Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Ayrton Sennan ja Eddie Jordanin välisen sopimuskuvion toinen ja viimeinen osa lainausmerkeissä tuleekin tähän alle välittömästi:

Ayrton Sennan ja Eddie Jordanin Jordan-Senna/Senna Jordan F1 Racing Team? Osa 2

''Ikävä kyllä Sennaa ei kiinnostanut Eddien kyvyttömyys maksaa vaikka hän mietti kyllä Eddien sanomaa ryhtyä myymään autonsa mainostilaa ja ajohaalarien mainoksista Jordan lupasi myös hyvän osuuden. Jo pelkästään heikoimmat Sennan mainoksista ajohaalarissaan olivat arviolta miljoonan dollarin arvoisia. Lopulta kausi 1992 lähestyi ja Senna hylkäsi idean. Maailmanmestarina hän ei ottanut asiaa vakavasti. Välit pysyivät kuitenkin hyvänä Eddien ja Sennan välillä.

Kausi 1992 oli Sennalta vaikea vuosi ja Ron Dennisin kanssakin suhde huononi ja entisestään Sennaa ahdisti Hondan vetäytyminen sarjasta. Siinä vaiheessa Jordanillakin oli huono kausi loppusuoralla ja molemmat kuljettajat olivat joutumassa pois tallista. Lohtua ja tulevaisuutta toi nuori Rubens Barrichello joka oli päässyt ajamaan Giovanni Lavaggin asemasta uusia tärkeitä ensi vuoden testejä vielä vanhalla autolla.

Siinä vaiheessa Jordan ja väsynyt, mutta uutta Barrichelloa ja hänen otteitaan seurannut Senna neuvottelivat vuoden kuulumiset ja yrittivät uudestaan. Viime vuonna sävy oli ollut vielä epäileväinen ja jopa hieman tylykin Sennalla asian suhteen. Kauden 1993 alla suunnitelma oli aivan toinen. McLarenilla Senna riiteli rahasta ja muutenkin hän oli lähdössä Penskelle Indycarin puolelle. Eddie Jordan paini rahavaikeuksissa ja lyhyesti hän toisti ehdotuksensa Sennalle uudestaan. Sillä kertaa Senna kuunteli, mutta toisin kuin edeltävällä kaudella hän vain jätti tarjouksen lopulta roikkumaan. Hän ei suostunut, mutta ei torjunutkaan.

Tarjous oli pysynyt samana ja nyt Eddiellä olisi ollut Sasolin rahat takanaan sillä toiseksi MM-kamppailussa sijoittunut Senna toisi varmasti öljyfirmalta enemmän lisärahaa tarvittaessa myös palkan maksuun. Tallin osaomistajana ja uransa jälkeen Eddie Jordan oli luvannut tallin Sennalle vaikka omaksi jos hän sitä olisi halunnut. Hän olisi ollut valmis enimmäkseen siirtymään sivuun tallin johdosta ja olisi luovuttanut Sennalle vastuuta tallissa ajaja-omistajana.

Ja mikäli Senna joskus lopettaisi uransa niin Senna saisi ainakin yhden mahdollisen ostoehdokkaan listalleen. Liikeidea auton mainostilan myynnistä ja palkan tulosta suorituksien ja mainostulojen kautta ei myöskään sinällään ollut huono idea.

Eddie Jordan mietti asioita jo Sennan uran jälkeen jolloin Senna voittaisi tiimiomistajana voittoja tai jopa mestaruuksia. Senna olikin tuolla kaudella uransa risteyksessä. Kaikki vaihtoehdot jopa lopettamista myöten oli tarjolla. Lopulta kuitenkin Senna kiitti Jordania tarjouksesta, mutta ei voinut suostua suureen riskiin. Toisaalta riski olisi voinut anorektisen laihalla tuloksella tehdä oljista kultaa ja menestystä, mutta suurella todennäköisyydellä se ei muuttaisi tallin muuta kuin korkeintaan keskitason talliksi ja ei edes siksi sillä sen verran huono talli Jordan kuitenkin oli vaikka aloituskausi oli antanut muuta ymmärtää.

