Tekeillä uusi askel kohti Nato-jäsenyyttä
Esko-Juhan Tennilä | 4.12.2012
Suomalaisten enemmistö on vastustanut ja vastustaa yhä laajemmin Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Vastustuksen taustalla on kansan käsitys siitä, että Nato-jäsenenä Suomi saattaisi joutua mukaan sotiin ja selkkauksiin, joihin meidän ei ole mitään syytä mennä mukaan.
Kyllä kansa tietää. Jos Suomen turvallisuus ulkoistetaan NATO:lle eli tosiasiassa sen johtovaltion USA:n hoidettavaksi, jenkkien tavoitteille ja päätöksille pitää olla lojaali. Näin asia on erityisesti pienten Nato-maiden osalta.
Hyvin selvästi tämä väistämätön pakko myötäillä USA:n johdon kantoja tuli näkyviin kymmenisen vuotta sitten kun presidentti Bush valmisteli Irakin sotaa perustelunaan keksityksi osoittautunut väite Saddamin joukkotuhoaseista ja al-Qaida yhteyksistä.
Kiistaa käytiin myös Naton jäsenmaiden, kumppanimaiden ja tarkkailijamaiden Nato-parlamentissa, jonka yksi neljästä suomalaisjäsenestä olin monien vuosien ajan.
Naton suurista jäsenmaista Saksa sisäpoliittista syistä ja Ranska Irakin-tuntijana kieltäytyvät Irakin sotaan osallistumisesta. Niin olisi halunnut tehdä moni muukin amerikkalaisten perusteluja jo silloin epäillyt Naton jäsenmaa. Niillä ei kuitenkaan ollut varaa kieltäytyä.
Istanbulissa 2002 pidetyn Nato-parlamentin kokouksen tauolla eräs latvialainen kansanedustaja totesi, että Bushin aikomus hyökätä Irakiin on pähkähullu, mutta Latvia ei voi olla sotaan osallistumatta, koska Latvian turva tulee USA:lta.
USA:lla on käytössään valtaisa sotakoneisto, johon se käyttää jo 700 miljardia dollaria vuodessa. Mikä on enemmän kuin kaikkien maailman muiden maiden sotilasmenot yhteensä. USA:lla on myös omat intressinsä, eli etunsa, joita se suoraviivaisesti ajaa. Myös sodan keinoihin herkästi turvautuen.
Oleellisin asia Nato-kysymyksessä on se, että USA:n ja Suomen perimmäiset intressit eivät läheskään aina ole samat. Siksi meidän ei pidä sitoutua sellaiseen liittoutumaan, joka voi viedä Suomen tosi pahaa paikkaan.
Virallinen oppi onkin se, että Natoon ei olla liittymässä. Sitä kohti on kuitenkin otettu askel askelen jälkeen. Armeijamme on jo lähes kauttaaltaan Nato-yhteensovitettu ja erittäin kalliita ohjuksia USA:sta hankitaan parhaillaankin.
Jos suunnistaja kulkee kohti rastia, hän kaiken järjen mukaan päätyy aikanaan rastille. Niin käy Nato-asiassa Suomellekin, jos se jatkaa Nato-lähentymistään.
Uusinta askelta kohti Nato-rastia ollaan ottamassa nyt kun tekeillä on päätös Suomen osallistumisesta Nato-maa Islannin ilmanvalvontaan.
Hallituksessa Nato-jäsenyyttä ajavalle kokoomukselle asia on helppo, mutta Nato-jäsenyyttä vastustavalle vasemmistolle vaikea. Sen tuskien vähentämiseksi vakuutellaan, että kysehän on vai harjoituksesta.
Perimmältään juuri siitä on kysymys: kyseessä on harjoitus, jossa harjoitellaan NATO-maiden ja sitä lähentyvien maiden yhteistoimintaa uudella tasolla, eli ilmapuolustuksessa ja hävittäjien kesken.
Viimeisimmän mielipidetiedustelun mukaan jo 71 % suomalaisista torjuu NATO-jäsenyyden. Demareiden kannattajien osalta luku on varmaankin vielä tätä isompi ja Vasemmistoliiton väestä Nato-jäsenyyden vastustajia ovat käytännössä kaikki.
Vasemmalta laidalta onkin tähän saakka sanottu eitä tälle uusimmalle Nato-jäsenyyttä kohti vievälle askelelle. Jos kanta eduskuntakäsittelyn aikana muuttuu kyllä-kannaksi, vasemmiston johtajilla on varmasti yhä enemmän selitettävää väelleen.
Esko-Juhan Tennilä
Vapaa toimittaja ja ex-kansanedustaja.
Ykkösaamun kolumni 4.12.2012