NASCAR 2020

Atlas

NASCAR & SHR #4
Liittynyt
3.3.2014
Viestit
445
Olipa mielenkiintoinen kisa iltavalaistuksessa Martinsvillessä, kontakteja mutta rehtiä kilvanajoa sekä mielenkiintoisesti elänyt pakka läpi taiston. Sinällään kun miettii kuinka päin takalistoa JGR:n kisa meni tallina - kiitos huonon alun jääkirkkaan liukkaan pinnoitteen päällä ilman harkkoja - radalla johon auto dialataan kiinni viikonlopun aikana, ei kisan sisällä, oli esimerkillistä kuinka MTJ:tä oltiin kisan puolivälissä ohittamassa kierroksella ja silti viidensadan kierroksen jälkeen hän voitti neljällä ja puolella sekunnilla :D Onhan toki viime aikoina ollut jo puhetta että otteet Truexilla on parantuneet ja viime kisan kauden eka top-5:n muuttui nyt kauden ensimmäiseksi kisavoitoksi, mutta yllättynyt olen kuinka hän kykeni niitä samaisia kiusaa tekeviä tuulimyllyjä vastaan kääntämään tilanteen itselleen näin edukkaaksi ja auto lensi ruutulipulle toiseen peräkkäiseen M'villen voittoon. Se kun omat tallikaverit ja ylipäätään kaikki Toyotan kuskit olivat vähintään kierroksen perässä ja ei parempana sijaa 19:sta, oli tämä näytös jotain tuulesta tullutta ja sinne palautunutta! Jimmie Johnson, joka ajoi loistavan puolikkaan kisasta (voittaen toisen osion), mutta hyytyi lopulla sijalle 10., oli MTJ:tä ohittamassa kierroksella ennen osion päättymistä ja Martin selviytyi (taisi olla se kuuluisa guts and glory moovi). Hän eräässä vaiheessa myös kolisteli BLM-autolla kisaan lähteneen Bubba Wallacenkin kanssa (joka oli hienosti lopulta 11:sta - kutsui kisaa ennen starttia elämänsä isoimmaksi) joka johti etukulman ohentamiseen varikolla, mutta auttoi jarrua viilentymään oikeassa nurkassa tämän johdosta kun tuuletus tuli suoraan tuulta vasten. Truex Jr. tuli siis nopealla aikataululla takaisin kärkitohinoihin, mutta oikeastaan runkosarjan lähestyessä puoltaväliä, tämä oli jo odotettu tulema.

Jos JGR:n päivä kokonaisuutena täytti epäonnistumisen tunnusmerkit, toista käsikirjoitusta opukseen väsättiin vieruspilttuun ampaisseista Pensken pojista, jotka tekivät kilvanajosta aika hakkelusta aika ajoin joskaan hekään eivät Toyotan yhden auton ihmeelle voineet laittaa suksea eikä syveä eteen lopussa. RGR:n juna tuli maaliin sijoilla 2-4, järjestyksessä: Blaney, Kese ja Logano. Kesen ja Blaneyn ajo heti alussa, ilman harkkoja suoraan kisaan hypätyllä versiolla Nassun lyhytradalla, oli täysi painajainen mutta mielestäni tämä antoi perspektiiviä Truexin lisäksi näille kahdelle että minkälainen auto oli hyvä olla ja minkälaista ei - ruuhkassa viatkin ajettavuudessa tulevat helposti pintaan. Heidänkin tilanteen teki se oudoksi, että ensimmäisen osion voittanut Joey Logano ajoi ihan eri maailmassa heihin verrattuna alussa, mutta lopulta saivat kiinni karanneen tallikaverinsa ja väänsivätkin mukavan kilvan kalkkiviivojen hamuessa lähemmäs noutajaansa.