Sen sijaan hän kehoitti Eddietä ottamaan nuoren, mutta nopean Rubens Barrichellon Jordanille kaudeksi 1993. Jordan kuunteli neuvoa ja teki työtä käskettyä. Lopulta kenties mielenkiintoisin käänne sen aikaisessa f1-maailmassa jäi näkemättä kun Senna pysyi McLarenilla ja meni Williamsille kaudeksi 1994 ja oli pian ikuisesti poissa. Kenties henkiin jäädessään ja uransa lopullisesti huipulla lopettaneena Senna olisi saattanut olla tiimipäälikkö tai sitten vaikka manageri viime tapauksessa sisarenpojalleen Brunolle jota hän oli kehunut lehdistöllekin.''

Noin siis kirjoitin tuolloin vuodeksi 2011 asioita silloisesti muistellen.

 

[Dieselmoottori]

Ayrton Sennan ja Eddie Jordanin välisen sopimuskuvion toinen ja viimeinen osa lainausmerkeissä tuleekin tähän alle välittömästi:

Ayrton Sennan ja Eddie Jordanin Jordan-Senna/Senna Jordan F1 Racing Team? Osa 2

''Ikävä kyllä Sennaa ei kiinnostanut Eddien kyvyttömyys maksaa vaikka hän mietti kyllä Eddien sanomaa ryhtyä myymään autonsa mainostilaa ja ajohaalarien mainoksista Jordan lupasi myös hyvän osuuden. Jo pelkästään heikoimmat Sennan mainoksista ajohaalarissaan olivat arviolta miljoonan dollarin arvoisia. Lopulta kausi 1992 lähestyi ja Senna hylkäsi idean. Maailmanmestarina hän ei ottanut asiaa vakavasti. Välit pysyivät kuitenkin hyvänä Eddien ja Sennan välillä.

Kausi 1992 oli Sennalta vaikea vuosi ja Ron Dennisin kanssakin suhde huononi ja entisestään Sennaa ahdisti Hondan vetäytyminen sarjasta. Siinä vaiheessa Jordanillakin oli huono kausi loppusuoralla ja molemmat kuljettajat olivat joutumassa pois tallista. Lohtua ja tulevaisuutta toi nuori Rubens Barrichello joka oli päässyt ajamaan Giovanni Lavaggin asemasta uusia tärkeitä ensi vuoden testejä vielä vanhalla autolla.

Siinä vaiheessa Jordan ja väsynyt, mutta uutta Barrichelloa ja hänen otteitaan seurannut Senna neuvottelivat vuoden kuulumiset ja yrittivät uudestaan. Viime vuonna sävy oli ollut vielä epäileväinen ja jopa hieman tylykin Sennalla asian suhteen. Kauden 1993 alla suunnitelma oli aivan toinen. McLarenilla Senna riiteli rahasta ja muutenkin hän oli lähdössä Penskelle Indycarin puolelle. Eddie Jordan paini rahavaikeuksissa ja lyhyesti hän toisti ehdotuksensa Sennalle uudestaan. Sillä kertaa Senna kuunteli, mutta toisin kuin edeltävällä kaudella hän vain jätti tarjouksen lopulta roikkumaan. Hän ei suostunut, mutta ei torjunutkaan.

Tarjous oli pysynyt samana ja nyt Eddiellä olisi ollut Sasolin rahat takanaan sillä toiseksi MM-kamppailussa sijoittunut Senna toisi varmasti öljyfirmalta enemmän lisärahaa tarvittaessa myös palkan maksuun. Tallin osaomistajana ja uransa jälkeen Eddie Jordan oli luvannut tallin Sennalle vaikka omaksi jos hän sitä olisi halunnut. Hän olisi ollut valmis enimmäkseen siirtymään sivuun tallin johdosta ja olisi luovuttanut Sennalle vastuuta tallissa ajaja-omistajana.

Ja mikäli Senna joskus lopettaisi uransa niin Senna saisi ainakin yhden mahdollisen ostoehdokkaan listalleen. Liikeidea auton mainostilan myynnistä ja palkan tulosta suorituksien ja mainostulojen kautta ei myöskään sinällään ollut huono idea.

Eddie Jordan mietti asioita jo Sennan uran jälkeen jolloin Senna voittaisi tiimiomistajana voittoja tai jopa mestaruuksia. Senna olikin tuolla kaudella uransa risteyksessä. Kaikki vaihtoehdot jopa lopettamista myöten oli tarjolla. Lopulta kuitenkin Senna kiitti Jordania tarjouksesta, mutta ei voinut suostua suureen riskiin. Toisaalta riski olisi voinut anorektisen laihalla tuloksella tehdä oljista kultaa ja menestystä, mutta suurella todennäköisyydellä se ei muuttaisi tallin muuta kuin korkeintaan keskitason talliksi ja ei edes siksi sillä sen verran huono talli Jordan kuitenkin oli vaikka aloituskausi oli antanut muuta ymmärtää.

