Atlas
NASCAR & SHR #4
- Liittynyt
- 3.3.2014
- Viestit
- 487
Olipa mielenkiintoinen kisa iltavalaistuksessa Martinsvillessä, kontakteja mutta rehtiä kilvanajoa sekä mielenkiintoisesti elänyt pakka läpi taiston. Sinällään kun miettii kuinka päin takalistoa JGR:n kisa meni tallina - kiitos huonon alun jääkirkkaan liukkaan pinnoitteen päällä ilman harkkoja - radalla johon auto dialataan kiinni viikonlopun aikana, ei kisan sisällä, oli esimerkillistä kuinka MTJ:tä oltiin kisan puolivälissä ohittamassa kierroksella ja silti viidensadan kierroksen jälkeen hän voitti neljällä ja puolella sekunnilla Onhan toki viime aikoina ollut jo puhetta että otteet Truexilla on parantuneet ja viime kisan kauden eka top-5:n muuttui nyt kauden ensimmäiseksi kisavoitoksi, mutta yllättynyt olen kuinka hän kykeni niitä samaisia kiusaa tekeviä tuulimyllyjä vastaan kääntämään tilanteen itselleen näin edukkaaksi ja auto lensi ruutulipulle toiseen peräkkäiseen M'villen voittoon. Se kun omat tallikaverit ja ylipäätään kaikki Toyotan kuskit olivat vähintään kierroksen perässä ja ei parempana sijaa 19:sta, oli tämä näytös jotain tuulesta tullutta ja sinne palautunutta! Jimmie Johnson, joka ajoi loistavan puolikkaan kisasta (voittaen toisen osion), mutta hyytyi lopulla sijalle 10., oli MTJ:tä ohittamassa kierroksella ennen osion päättymistä ja Martin selviytyi (taisi olla se kuuluisa guts and glory moovi). Hän eräässä vaiheessa myös kolisteli BLM-autolla kisaan lähteneen Bubba Wallacenkin kanssa (joka oli hienosti lopulta 11:sta - kutsui kisaa ennen starttia elämänsä isoimmaksi) joka johti etukulman ohentamiseen varikolla, mutta auttoi jarrua viilentymään oikeassa nurkassa tämän johdosta kun tuuletus tuli suoraan tuulta vasten. Truex Jr. tuli siis nopealla aikataululla takaisin kärkitohinoihin, mutta oikeastaan runkosarjan lähestyessä puoltaväliä, tämä oli jo odotettu tulema.
Jos JGR:n päivä kokonaisuutena täytti epäonnistumisen tunnusmerkit, toista käsikirjoitusta opukseen väsättiin vieruspilttuun ampaisseista Pensken pojista, jotka tekivät kilvanajosta aika hakkelusta aika ajoin joskaan hekään eivät Toyotan yhden auton ihmeelle voineet laittaa suksea eikä syveä eteen lopussa. RGR:n juna tuli maaliin sijoilla 2-4, järjestyksessä: Blaney, Kese ja Logano. Kesen ja Blaneyn ajo heti alussa, ilman harkkoja suoraan kisaan hypätyllä versiolla Nassun lyhytradalla, oli täysi painajainen mutta mielestäni tämä antoi perspektiiviä Truexin lisäksi näille kahdelle että minkälainen auto oli hyvä olla ja minkälaista ei - ruuhkassa viatkin ajettavuudessa tulevat helposti pintaan. Heidänkin tilanteen teki se oudoksi, että ensimmäisen osion voittanut Joey Logano ajoi ihan eri maailmassa heihin verrattuna alussa, mutta lopulta saivat kiinni karanneen tallikaverinsa ja väänsivätkin mukavan kilvan kalkkiviivojen hamuessa lähemmäs noutajaansa.
SHR:n autot kärsivät patteriongelmista kisan aikana ja taisi Custer mukaan lukien olla kaikki neljä samassa tilanteessa. Harvick aloitti hyvin ja kuten oli odotettua, rupesi hänen kisansa toden teolla pääsemään vauhtiin kisan puolivälin tienoilla viileällä, valaistulla radalla (ollen parhaimmillaan kolmantena) mutta kisan loppupuolella hävisi kyllä veto autosta ihan totaalisesti ja KH tuli maaliin kierroksen kärkeä perässä, sijalla 15. Vauhdin kestäessä hän olisi onnistunut ajamaan sen kiitettävän M'villen kisan, ollen jossain 5-10:n välillä mutta nyt laukkasi valitet työkalu alta ja kyllä tekniset ongelmat hieman saattoi painaa harteilla menohaluja. Clint Bowyer ajoi vahvasti eräässä vaiheessa, mutta ongelmat auton käytöksen kanssa tekivät jäynää - viiden hänet sijalle 17. Almirola keskeytti patterin vuoksi ja Custer jäi kuusi kierrosta kärjelle sijalle 29., mutta tämä oli hänen ensimmäinen Cup-autoilunsa Martinsvillessä.
Muista mainittakoon, että Matt Kenseth hakee uomaansa ennen kuin odotettua virkoamista saattaa tapahtua ja Martinsvillen 23. sijan lisäksi muistiin jäi tilanne kisasta jossa kaikki hänen perässään kaarteessa olleet 3-4 autoa työnsivät toisiaan ja siten myös häntä nopeampaan kurvivauhtiin tai pois edestä Trulli-juna vaihtui Matti-junaksi. Erik Jones vastasi varmasti kisan komeimmasta "destruction derby"-lookista, kun auton konepeltikin oli kaarevasti ylhäällä - Jeff Gordon ilmoittikin huumorilla erään keltaisen jälkeen selostamosta, että vaikka EJ aiheutti toisen pyörähtämisen, ei hän vain näe toista autoa tuon kummun takaa. Alex Bowman ajoi kuudenneksi, mutta pidän sitä jonkinlaisena puoli-ihmeenä myöskin, koska mielestäni monessa kamerataltioinnissa radalta hän sinkoili niin monesta autosta osumamittarin rouheasti noustessa, mutta taidolla selvisi olematta rikkomatta autoaan - renkaista puhumattakaan - ja vauhti oli kyllä ihan kohdillaan kuitenkin.
