Black Leopard sanoi:
Noh, sanotaanko että vedin kysymyksessäni mutkat suoriksi.Sanotaan myös ikään vielä, että allekirjoittaneella on myös muistikuvia ajalta ennen neukkulan hajoamista.Ja jos sopii vielä olla utelias: Miten ajattelit silloin Suomen tilanteesta? Oliko esim YYA-sopimus sinusta hyvä asia? Itse ajattelin silloin näin ja ajattelen niin myös nyt, kaiken jälkeenpäinkin saadun tiedon ja asioiden lisävalaistuksen jälkeen.
Ainahan Suomessa on ollut oppositiota asioissa, eihän tämä nyt hyvänen aika mikään diktatuuri ole koskaan ollut.Joten tähän viitaten on mielestäni väärin väittää että koko Suomen kansa kollektiivisesti uskoi 50-70 luvuilla 110% samoihin, kiveen hakattuihin totuuksiin, mitä heidän haluttiin uskottavan.Ja todellakin, ihmisten näkemykset muuttuvat, koska niiden halutaan, pakostakin muuttuvan.Hyvänä esimerkkinä tästä käy topicin aihe Nato.
Täytyypä heittää vastapallo: Mitä tarkasti ottaen haet tällä kysymyksellä?
Mitä sinä tarkkaan ottaen näet asiassa nyt, mitä eivät silloin nähnyt enemmistö kansasta? Tämä selvennyksen vuoksi.
Ja vielä edelliseen viitaten, Suomessa on aina ollut porukkaa joka on havainnoinut asioita ympärillään kriittisesti, jotkut ilahduttavasti kaikkiin suuntiin, aikakausien saatavilla olevien tietokanavien puitteissa toki.
Minä olen syntynyt 60-luvulla. Minulla on paljon muistikuvia kylmän sodan Suomesta. En toki tuolloin ollut aina politiikasta kovin kiinnostunut, mutta muistan kuitenkin selkeästi monta asiaa.
Muistan esimerkiksi kuinka pataljoonan komentaja piti turvallisuuspolitiikan oppitunteja ollessani armeijassa. En epäillyt hetkeäkään, että luokan edessä puhunut everstiluutnantti olisi ollut väärässä. Eikä sitä epäillyt kukaan muukaan alokas. Kaikki olisivat uskoneet, vaikka komentaja olisi väittänyt kuun olevan juustoa. Minulla ei noiden oppituntien jälkeen ollut epäselvää, oliko Suomi riippumaton ja itsenäinen. Minä TIESIN että Suomi on suvereeni valtio, joka voi itse päättää kaikista asioistaan. Komentaja ei kertonut minulle että Suomen puolustamisessa Neuvostoliitto voisi koskaan missään tilanteessa näytellä mitään roolia. Päinvastoin, rivien välistä saatoin lukea että ”ryssä” se on, jonka hyökkäystä tässä valmistaudutaan torjumaan.
Myöhemmin, edetessäni sotilasurallani, jatkoin tämän saman hengen luomista alokkaisiin. Silloin uskottiin aivan tosissaan, ettei Suomi ollut millään tavalla riippuvainen Neuvostoliitosta. Yhdysvaltoja ja muita länsimaita ei tarvittu turvallisuuspolitiikassa mihinkään, eikä niiden perään haikailtu, muuten kuin kaikkien mukavien kulutushyödykkeiden takia. Ja täsmälleen näin uskoin minäkin muiden mukana.
Vasta kovin paljon myöhemmin opin ymmärtämään mistä tuossa kylmän sodan ajan Neuvostopolitiikassa oikein oli kysymys. Eli väittämä siitä, että näkemykseni olisi aina ollut sama, on täyttä potaskaa.
Tuo varmasti vastasi siihen mistä olin tuolloin eri mieltä kuin nyt.
Sinä sen sijaan et vastannut vielä mihinkään. Kiemurtelet kuin Matti Vanhanen vaalitentissä. Kyllä me molemmat tiedämme että tuolloin vallitseva yleinen käsitys Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ei ole sama kuin nykyinen.
Lopeta kiemurtelu, unohda kaikki muu ja kerro AIVAN OMIN SANOIN:
Mitä sellaista sinä näet nykyperspektiivistä tarkasteltuna Suomen asemassa ja Suomen suhteissa Neuvostoliittoon 1950 – 1970 luvulla, jota tavalliset suomalaiset eivät kyenneet tuona kyseisenä ajankohtana näkemään?