SHR:n autot kärsivät patteriongelmista kisan aikana ja taisi Custer mukaan lukien olla kaikki neljä samassa tilanteessa. Harvick aloitti hyvin ja kuten oli odotettua, rupesi hänen kisansa toden teolla pääsemään vauhtiin kisan puolivälin tienoilla viileällä, valaistulla radalla (ollen parhaimmillaan kolmantena) mutta kisan loppupuolella hävisi kyllä veto autosta ihan totaalisesti ja KH tuli maaliin kierroksen kärkeä perässä, sijalla 15. Vauhdin kestäessä hän olisi onnistunut ajamaan sen kiitettävän M'villen kisan, ollen jossain 5-10:n välillä mutta nyt laukkasi valitet työkalu alta ja kyllä tekniset ongelmat hieman saattoi painaa harteilla menohaluja. Clint Bowyer ajoi vahvasti eräässä vaiheessa, mutta ongelmat auton käytöksen kanssa tekivät jäynää - viiden hänet sijalle 17. Almirola keskeytti patterin vuoksi ja Custer jäi kuusi kierrosta kärjelle sijalle 29., mutta tämä oli hänen ensimmäinen Cup-autoilunsa Martinsvillessä.

Muista mainittakoon, että Matt Kenseth hakee uomaansa ennen kuin odotettua virkoamista saattaa tapahtua ja Martinsvillen 23. sijan lisäksi muistiin jäi tilanne kisasta jossa kaikki hänen perässään kaarteessa olleet 3-4 autoa työnsivät toisiaan ja siten myös häntä nopeampaan kurvivauhtiin tai pois edestä :) Trulli-juna vaihtui Matti-junaksi. Erik Jones vastasi varmasti kisan komeimmasta "destruction derby"-lookista, kun auton konepeltikin oli kaarevasti ylhäällä - Jeff Gordon ilmoittikin huumorilla erään keltaisen jälkeen selostamosta, että vaikka EJ aiheutti toisen pyörähtämisen, ei hän vain näe toista autoa tuon kummun takaa. Alex Bowman ajoi kuudenneksi, mutta pidän sitä jonkinlaisena puoli-ihmeenä myöskin, koska mielestäni monessa kamerataltioinnissa radalta hän sinkoili niin monesta autosta osumamittarin rouheasti noustessa, mutta taidolla selvisi olematta rikkomatta autoaan - renkaista puhumattakaan - ja vauhti oli kyllä ihan kohdillaan kuitenkin.

Kisan tulokset: https://www.nascar.com/results/racecenter/2020/nascar-cup-series/blue-emu-maximum-pain-relief-500/stn/results/

Seuraavaksi ensi sunnuntai-iltana kilpailut jatkuvat Homestead-Miamissa, joka nykyaikana monelle kannattajalle aiheuttaa luultavasti jokseenkin erikoisen tripin, kun entiset nostalgiset mestaruusjuhlat vaihtuvat tuiki tavalliseen kisaviikonloppuun, mutta ehkäpä normaali pisteiden- ja voitonjako kelpaa vaihteeksi noiden monien pyttyjen jakamisten jälkeen vaikka varmasti tuolle halutulle paikalle mikä vain rata kelpuuttaisi itsensä puitteisiin katsomatta.
 