Sen sijaan hän kehoitti Eddietä ottamaan nuoren, mutta nopean Rubens Barrichellon Jordanille kaudeksi 1993. Jordan kuunteli neuvoa ja teki työtä käskettyä. Lopulta kenties mielenkiintoisin käänne sen aikaisessa f1-maailmassa jäi näkemättä kun Senna pysyi McLarenilla ja meni Williamsille kaudeksi 1994 ja oli pian ikuisesti poissa. Kenties henkiin jäädessään ja uransa lopullisesti huipulla lopettaneena Senna olisi saattanut olla tiimipäälikkö tai sitten vaikka manageri viime tapauksessa sisarenpojalleen Brunolle jota hän oli kehunut lehdistöllekin.''

Noin siis kirjoitin tuolloin vuodeksi 2011 asioita silloisesti muistellen.

Tämä olikin itselleni täysin uusi tieto, että Senna ja Jordan kävivät neuvotteluita.

 

[Muucconen]

Perustuu Eddie Jordanin tarinointiin, enkä sinällään epäilekään etteikö Eddie olisi rohkeasti kalastellut Sennaa talliinsa. Senna halusi aina parhaan auton. Jos Senna tuskastui heti McLarenilla, kun talli jäi Williamsin jälkeen, ja ehti tuskastua myös Williamsilla niin mitenhän olisi maltti riittänyt Jordanin kaltaisen tallin kehittämiseen.

 

[CCMK]

Vuodet 1989-1990 tietenkin olivat perin dramaattisia varsinkin parivaljakon Ayrton Senna-Alain Prost kesken.

Suurin osa ellei perin lähelle kaikki on noista vuosista usein tiivistetty tuohon kaksikkoon ja varsinkin molempien vuosien Suzukan kisoihin.

Entä miltä homma sitten näytti näin pidemmin tällä kertaa tästä puhuen?

Tietenkin kaikki meni kaudella 1989 miten meni Suzukan kolarien ja hylkäysten myötä. Adelaidessakin tilanteineen oli kestämistä kun tietyin ehdoin mestaruus olisi ollut pelissä.

Ja sitten tietenkin ei.

Jossain määrin mestaruus saattoi kuitenkin dramaattisen Suzukan kolarin tai Adelaiden kaatosadekolarin Martin Brundlen kanssa häviämisen sijaan päättyä menemisen suhteen jo Jereziin.

Siinä Senna voitti, mutta Prost oli jo kolmas.

Se teki hommasta jo suoraan melko mahdotonta mitä nyt tietenkin vielä tilastonikkarit pystyivät hommaa periaatetasolla pyörittämään vähän pidempäänkin.

Sennan ei teknisten vikojen tai muiden keskeytyskolarien värittämällä kaudella tarvinnut säännöistä välittää ainakaan pistepudotusten säännön perusteella, mutta Prostin ikävä kyllä jo piti.

Tietenkin riittävän huonolla maaliintulolla Jerezissä Prostille:

Sitten Sennalle vain Suzukan voitto tavalla tai toisella ja sitten Adelaidessa vielä kerran voitto tai poikkeuksellisesti tietyin ehdoin jo kakkostila missä tasapeli Prostin kanssa muutoin ja sitä mestaruus kotiin kun olisi ollut enemmän voittoja kuin Prostilla!

Muuten aika vaikea pala olisi ollut jatko...

Tietenkin Prostin maaliintulot enää loppuvuodesta 1989 olisivat tietäneet vallan herkullista pistepudotuslisää Sennan saadessa etulyöntiasemaa entisestään, mutta sekään ei välttämättä olisi riittänyt enää mestaruuteen.

Suzukan riidoissa taas tietyin ehdoin:

Voitto oli pakkovoitto ja edes yksi kulissientakaisen suuren riidan kompromissina esitetty Alessandro Sandro Nanninin voiton pitäminen ja Sennan kakkostilakaan ilman hylkäystä ei olisi enää auttanut.

Prost siis mestari.