Kisan tulokset: https://www.nascar.com/results/racecenter/2020/nascar-cup-series/blue-emu-maximum-pain-relief-500/stn/results/
Seuraavaksi ensi sunnuntai-iltana kilpailut jatkuvat Homestead-Miamissa, joka nykyaikana monelle kannattajalle aiheuttaa luultavasti jokseenkin erikoisen tripin, kun entiset nostalgiset mestaruusjuhlat vaihtuvat tuiki tavalliseen kisaviikonloppuun, mutta ehkäpä normaali pisteiden- ja voitonjako kelpaa vaihteeksi noiden monien pyttyjen jakamisten jälkeen vaikka varmasti tuolle halutulle paikalle mikä vain rata kelpuuttaisi itsensä puitteisiin katsomatta.
Jos JGR:n päivä kokonaisuutena täytti epäonnistumisen tunnusmerkit, toista käsikirjoitusta opukseen väsättiin vieruspilttuun ampaisseista Pensken pojista, jotka tekivät kilvanajosta aika hakkelusta aika ajoin joskaan hekään eivät Toyotan yhden auton ihmeelle voineet laittaa suksea eikä syveä eteen lopussa. RGR:n juna tuli maaliin sijoilla 2-4, järjestyksessä: Blaney, Kese ja Logano. Kesen ja Blaneyn ajo heti alussa, ilman harkkoja suoraan kisaan hypätyllä versiolla Nassun lyhytradalla, oli täysi painajainen mutta mielestäni tämä antoi perspektiiviä Truexin lisäksi näille kahdelle että minkälainen auto oli hyvä olla ja minkälaista ei - ruuhkassa viatkin ajettavuudessa tulevat helposti pintaan. Heidänkin tilanteen teki se oudoksi, että ensimmäisen osion voittanut Joey Logano ajoi ihan eri maailmassa heihin verrattuna alussa, mutta lopulta saivat kiinni karanneen tallikaverinsa ja väänsivätkin mukavan kilvan kalkkiviivojen hamuessa lähemmäs noutajaansa.
SHR:n autot kärsivät patteriongelmista kisan aikana ja taisi Custer mukaan lukien olla kaikki neljä samassa tilanteessa. Harvick aloitti hyvin ja kuten oli odotettua, rupesi hänen kisansa toden teolla pääsemään vauhtiin kisan puolivälin tienoilla viileällä, valaistulla radalla (ollen parhaimmillaan kolmantena) mutta kisan loppupuolella hävisi kyllä veto autosta ihan totaalisesti ja KH tuli maaliin kierroksen kärkeä perässä, sijalla 15. Vauhdin kestäessä hän olisi onnistunut ajamaan sen kiitettävän M'villen kisan, ollen jossain 5-10:n välillä mutta nyt laukkasi valitet työkalu alta ja kyllä tekniset ongelmat hieman saattoi painaa harteilla menohaluja. Clint Bowyer ajoi vahvasti eräässä vaiheessa, mutta ongelmat auton käytöksen kanssa tekivät jäynää - viiden hänet sijalle 17. Almirola keskeytti patterin vuoksi ja Custer jäi kuusi kierrosta kärjelle sijalle 29., mutta tämä oli hänen ensimmäinen Cup-autoilunsa Martinsvillessä.
Muista mainittakoon, että Matt Kenseth hakee uomaansa ennen kuin odotettua virkoamista saattaa tapahtua ja Martinsvillen 23. sijan lisäksi muistiin jäi tilanne kisasta jossa kaikki hänen perässään kaarteessa olleet 3-4 autoa työnsivät toisiaan ja siten myös häntä nopeampaan kurvivauhtiin tai pois edestä Trulli-juna vaihtui Matti-junaksi. Erik Jones vastasi varmasti kisan komeimmasta "destruction derby"-lookista, kun auton konepeltikin oli kaarevasti ylhäällä - Jeff Gordon ilmoittikin huumorilla erään keltaisen jälkeen selostamosta, että vaikka EJ aiheutti toisen pyörähtämisen, ei hän vain näe toista autoa tuon kummun takaa. Alex Bowman ajoi kuudenneksi, mutta pidän sitä jonkinlaisena puoli-ihmeenä myöskin, koska mielestäni monessa kamerataltioinnissa radalta hän sinkoili niin monesta autosta osumamittarin rouheasti noustessa, mutta taidolla selvisi olematta rikkomatta autoaan - renkaista puhumattakaan - ja vauhti oli kyllä ihan kohdillaan kuitenkin.
Kisan tulokset: https://www.nascar.com/results/racecenter/2020/nascar-cup-series/blue-emu-maximum-pain-relief-500/stn/results/
Seuraavaksi ensi sunnuntai-iltana kilpailut jatkuvat Homestead-Miamissa, joka nykyaikana monelle kannattajalle aiheuttaa luultavasti jokseenkin erikoisen tripin, kun entiset nostalgiset mestaruusjuhlat vaihtuvat tuiki tavalliseen kisaviikonloppuun, mutta ehkäpä normaali pisteiden- ja voitonjako kelpaa vaihteeksi noiden monien pyttyjen jakamisten jälkeen vaikka varmasti tuolle halutulle paikalle mikä vain rata kelpuuttaisi itsensä puitteisiin katsomatta.