy oli se, että hän heitti kauden lopun tuurauskuskina SHR:n #14:sta autossa loukkaantuneen Tony Stewartin tilalla eikä itsessään sopimuskuljettajana (osa-aikainen) MWR:n #55 autossa jota hän tuona vuonna kuskasi toista kautta Sprint Cupissa ennen tuota keikkaa.

Bobby Labonte tosiaan ajaa neljän kisan vuosisopimuksella, eli kaikki superspeedway-kisat kuuluvat hänen repertuaariin kauden aikana. Morgan Shephard tosiaan on ihmemies: hän ajoi tälläkin kaudella kisoja Xfinity Seriesissa ja pelkästä ajamisen riemusta, koska tiimi on sellainen jolla voidaan kyllä kokokin kisa ajaa, mutta useimmiten parkkeeraa jo ennen kisojen puoltaväliä. Mikäpä siinä, että ikä on vain numero ja kun kunnossa on pysynyt, niin varmasti ajelee ensi kaudellakin monen monta kisaa.

 

[Atlas]

Mark Martinista vielä, että mies ei ole ammattilaisuransa jälkeen ollut paikallisissa lyhytratakisoissa kuskin roolissa, mutta hän on osakkaana kyllä eräässä tiimiprojektissa mentorin roolissa.

Greg Bifflen lähdettyä RFR:ltä tarkoitti sitä, että maineikas talli ei enää ajatakkaan heidän tunnetuinta autoa tämän hetkisistä ensi kaudella vaan lainaa ja vuokraa tuo auton JTG-Daughertylle joka vuorostaan ajattaa kahta autoa ensi sesongilla. Chris Buescherista tulee AJ Allmendingerin tallikaveri tuon sopimuksen myötä.

Ty Dillon vuorostaan nousee Germain Racingin kuskiksi #13 tiimiin ensi kaudeksi. Ennen autoa monet vuodet kuskannut Casey Mearsin suunnitelmat ovat vielä auki ensi kauden suhteen.

Myöskin Sprintin lähdettyä kuninkuusluokan pääsponsorina tämän kauden loputtua sai välittömästi korvaajan, kun Monster Energy otti tuon tittelinimikkeen haltuunsa ja aloittaa virallisena nimikkeenä heti ensi kauden alusta. Sprint tuli Nextelin jälkeen Cup Seriesin pääsponsoriksi vuonna 2008 ja jatkoi aina vuoteen 2016, eli yhdeksän kauden ajan oli nimikkona pääluokalle. Nextel vuorostaan ennen Sprinttiä toimi neljä kautta tittelinä ja sitä ennen vuorostaan Winston todella pitkä tovin.

 

[spotter90]

Olen kritisoinut Nascarin Chase-järjestelmää sen keinotekoisesta tavasta ratkaista mestaruus, onko enää paluut vanhaan pistejärjestelmään?

 

[kurski]

Dodge voisi kuulemma palata lähitulevaisuudessa takaisin NASCARiin.

 

[Atlas]

Olen kritisoinut Nascarin Chase-järjestelmää sen keinotekoisesta tavasta ratkaista mestaruus, onko enää paluut vanhaan pistejärjestelmään?

Kysymyksesi on ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Mestaruudesta on tällä pohjapiirustuksella taistelu jo vuodesta 2004 ja vaikka vuosien varrella järjestelmä/systeemi on muutoksia kokenut, niin kymmenen kilpailun pudotuspeli-instalaatio on pysynyt täsmälleen samanlaisena. Itse pidän jahtia erittäinkin mielenkiintoisena, mutta toisaalta myös runkosarjan voittajakin voitaisiin palkita (nyt vireillä onkin "lakimuutos" jolla taattaisiin tavallisen sesongin nimiinsä vieneelle vapaa lippu jatkoon jo suoraan ensimmäiseltä jahtikierrokselta tai muunlainen vastaava hyvitys, esim. pisteissä pudotuspelejen käynnistyessä). Toisaalta myös vanha pisteytys, jossa kaikki kisat olivat runkosarjakisoja ja mestaruuden ratkeaminen juurikin ansaittujen pisteiden myötä, on se normaalisoiduin ja tavallisin menetelmä kaikkialla moottoriurheilussa jossa kyllä mestari on mestari. Pidän myöskin vanhaa järjestelmää erittäin hyvänä ja sehän on kaiken urheilun kulmakiviä ja erittäin luonnollinen tapa päättää mestaruus.

Toisaalta milloin tuo systeemi oli käytössä, niin kilpailukyvyllisesti tuolloin moni tuona aikakaudella tittelin ansainnut pystyi tekemään jo merkittävän eron kilpakumppaneihin jo ennen kauden päätöstä ja intensiivisyys monesti oli itse pokaalin tavoittelun suhteen rauhallista. Mahdollisuuksia toki oli yllin kyllin, mutta hyvällä autolla ja ansaitulla pistejohdolla kykeni riittävillä top-10:llä viemään pytyn. Tuo oli merkittäviä syitä miksi jahti tuli ja siksi nykypäivänä onkin ajankohtaista puhua sekä keskustella yleisestikkin, että minkälainen tuo vanha pisteytys olisi nykyään, kun kilpailukyky ja huipputiimien määrä on noussut merkittävästi sekä yleisesti kilpailutaso on kovaa luokkaa, johon kyllä tuo vanha malli sopisi erinomaisesti. Toisaalta jahti on juurikin arvaamattomuudessaan jännittävä ja mestaruuden voittanut on tehnyt kovan päivätyön kuten koko tiimi sen saavuttamiseksi eikä kertaakaan ole vääryyttä tapahtunut sen suhteen ketä tittelin on voittanut. Loistanut kauden tärkeimpänä aikana ja se pitää jokaisella olla pudotuspeleissä primaarina ajatuksena. Auton pitää siis kaikilla jahdissa oleville olla kilpailukyvyltään parhaimmassa kunnossa juuri tuolloin koko kauden ajalta.

Fanit ovat pääasiallisesti olleet ihan tyytyväisiä tähän jahtistipulaatioon ja vaikka aina löytyisi parannettavaa ja korjattavaa, niin tavallaan kuitenkin kaikessa erikoisuudessaan se on tällä hetkellä jo hyväksytty toimintamalli päättää mestari. Yllättävän vähän enää keskustellaan ja jutellaan "mitä jos" -skenaarioista kauden päättymisen jälkeen. Toki kumpaisellakin mallilla on hyviä puolia rutkasti, mutta jahti varmasti pysyy vielä kauan mukana kun onhan se mediallekkin ja televisioyhtiöille katsojamagneetti.