Jerezissä 1989 kieltämättä oli levotonta vaikka hetken ajan huomio erinäisillä lajipäättäjillä ja tuomareilla oli kieltämättä Nigel Mansellin levottomassa vuodessa ja kilpailukiellossa!

Mansellille kun oli kaksikin kertaa tullut vuoteen musta lippu ja toisella näistä yhdessä Alessandro Sandro Nanninin kanssa yksinkertaisesti liian rajusta, vaarallisen kovasta kisavauhtityylisestä ajamisesta lämmittelykierroksella ohitusten kera ennen kuin kilpailu oli alkanutkaan tämän tapahduttua Montrealissa!

Pahimmillaan Mansell heitti sitten hukkaan useita pisteitä vähintään ja suurimmillaan monia kymmeniä pisteitä mahdollisesti voittoajojenkin edestä ja joka tapauksessa edes palkintoajojen edestä ollessaan siis hylätty tai kilpailukiellossa!

Mitä nyt Ferrari kieltämättä välillä oli pelottavankin hauras tuona vuotena. Parhaimmillaan Mansell olisi saattanut olla MM-kilvan nelostilan sijaan MM-kilvassa jopa kakkospaikallakin. Ehkä jopa selvästikin ja muuten tapahtumapohjalta puhuen täpärämmin. Tosin huonoimmillaan kuin Gerhard Bergerille tallikaverina sillä keskeytysputkella niin MM-kilvan seiskapaikka Bergerin tapaan tai huonompikin oli mahdollinen.

Surullisinta oli sekin, että Mansellilta loppui se pahin keskeytysputki reilusti Bergeriä aiemmin ja vaikka auto olisi vaurioitunut jatkossakin niin britti toi auton maaliin siinä missä itävaltalainen ei.

Tämäkin oli yksi Mansellin hyve hänen urallaan verraten ehkä mainettaan useammin.

Entä sitten vuotta myöhemmin 1990 Sennan ja Prostin kesken?

Tämä oli tasaisempi. Hyvin tasaisempi mestaruuskamppailu ja jännitystä lisäsi se, että molemmat joutuivat pudottamaan joka tapauksessa pisteitä kiitos lajin pistepudotusten säännön:

Senna Estorilin jälkeen ja Prost Jerezin jälkeen. Toisaalta murheellisesti ja jo ehkä valmiiksi jutuksi Sennan eduksi oli se Prostin kannalta, että hän joutui jo suoraan pudottamaan pistetililtään Montrealin pisteet.

Jälleen Nigel Mansell nyt osin välillä kiusallisenkin selvästi huonommalla jälkimmäisellä Ferrari-vuodellaan lopulta MM-kilvan viitostilalla oli ratkaisun asemassa Estorilin kisan voitollaan ja sillä, että hän ei päästänyt aiemmin kisassa Prostia edelleen silloin kun tietyin ehdoin olisi voinut päästää. Sitten tuo kisa lopetettiin punaisten lippujen takia muutenkin ja Mansell sai pitää voiton siellä täysin pistein.

Toisaalta varmaankin mahdolliseen 10 viimeisen kierroksen Estorilin 1990 kisaan uusintalähdössä Mansell olisi hyvin todennäköisesti antanut tietä hyvällä tai sitten ehkä pahallakin tallimääräyksellä silloin Prostille. Tuokin kaikki saattoi ratkaista, mutta silloinen ratkaisu olisi kuitenkin tullut ja ehkä tulikin jo tuomaripäätöksellä.

Tämäkin vaikka Sennaa raivostutti niin oli enemmän taas brasilialaisen etu kuin ranskalaisen etu.

Etenkin Sennan kiukuttelu silloin Estorilin tuomareille osin muutenkin oli turhaa kun oltiin kuitenkin Prostin edellä eikä takana!

Suzukan kolari sitten pilasi kaiken lopullisesti, mutta tietyin ehdoin ja vaikka Prost olisi päässyt jatkamaan ja Senna ei niin vähänkin pisteille sijoittuen olisi kai vaan taas lähtenyt lisää Prostin pisteitä pois ja Sennan ei kun olisi ollut jo muita takuupisteitä muun paremmin menneen vuoden johdosta.