Atlas

NASCAR & SHR #4
Liittynyt
3.3.2014
Viestit
445
Homestead-Miamissa oli likipitäen kolme tuntia yhteenlaskettuna aikaa kisatapahtuman aikana, jolloin ei auton autoa radalla kiertänyt salamoinnin ja ukkosen vuoksi, mutta aamutunneilla lopulta kisa Suomen aikaa pakettiin laitettiin. Denny Hamlin ravisteli pois Martinsvillen pettymyksen komealla voitolla ja tämä rata on hänelle kieltämättä ollut hyvä vuosien saatossa - joskin hän menetti mestaruuden tällä radalla jahdissa kymmenen vuotta sitten omaan ajovirheilyyn, mutta jälkikäteen lohdutuksena hän on saanut autonsa toimimaan radalla oikeinkin mainiosti. Kauden kolmas voitto kielii hyvästä tatsista kisata ja kieltämättä on ollut alkukaudesta erittäin hyvä etenkin viimeistelemään kisoja, jopa pieni yllätys, koska Hamlinin voitot tulevat yleensä pitkin kautta yksittäisissä sekvensseissä mutta viime kaudella tämä alkoi muuntumaan selkeästi suoraviivaisemman voittonälän puolelle. Chase Elliott kykeni haastamaan hänet lopussa, mutta ei lopulta päässyt kakkossijaa ylemmäs kolumnissa mutta ajoi hänkin hienon kisan. Ryan Blaney oli tapojen orjana jälleen siinä luukulla voittokamppailussa, mutta jälleen jäi hivenen siitä - kuitenkin kolmas tila varmasti ihan lämmittävä. Ehdottomasti koko kisan ehdoton yllättäjä ja oikeastaan todellakin jopa veteraanimaista ajelua osoittanut, #8 Tyler Reddick, oli kyllä päänkääntäjä hänen todella varmalla ajollaan ja neljäs tila oli ansaittu jos jokin. Hänhän on kahtena vuonna nimen omaan peräkkäin kirjannut mestaruuden juurikin hienolla ajolla Miamissa Xfinityssa ja nyt Cupissakin menohaluja oli kiitettävästi. Aric Almirolan viides tila SHR:llä oli hyvää antia ja kotikisassaan kykeni hän ajamaan todella tasapainoisen sekä vahvan kilpailun - sellaista jota häneltä voi parhaimmillaan odottaakin ja vaikka tuli Nascar-uran alussa tunnetuksi hyvänä lyhytratakuskina niin on mielestäni juurikin SHR:llä kyennyt olemaan puolentoista mailin väännöissä hyvä ja tietysti kalustokin antaa mahkut kisata erittäin hyvistäkin sijoista.

Kyle Busch oli kuudes, Austin Dillon seitsemäs (vahva panos RCR:ltä), Christopher Bell kahdeksas (kykeni ajamaan niille sijoille jolle hyvänä päivänä #95 voi ehdottomasti kantaa), William Byron yhdeksäs ja Brad Keselowski kymmenes. Kisassa oli pettymyksiäkin ja erityisesti Kevin Harvickin osalta meni toinen kisaviikonloppu putkeen hieman ja enemmän plörinäksi. Auto toimi kilpailun alkupuolella, mutta tapahtuman edetessä alkoi hivenen sahaaminen samoilla maisemakuvilla ja lopulta seinäosuma ja rengasrikko siivilöivät päivän valitettavan kauaksi kärjestä, sijalle 26. Pistejohto pysyi ja auto kyllä kulki ihan kiitettävästi mutta toinen kisaviikonloppu perään kun hommat eivät istuneet työkalupakkiin radan puolella. Jimmie Johnsonin trendi on ollut viime aikoina kohdillaan ja tämän radan piti ehdottomasti olla antamassa lisäboostia tuolle otannalle, mutta vaisu ilmestys oli kisasuoritus kaikkinensa eikä sellaista JJ:n tämän kauden iskussa oloa ollut havaittavissa tällä kertaa. Hän oli kuudestoista. Shokeeraavasti viime joulukuussa Cole Pearn siirtyi sivun MTJ:n tiimipomon paikalta (tuppaa tämäkin aina välillä itsellä kiireessä unohtumaan) ja tilalle tuli James Small; tästä syystä hommat ovat vähintäänkin kohtuullisen hyvin pelittänyt (ja se viime kisan voittokin) mutta nyt oli vaisu puolitoista mailinen ajatus #19 tiimiltä ja jäi jotenkin siitä keskiarvollisesta Truexin suorituksista pitkän matkan päähän. Hän oli lopulta kahdestoista eikä yllättäen saanut hilattua itseään kisan loppuvaiheillakaan kympin joukkoon ja paremmille sijoille. Nämä radat ja ohjelmathan ovat olleet tämän tiimin parasta antia välillä jopa näytöksellisestikin viime kaudet. Joey Loganon kisa meni myös pahasti persiileen ja hän jäi 27:ksi ongelmien täyteisen kilpailun saattelemana.

