Hyvät jälkitunnelmat jäi Atlantasta. Harvick voittoon kauden toisen kerran, uran 51:s ja kolmas Atlantassa; kaksi kolmen vuoden sisään kun ensimmäisestä vierähti seitsemäntoista vuotta ennen seuraavaa visiittiä victory lanelle. Etenkin se tapa jolla se tuli - eniten toki johdettuja kierroksia jälleen AMS:llä mutta sen lisäksi että voitto jäi satimeen, niin myös kuuman kuumassa pätsissä KH kykeni nousemaan haastajien ohi lopulta vaikka vahvan alkutaipaleen jälkeen myös kilpakumppanit petrasivat ja näytti jopa että alalinjan "syöminen, harvicking" ei tällä kertaa taida aivan voittoon asti riittää, mutta niin vain varikon onnistuneet loppupään säädöt ja hyvät pysähdykset onnistuivat sekä auto kykeni viileemmissä lopun olosuhteissa jälleen maksimaallisesti pelaamaan jotka olivat avaimet ruutulipulle ensimmäisenä. Siksi tunnelmat ovat juuri korkealla, koska nyt ei pelkästään hyvä auto "tuonut mediaanista tulosta" vaan kamppailun jälkeen sitä pystyttiin parantamaan juuri olosuhteisiin sopivaksi, kuten kävi myös Darlingtonissa, tauon jälkeisessä voittokisassa. Se että tulostaso on korkealla ja voittoja tulee tasaisesti sekä kahdeksan top-3:sta loppusijoituksissa viime kymmenluvulla, niin sen lisäksi nämä pienet tekijät juuri saattavat parantaa sitä seuraavaa kauden jälkeistä loppusijaa aivan mestaruuteen. Mielestäni se on juuri ollut avaintekijä, että kun Kevin ajaa tasaisesti & kovaa / virheettömästi, autojen ollessa pääsääntöisen sääntöisesti rautaa, niin se marginaalin saaminen puolelleen voitosta puhuttaessa, on joskus ollut vaikeaa juuri niissä kisoissa joissa se mahdollisesti menee kilvanjuoksuksi kun monta ajaa samalla viivalla kymmenyksistä ja samoilla mahkuilla. Nämä kaksi voitettua kisaa lupailevat hyvää juuri tämän suunnalta ja näin on hyvä jatkaa!
Voiton arvoa nosti se, että vanhat finalistinelikon kaksi kovaa luuta, eli Martin Truex Jr. ja Kyle Busch, olivat ne lopun pahimmat kilpakumppanit jotka sitten lopulta alkoivat viimeisillä kymmenkierroksilla jäämään ja Busch myös ohitti MTJ:n kakkospaikasta vielä. JGR:n tase on nosteessa, mutta MTJ:n kohdalla kärkiauton karkaaminen (jollei itse sillä paikalla) kertoi tietysti vauhdista tuossa tiimissä kärjessä, mutta mielestäni myös sen, että vasta kauden ensimmäinen top-5:n korkattiin Truexin osalta ja kärkivedossa olevaan häneen verrattuna harvemmin monet ovat karanneet jos hän on puheissa mukana voitosta. Tämä siis kertoo, että nostetta on mutta ei aivan vielä ole sitä jota halutaan - hänellä on toki ollut vahvoja kisoja, kuten tämäkin (johti rutkasti rundeja), mutta tulos ei ole ollut aina myötäinen ja jokseenkin se edelleen johtuu vain ailahtelusta reissin syövereissä. Kyle Busch oli heti alusta samassa tilanteessa autonsa kanssa kun kausi pistettiin liikkeelle, mutta hän on viime aikoina ollut kärkitohinoissa useisiin otteisiin mutta sitä napakymppisuoritusta autoineen ei vielä ole hänenkään takataskuun tippunut. Finalistinelikon neljäs pala ja viime kaudella todellakin tittelipuheisiin ryminällä tullut Denny Hamlin oli Atlantassa viides ja hän on mielestäni ollut JGR:n paras tällä kaudella tähän mennessä ja kaksi voittoa myös kielivät tästä. DH ei alkuun Atlantassa rymistellyt itseään otsikoihin, mutta kisan edetessä hänen FedExiään alkoi ilmaantumaan myötätuulessa palkintojen jakoon.
SHR:n päivä oli likipitäen täydellinen, kun myös Clint Bowyer johti kierroksia ja ajoi sitten maan mainiosti kärjessä pitkänkin tovin, mutta ne kuuluisat "jonkin mennessä pieleen" yllättivät hänet ja tällä kertaa takarenkaan kuoriutuminen kuorivan radan pinnalla tekivät kiusaa ja tulos jäi kauaksi kärjestä. Bowyer on hyvä kuljettaja ja auton säädötkin on viime aikoina alkaneet osua nappiimpaan päin, mutta vielä hieman trapetsitaiteillaan vaikka sellaiseen ei olisikaan tarvetta. Kova takarenkaan kuluminen on aggressiivisen taittokulman aikaansaamiseksi hyvin yleinen ilmiö Atlantassa ja muilla radoilla joissa ulostulossa hyötyy tästä auton elastisesti kääntyen sovitusti, mutta kääntöpuolena on aina vaarana renkaan meneminen karrelle.
Kympin joukossa oli tuttuja nimiä viime kisoista, kun Ryan Blaney Bristolin pyörähdysten jälkeen oli neljäs ja viime aikoina pirteästi ajanut, Monster Energyn nykyinen ainoa majapaikka Nascarissa #1 autossa, Kurt Busch oli kuudes. Loput sijat jaettiin tallikavereille, kun JJ oli seitsemäs annettuaan kilpailuun alkukomennon viisinkertaisena voittajana radalla (eniten aktiiveista) ja Chase Elliott kahdeksas - CE johti kisaa alussa paalulta, mutta sellainen köykäinen Atlantan haamu hivenen hänen kotiradallaan vielä mukana on. Brad Keselowski ja Joey Logano oli yhdeksäs ja kymmenes, mutta kummallakin kelpaa kahden voiton miehinä tällä sesongilla eikä heidänkään vauhti Atlantassa huonoa ollut vaikkei ihan tuloksellisesti mitään tähtiparaatia ollutkaan jaossa.
10:n kisan jälkeen Penskellä on 4 voittoa (kaksi kuskia), JGR:llä kaksi, Hendrickillä kaksi (kahdella eri kuskilla) ja SHR:llä kaksi.
Kisan tulokset:
https://www.nascar.com/results/racecenter/2020/nascar-cup-series/folds-of-honor-quiktrip-500/
Sarjataulukko 10:n ajetun kisan jälkeen:
https://www.nascar.com/standings/nascar-cup-series/
Seuraavaksi ekstralatinkia Martinsvillen boheemilla kautta tiukkasävyttäisellä pienenpippurisella ovaalilla tarjoillaan valaistuksen muodossa ke-to yönä; tämä on historiassa ensimmäinen kerta kun hotdogeistaan ja todellisesta Nascarin erikoisuudesta juuri pieneltä kooltaan ja moottoriratatunteeltaan Virginian M'villessä ollaan iltahämärissä ajamassa.