Toisaalta voitto kerrankin ja ehkä molemmin puolin Adelaidessakin olisi tuonut pistetilanteen joko runsaampaan pudotukseen tai enintään tasapeliin, mutta silloinkin Prostilta olisi saattanut tulla pudotusta juuri Sennalle riittävän pistemäärän verran brasilialaisen mestaruuteen varmaankin jo pelkästään Montrealin viitostilan pisteiden takia ellei sitten muutoin enemmänkin lähtien!

Tasapelilläkin Senna olisi ollut ikään kuin toteutuneesti maailmanmestari ainakin lähtökohtaisesti enempien voittojensa takia ja muutoin erinäisin lopputuloksien myötä toisten sijojen mennessä tasan niin enempien kolmansien sijojen perusteella.

Toisaalta mikäli jollakin ihmeen ilveellä Prost olisi kammennut itsensä Sennan edelle sitten MM-kilvassa ja Suzukassa 1990 tai sitä ennen tavalla tai toisella niin:

Sennalla vuorostaan tietyin ehdoin ei olisi ollut enää samalla tapaa mahdollisuutta voittaa omassa roolissaan enää Prostia mitenkään vastaavasti kun hänkin ja toisin kuin Adelaiden 1989 vastaavan tilanteen aikaan niin olisi Adelaidessa 1990 samalla tapaa joutunut pudottamaan omia pisteitään!

Normaalimmin toki ajatellen ja todennäköisemmin tasapeliä tai sitä kohti ajatellen herroja Prost ja Senna:

Vuoden 1990 MM-kilvan tilanne olisi siis hieman toisin mennen voinut olla vain uusinta vuoden 1988 kuohuttavasta tilanteesta eli Prost olisi kerännyt enemmän pisteitä, mutta Senna lopulta olisi ollut maailmanmestari kiitos lajin pistesäännön.

Vuosi 1990 olikin viimeinen vuosi milloin pistepudotusta harrastettiin lajissa kun vuodesta 1991 eteenpäin lopullisesti kaikki pisteet pistejärjestelmästä riippumatta ovat aina merkinneet täysiä lukuja.

 

[Dieselmoottori]

Mika Salo ajoi Ferrarilla kuuden kilpailun verran kaudella 1999 saavuttaen kaksi podiumia.

Mutta Salo oli tyrkyllä Ferrarille jo kaudeksi 1996 Michael Schumacherin tiimikaveriksi. Ken Tyrrell ei vain päästänyt Saloa irti sopimuksestaan.

Mitäpä arvelette, jos Salo olisi päässyt Ferrarille kaudeksi 1996, ja ajanut siitä eteenpäin tiimissä 2000-luvun alkupuoliskolle, olisiko Salo saavuttanut minkälaista menestystä urallaan?

Pärjännyt paremmin kuin Eddie Irvine ja Rubens Barrichello?

Olisi suomalaisittain ollut ratkiriemukasta, kun kaksi Mikaa, Häkkinen ja Salo, olisivat tässä skenaariossa taistelleet maailmanmestaruudesta keskenään vuonna 1999 Schumacherin loukkaannuttua Silverstonessa.

Mika Salo olisi voinut voittaa 1999 maailmanmestaruuden, jos Tyrrell olisi päästänyt hänet kolme vuotta aiemmin Ferrarille.
FORMULA 1 Viisi suomalaisajajaa on yltänyt Formula ykkösissä osakilpailuvoittoon. Mika Salo olisi kuudes suomalainen osakilpailuvoittaja, ellei Saksan Hockenheimin osakilpailussa 1999 olisi tallimääräyksellä joutunut päästämään Eddie Irvineä edelleen voittajaksi.


Ferrarin ykköskuljettajaksi noussut Irvine taisteli maailmanmestaruudesta. Jalkamurtuman takia sivuun joutuneen Michael Schumacherin sairaslomasijaiseksi tulleen Salon tehtävänä oli tukea Irvineä tavoitteessa.
Osakilpailuvoittajien listalle Salo ei päässyt. Häneltä onkin useasti kysytty, harmittavatko Hockenheimin tapahtumat?
– Se oli ihan odotettavissa, eikä se silleen haitannut. Vasta loppukaudesta se kyllä harmitti, kun Eddie ei voittanutkaan mestaruutta, Salo muistelee elämäkertakirjassaan 20 vuotta myöhemmin.
Itse asiassa Salo olisi voinut olla Irvinen paikalla taistelemassa maailmanmestaruudesta. Irvine palkattiin Ferrarille Schumacherin kakkoskuljettajaksi 1996, mutta ei ollut siihen hommaan ykköskandidaatti.