Kisan tulokset: https://www.nascar.com/results/racecenter/2020/nascar-cup-series/dixie-vodka-400/stn/results/

Ajot jatkuvat sitten seuraavaksi kauden toisella superspeedwaykisailulla Talladegassa juhannusviikonloppuna, sunnuntai-iltana. Aika villikorttikisa luvassa, mutta toisille myös iso mahdollisuus tällä todellisella Alabaman virstapylväällä. Toivotankin omasta puolestani tässä samassa syssyssä etukäteen hyvää keskikesän juhlamia kaikille lukijoille!
 

Atlas

NASCAR & SHR #4
Liittynyt
3.3.2014
Viestit
445
Darrell "Bubba" Wallace Jr. sai syystäkin paljon positiivista huomiota osakseen viime aikaisten tapahtumien johdosta Talladegassa, Alabamassa. Kisa siirrettiin sateen takia maanantaille ja Bubba sai ennen kisaa ja kisan jälkeen osoituksia positiivisia katsojilta (kyllä, 5000 silmäparia sai olla paikalla) ja ennen kaikkea kollegoiltaan varikolla. Vaikka itse "hirttoköysi" lopulta paljastui varikon liukuoven avaamiseen käytettäväksi "vinslaksi" helpottamaan ja jouheittamaan toimintaa sisävarikolla sekä oli jo käytössä kyseisellä ovella viime vuoden lopulla Talladegassa, niin toisaalta BW on kyllä aika mohikaani kun on murtautunut Nascariin aikoinaan ja itse asiassa paraati sinällään ei pahasta ollut vaikka alkuperäinen syy ei sitten kantanut loppuun asti, ja hyvä niin. Itse rikostutkinta viha-nimikkeellä FBI:n toimesta kuitenkin kuopattiin hyvin pian, kun totuus paljastui ja se laittoi Wallacen aika epämukavaan valoon. Siksi hänen vähän pakostakin oli pakko pitää kiinni tarinasta, että kyseessä oli silmukka joka ei ollut osoitettu hänelle eikä kenellekään muullekaan siinä mielessä vaan oli tosiaan ihan käytännön syistä paikoillaan missä oli, mutta oli silmukka siitä huolimatta. Viimeaikaiset tapahtumat tosiaan tietysti tekee tilanteiden tarkkailun ja ennakoimisen nuoralla elehtelyksi sekä pienestä epäilyttävästäkin toiminnasta saattaa otsikot viuhua isoilla riiheillä varustettuna - tavallaan kun mediaa seuraa, niin tätä tietä on ennenkin kuljettu ja jos on rotuja, niin on eroja - ja jos on eroja niin epäluottamusta toiseen, ja jos tätä ruokitaan niin jo normaaleja ja rikkaita kulttuurierojakin voidaan pitää sellaisenaan rasistisena. Lohkottaminen johtaa tähän, että sitä on sitten joka puolella kenttää ja eri muodoissa miten sitä vaan kaivamalla löydetään, mutta entäs ne yhteläisyydet että ollaan yhtä ihmistä, sielulla ilman ihonväriä tai muitakaan syitä joilla pitää meitä ja toista erillään? Minusta kaikki yhtä köyttä vetää - aina - ja enemmän maapallolla pitää kiinnittää huomiota siihen miksi ihmiset ylipäätään tappelevat keskenään ja perimmäisiin aiheuttaviin syihin. Nascarissa on kyllä hienosti yhteisö- ja perhehenkisyys läsnä joka Wallacenkin tapausta oli välittömästi valmiina tuulesta rivakkana auttamaan paikalle saapunut. Siinä mielessä ei etelävaltioiden syvää sydäntä aikoinaan edustanut Alabama suurta dramatiikkaa tehnyt tämän asian tiimoilta; joku/jotkin pienkoneen kanssa ajoi etelän lippuplakaattia perässään vetäen sunnuntaina jossa tekstillä vaadittiin rahoja pois Nascarilta, mutta oli aika teatraalinen tempaus tuo.

