Siihen aikaan, kun minä olin rintamalla, oli siellä virolaisia kadetteja antamassa meillekin tulikäskyjä virolaisittain murtaen, meinattu ymmärtää mitään. Ennen meidän leiriä ne kadetit oli ammuskelleet keskenään ja näinhän siinä kävi. Silloin ymmärsin, että pohjimmiltaan virolaiset haluaa tuhota maamme. Torppa kerrallaan.
Tais käydä perinteiset.. Venäläisissä sarjapanoksissa on semmonen mukava ero kotimaisiin verraten, että Venäjällä panoskoolla kerrotaan kuinka monta ruutipussia otetaan kartussista pois. Kotimaisissa sen sijaan luku kertoo montako pussia lisätään peruspanokseen. Esmes venäläinen kakkospanos on aikas paljon jytympi kuin suomalainen.
Niin mekin aluksi veikkailtiin, mut tosta jutusta saa sen käsityksen, ettei tosta olis otettu yhtään panospussia pois, vaikka oli tarkoitus. Luultavasti tuollakin leirillä ammuttiin paljon, käytännössä meilläkin yksi tyyppi istui ammuspoterossa ja panosti noita 'liukuhihnatyönä', voihan siinä käydä joku upseeri vilkaisemassa välillä, mut ei siinä koko aikaa voi joku valvoa. Mut saattoi tossa olla ihan kielimuuriakin, kovaa oli sähellys silläkin leirillä jolla olin. Sitä kyseltiin suomalaiselta leirillä olleelta, hän ei mitään kertonut, koska oli kuulemma kielletty puhumasta, mutta nyökkäsi kysyttyämme oliko panostaja joku virolaissankareista.
On, mutta...
Esimerkiksi sen takia, että jokin puolustuskeino mielivaltaisia ja yksilöä ja kansalaisvapauksia loukkaavia päätöksiä vastaan ei varsinaisesti olisi ns. pahitteeksi. On oltava balanssi kansan ja poliitikkojen (+virkamiesten ym.) välillä.
Niin, kun ei pitäisi tehdä niitä lehmänkauppoja ja huonoja kompromissejä vallanhimossaan. Opportunismi tulee kalliiksi. Uudet vaalit tai jo uusi hallitustunnustelija olisivat voineet kaiken selvittää.
Ongelma ei edelleenkään ole (tai ole ollut) puolueiden määrä vaan niiden vallanhimossaan harjoittama tahallinen lipsuminen ennen vaaleja lupaamaltaan linjalta. Ei voi olla niin, että puolueella ei ole mitään vastuuta siitä mitä se on luvannut ennen vaaleja vrt. miten se toimii vaalien jälkeen. Kaikki ei voi eikä saa olla neuvoteltavissa.Oli hyvä esimerkki oldezilla, kuinka päätöksenteko tökkii kun on kuusi puoluetta päättämässä maan asioista.
Kansanedustajaehdokkaat kuuluvat puolueisiin ja ennen vaaleja puolueet yleensä päivittävät ja tuovat esille vaaliohjelman/puolueohjelman. Näihin em. ehdokkaat sitoutuvat
tavalla tai toisella. Monethan äänestävät nimenomaan puolueita, joiden ohjelmat vastaavat parhaiten omaa käsitystään siitä miten yhteiskunnassa tulisi toimia. Yksittäisten edustajien
kannoissa eri asioihin voi olla eroja, mutta päälinjat määrittää puolue. Näin se vaan menee. Joskus jossain kysymyksissä yksittäiset edustajat voivat päättää itsenäisesti oman kantansa.
Lisäksi edustajillle voi lähettää erilaisista asioista esim. sähköpostia tai voi muulla tavalla vaikuttaa näihin. Ja sen jälkeen voikin toivoa, että edustaja ottaisi puolueessa asioita esille ja edistäisi niitä. Joskus hyvin hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa toimintaa, mutta mitä paremmin perustellusta ja tärkeämmästä asiasta kyse - voi olla, että jotain tapahtuu joskus.
Mitä sekavaa suorassa (tai puolisuorassa) demokratiassa sinusta on?
Mummelit, papparaiset ja pubikansa.
Eikös yhden henkilön veto-oikeus ole itsessään aika mielivaltaista?
En voi käsittää miten sinulla on tämmöisiä aukkoja sivistyksessä?
Miten sen nyt ottaa. Ainakin tuo henkilö on valittu suoralla kansanvaalilla.
Uudet vaalit olisivat hyvin todennäköisesti muuttaneet voimasuhteita eduskunnassa ja uusiin neuvotteluihin olisi lähdetty puhtaalta pöydältä. Vanhalla vaalituloksella uusi hallitustunnustelija (Jutta Urpilainen) olisi voinut rakentaa toimivamman ja yhtenäisemmän kokonaisuuden kuin mitä Jyrki Kataisen johdolla tapahtui.
On neuvottelukysymyksiä ja on kynnyskysymyksiä. Niinkuin edellä totesin: kaikki ei voi eikä saa olla neuvoteltavissa. Demokratiaan kuuluvat silloin tällöin kesken vaalikauden hajoavat hallitukset ja tuota seuraavat uusintavaalit. Politiikan ja puolueiden uskottavuus ja toimivuus vaatii tiettyä epästabiiliutta.En voi käsittää miten sinulla on tämmöisiä aukkoja sivistyksessä?
Puolueilla ohjelma, jota puolueet tuovat eri tavoin esille vaalityössään. Ohjelmassa on tavoitteita, joita he ajavat. Osa tavoitteista on pysyviä ja osa tilannekohtaisia. Aika ajoin nousee esille teemoja, joita puolueet voivat ajaa melko tarmokkaasti. Antaen vaalilupauksia jne.
Demokratiaan eli mm. halllitusneuvotteluihin kuuluu se, että hallitukseen pyrkivät puolueet yhteensovittavat ohjelmiin neuvotteluissa. Mitä enemmän on erilaisia puolueohjelmia sitä enemmän pitää tehdä kompromissejä eli todennäköisesti moni puolueohjelmissa oleva tavoite jää saavuttamatta. Suomen poliittinen kartta on ammoisista ajoista levinyt, kuin elanto eli hallituksen muodostaminen (enemmistön saavuttaminen eduskunnassa käytännössä hyvin tärkeää poliittisen stabiillisuuden saavuttamiseksi - hallitukset eivät kaatuile välikysymyksiin kesken vaalikauden) on tullut yhä haastavammaksi. Suomen kannalta tärkeää on se, että puolueista löytyy vastuunkantajia.
Eduskunnasta löytyy ja on aina löytynyt kohtalaisen hyvä määrä mummeleita, papparaisia ja pubikansaa.
Ketähän / kukahan tuo SKP:n kaiffari on joka on Nato-jäsenyyden puolesta. Varmasti aika mielenkiintoinen heppu.
HS:n Vaalikone: Puolueiden puheenjohtajat ovat Nato-jäsenyydestä kieli keskellä suuta
Ei taida NATO-junailua tapahtua näillä kannatusprosenteilla seuraavalla eduskuntakaudella.
Voisin kuvitella, että Suomi valvoisi varmasti monia maita paremmin mahdollisia terroristivankiloita. Sikäli mikäli niitä alueelleen huolisi.
Modepalstalla.
Täältäkin saisi ison kasan trolleja nettisodankäyntiin. Minäkin voisin olla vapaaehtoinen jos Kepu hyökkäisi Suomeen.