Itse kisan voitti Ryan Blaney, joka Wallacen hyvänä kaverina tiedetään; tuo siivilöitti Pensken kaikille autoille voitot vuoteen. Kevin Harvick johti vielä tultaessa valkoiselle lipulle, mutta lopun kaaokset hieman tiputtivat tuulta purjeista, mutta kymmenentenä maaliin ja pistejohtokin pysyi. Stenhouse oli toinen hienolla kisalla, ja hän tosiaan on näillä radoilla ekspertin maineella mukana ja Aric Almirola oli kolmas - myös hän tuntee tämän ratatyypin hyvin. Wallace oli lopulta neljästoista ja hän on viime aikoina esiintynyt kanssa mainiosti aika ajoin. Tulokset olikin jo ylempänä laitettuna ja näin alkukesästä pientä kesälomaa täytyy viettää muiden tehtävien ollessa päällä, joten pidän vähän aikaa tekstit lyhkäisempänä vain latauksen vuoksi :)

Sarjatilanne: https://www.nascar.com/standings/nascar-cup-series/

Tänä viikonloppuna on sitten tämä paljon hehkutettu Poconon tuplakisat, joka kyllä ennen kautta oli jotakin täysin poikkeavaa Nascarissa ajaa peräkkäisinä päivinä kilpailut, lauantai- ja sunnuntaiehtoona, eka vähän päälle kolmesataa ja toinen 3 ½ sataa mailia. Nyt pandemiatauon lähdettyä ja kun kisoja on ajettu kolmeakin viikkoon, niin tämä ei ihan niin suuri peijaskainen ole kun tullessaan ulos uuden kalenterin riemussa viime kauden aikana, mutta on edelleen konstikkaalla kolmiolla aikamoiset juhlajaiset tulossa tämän osalta. Tulokset laitan viikonloppuna ja ensi viikolla mahdollisesti jotain pientä ynnettyä raportaasia kummastakin näytöksestä yhdessä paketissa.
 

Atlas

NASCAR & SHR #4
Liittynyt
3.3.2014
Viestit
445
Tulipa hyvä tulos eilisestä kisasta Poconossa :) Harvick voitti taktiikankin (kaksi rengasta viimeisellä pysähdyksellä ratapaikan saamiseksi) turvin ennen Hamlinia ja jo kolmannen top 5:n peräjälkeen ajaneen KH:n tallikaveri Aric Almirolaa, joka kanssa esiintyi täysin voittamismoodissa. Christopher Bell ajoi upeasti #95:lla neljänneksi ja edelleen voitottomana kautta jatkava Kyle Busch, viidenneksi.

Tulokset kisasta: https://www.nascar.com/results/racecenter/2020/nascar-cup-series/pocono-organics-325-in-partnership-with-rodale-institute/stn/results/

Tänään ehtoolla part 2.
 

Atlas

NASCAR & SHR #4
Liittynyt
3.3.2014
Viestit
445
Sijat 1-2 meni ekasta kisasta toistepäin ja toisessa yhteenotossa Poconossa Hamlin voitti ja KH tällä kertaa toinen; vauhdillinenkin puoli kääntyi päälaelleen, että se hivenen nopeampi auto lopussa sijoittui toiseksi ja taktiikan (ja ilman lopun keltaista tämän toimiseksi) saattelemana se toinen osapuoli voitti. Harvickin pistejohto on 58 pistettä runkosarjassa ja Hamlinille voitto oli jo kauden neljäs - aika priimaa tykitystä, kun muilla JGR:n autoilla ei ole läheskään mennyt näin hyvin vaikka Jones olikin nyt kolmas kauden parhaalla sijoituksellaan.

Tulokset: https://www.nascar.com/results/racecenter/2020/nascar-cup-series/pocono-350/

Laitan vielä myöhemmin tällä viikolla yhteenvetoa lyhytkäisesti Poconon annista ja ihan tapahtumarikkaita kisojakin olivat.
 

Atlas

NASCAR & SHR #4
Liittynyt
3.3.2014
Viestit
445
Long Pondin Pennsylvaniassa, Pocono Racewaylla kahden väännökkeen verran tosiaan suhaistiin jatkeena lauantaina ja sitten sunnuntaina. Keli oli hieman kiusana kumpaisenakin päivänä, mutta mitään isompia seisatuksia tai viivästymän megaluokan venailua ei päässyt syntymään ja kummatkeisetkin ottelut vietiin täydessä pituudessaan ruutulipulle. Seuraavaksi kun Indylle mennään ensi sunnuntaina, niin onhan tämä kolmen kisan rupealma jatkumon sarjassa jotain sellaista jota ei ole vuosikausiin ollut, kun kolme kisaa ajetaan perätysten periaatteessa samanlaisesti kalibroidulla autolla jolloin päästään katselemaan kenellä tämä näiden isompien ovaaleiden hansikas istuu handussa tiiveimmin. Ovathan nämä omalla tavallaan kuningastyyppiä ratoina (Indy nyt sitä jo historian sanelemana) joten näillä menestyminen yleensä povaa hyvää koko kaudellekkin. Siksipä juuri 1-2 sijoille tulleet Poconossa kumpaisessakin kisassa, saattavat luonnostaan olla aika vahvoilla myös Indianapolisissa, joten Harvickille ja Hamlinille Aurinko paistaa aika täydeltä taivaalta. Toisaalta Nascarissa kuitenkaan ei voi liikaa painottaa sitä ratakohtaista ohjelmaa, jolloin elävöitymistä tapahtuu jo ihan ruudukossa pelkästä elämisen ilosta - ratojen ollessa kuitenkin sen verran erilaisia ettei kristallipalloa voi tyystiin pöydälle nostaa, mutta toisaalta momentumia katsellessa sille on aina käyttöä. Harvick on vuosikausia ollut hyvä Poconossa (nyt tuli se voitto ja viides toinen tila radalla) ja viime kaudella tuli toinen uran voitto Indyssä; Hamlin vuorostaan vei ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan kummatkin Poconon kisat 2006 (nyt se uran kuudes Poconossa) ja hänkin on ollut toisinaan maireassakin vireessä Indianassa. Viime viikonlopulta ja kisassa nähdyn perusteella, saattaa tosiaan viretila kantaa hedelmää ensi viikonloppunakin kumpaisellekkin tekijälle.

Joe Gibbsin tilanne muuten alkaa näyttää erikoiselta, kun Hamlin vetäisee aika ylähylly-tasoa viikosta toiseen - viime kaudella pääsi tähän makuun - mutta muilla pyyhkii lähinnä alavireistä sointua. Kyle Buschin saldo toki on sellainen, että jos tuossa oli yksi tai kaksi voittoa, niin ei tuo kauheasti liippaisi hänen monenvuotisesta tasosta, mutta sieltä puuttuu se kisa nyt joukosta jossa hän on pullataikinat leiponut koko joukolle ja siksi nyt tulleet viides tila lauantaina sekä keskeytys sunnuntaina painavat päätä alas puolitangosta. Blaney kolahti hyvinkin erikoisesti Buschiin tunnelin ulostulossa, joka aiheutti spinnin ja seinään päätymisen jälkimmäisessä kisassa. Truexinkin kohdalla olen tästä jo jonkin aikaa puhunut, mutta hänellä tosiaan tiimipomon vaihtuminen vaikuttaa luonnollisesti - mahdollisesti koko kaudenkin, kun Cole Pearnin kädenjälkeä tuossa MTJ:n tsemppaavana pitboxityyppinä ei ole muuta kuin kaikuna vanhasta hyvästä ajasta. MTJ:nkin kohdalla Poconon kisojen jälkeen, olen sitä mieltä että saattaa hivenen vauhtia kuitenkin vanaveneestä puuttua. Mutta Truexin kohdalla pitää mennä kisa kerrallaan, kun oikein kerran nakahtaa nappituntuma alusta lähtien soitolla, niin se yleensä povaa missä oikeasti ollaan menossa - erikoista vain juuri on tuo top-5:n niukkuus hänellä, epäonnea alkuun kautta ja tauon jälkeen se yksi voitto + Atlantan kolmos tila. Pocono tosiaan on niin tip-toeta että siellä voi hyvälläkin autolla jäädä kauas kärjestä, joten ei vielä voi pidemmän päälle sanoa viime viikonlopun jälkeen mihin JGR on päätymässä. Se viime kauden kolmen auton tuominen finaaliin vaikuttaa epätodennäköiseltä, mutta kautta on paljon edelleen jäljellä. Erik Jones tosiaan ajoi kauden parhaimpansa viikonlopun toisessa kisassa ja häneltä varmasti odotetaan haastavienkin aikojen tiimalluksessa parannusta alkukauden otteisiin ja hän on hieman jo kovemmassa puristuksessa menestymisen johdosta tähän kauteen.

KyBu toki totesi että kun normaali aikakausi palaa Nascariin, niin tuo harjoittelu radoilla ennen kisaa tekee sen asian, joka on puuttuva linkki tällä hetkellä ja tuohon voi helposti yhtyä - etenkin kun varmasti se auttaa kaikkia ja joillekin se on se puuttuva palanen. Kisaolosuhteet saattavat turbuloida säätämistä ottelun aikana, riippuen missä milloinkin olet radalla ja auto elää sen mukana joka voi tehdä vaikean tapahtumasta tullakseen sinuiksi työkalunsa kanssa. Harjoituksia kun ei ole ollut, niin ei ole myöskään muistiinpanoja - toisaalta tämä on kaikilla sama ja siksi jännittävyys onkin siinä kenellä auto saadaan rataan käyväksi kisa-ajassa. Eikä myöskään kärjessä ole niin paljon yllätyksiä ollut kuin nämä muutamat alivireisyydet, joten kilpailukykyä tässäkin yhtälailla mitataan näissä spekseissä.

Sarjataulukko: https://www.nascar.com/standings/nascar-cup-series/

Hendrick ei pitänyt kauheaa meteliä eikä kiirettä Poconossa, oikeastaan jatkumoa Miamin kisaviikonlopulle, mutta toisessa kisassa top-10:ejä tuli ihan maistuvasti tilille organisaatiolle. Penskellä Blaney on jäänyt mieleen positiivisesti viime aikoina ja vaikka auto oli parempi mitä sijat antoivat ymmärtää, niin Poconon 12:sta ja 22:s ei ollut sitä mitä toivomuslista piti alkujaan sisällä. Blaney on noussut pisteissä kuitenkin jo toiselle sijalle vaikka top-10:ssä mitattuna hän jakaa kympin sakissa kolmanneksi vähiten tuohon maalitauluun osumisia, mutta keskiarvosijoituksellisuus on hyvä koko kaudelta ajaa sitten niitä pisteitäkin - ja mielestäni osioajatuksessa hän on ollut todellakin pisteekeruupäällä koko sesongin. Aric Almirolan otteet olivat kummassakin Poconon kisassa hyviä ja kestäviä ennen kaikkea - hänhän on viime kisoissa ajanut sellaista kyytiä jota on osattu odottaakin aika ajoin ilmestyväksi nähtäville, Talladegassahan se oli peräpää edellä ruutulipulle kolmosena, mutta nyt tuli Poconossa kummassakin kisassa keula edellä maaliin osumatarkkuudella raapaisten kiitettäviä pisteitä mukaansa.

Isompia keltaisia olivat kisoissa ensimmäisen pääsuorakolari, jossa Tyler Reddick ja Erik Jones mäsähtivät sisäseinään tilanteessa joka muistutti toisen kisan Ryan Blaneyn ja Kyle Buschin tilannetta melkoisesti; näyttää melkeinpä kovavauhtiselta yliajolta jos toinen ei pääse kaarteesta kunnolla läpi vauhdilla kun toinen tulee ilman suurempaa väistämismarginaalia tilanteeseen, mutta tila loppuu yllättäen kesken juuri vauhtieron vuoksi. Christopher Bell ja Michael McDowell vastasivat kovimmista seinäpaukutuksista toisessa kisassa ja reissit jäivät kesken tämän johdosta.

Ensi sunnuntai-iltana sitten Indianpolisin kisa ja esittelyitä tämä ei kaipaa, kun tämä megaehtoollinen tarjoillaan ruutujen vastaanottavassa päässä oleville täällä päin maailmaa - on tulossa huikea kilpailu ja viime kisathan tuolla ovat olleet kauden ihan kärkiantia joka suunnista katsottuna! :)
 
Ylös