Ferrari olisi halunnut tehtävään Salon, joka ei kuitenkaan päässyt Tyrrell-sopimuksestaan eroon.
Vuonna 1990 Britannian F3-sarjaa kutsuttiin Mika-Mika -sarjaksi. Mestaruudesta taistelivat Vantaan Martinlaaksosta kotoisin olleet ja legendaarisella Keimolan moottoriradalla oppinsa saaneet Mika Häkkinen ja Mika Salo.


Häkkinen vei mestaruuden ja sai kaudelle 1991 sopimuksen Formula ykkösten Lotus-tallista managerinsa Keke Rosbergin hankkiman rahoituksen avulla. Salo puolestaan joutui samana vuonna hakemaan vauhtia Japanista Formula Nippon -sarjasta.


Salon Japanin visiitti venähti nelivuotiseksi. Viimein 1994 hän onnistui debytoimaan Formula ykkösissä tuotuaan konkurssikypsään Lotus-talliin matkalaukullisen jenejä, joilla pääsi ajamaan tallin autolla Suzukan osakilpailussa. Salo kisasi Lotuksella myös Australian Adelaidessa, joka jäi Lotus-tallin jäähyväiskisaksi.


Vuonna 1995 Suomi toipui jo hyvää vauhtia kansakunnan hyvinvointia nakertaneesta talouslamasta ja puhelinvalmistaja Nokia valloitti maailmaa. Nokian rahoituksen turvin Salo sai paikan Formula ykkösten Tyrrell-tallista.
Tyrrell oli 1970-luvun alussa Formula ykkösten huipputalli, mutta 1990-luvun puolivälissä tallin taru oli jo ehtoolla.


Kaluston kilpailukyvyllä Salolla ei ollut jakoa kunnon menestykseen, mutta viidesti hän sijoittui kolmen kauden aikana Tyrrellin autolla viidenneksi. Huipputallit panivat Salon kyvyt merkille.
Salon sopimus Tyrrellin kanssa päättyi 1997. Seuraavalla kaudella Salo ajoi Arrowsin autolla, jolla ei ollut mahdollista menestyä. Parhaaksi tulokseksi jäi nelostila Monacosta.


Arrowsilta Salo joutui ulos tallin talousvaikeuksien takia. Se oli lopulta onnenpotku, koska vuoden 1999 kesällä hän oli vapaa siirtymään Ferrarille. Mutta onnea Salo olisi tarvinnut sopimusasioissa jo 1999.

Jos Salo ei olisi jumiutunut Tyrrell-sopimukseensa, olisi hän päässyt Ferrarille jo kolme vuotta aiemmin. Tyrrellin omistaja Ken Tyrrell ei kuitenkaan halunnut päästää Salosta irti, vaikka olisi hyötynyt siitä taloudellisesti. Tyrrell haihatteli yhä tallinsa uuden nousun perään ja piti suurena virheenään, että päästi Jean Alesin 1991 Ferrarille.

Salo olisi joutunut Ferrarilla kakkoskuljettajan rooliin, mutta olisi todennäköisesti voittanut tallin autolla useita kilpailuja. Vuonna 1999 Salo olisi Irvinen paikalla päässyt taistelemaan maailmanmestaruudesta Mika Häkkistä vastaan.

Ferrari ei jatkanut Salon ajattamista kaudella 2000. Salon taidoista se ei ollut kiinni. Ongelmana oli, että Ferrari oli jo tehnyt sopimuksen Rubens Barrichellon kanssa ennen kuin Salo pestattiin talliin.

Salo siirtyi 2000 Sauber-talliin ja palasi ajamaan keskikastin autolla. Hän jätti Sauberin yhden kauden jälkeen tehtyään sopimuksen Toyotan kanssa. Korvaajakseen Salo suositteli tuntematonta nuorukaista Kimi Räikköstä ja loppu onkin historiaa.

Toyota kilpaili Formula ykkösissä 2002-2009 suurimmalla budjetilla, mutta tallin autolla ei voitettu yhtään kilpailua. Ennen kaikkea ongelmat olivat Toyotalla organisaatiotasolla.

Suorapuheisuudestaan tunnettu Salo otti ongelmat puheeksi, mikä ei ollut japanilaisten mieleen. Japanilaisessa yrityskulttuurissa johto harvemmin suvaitsee palkollisten kritiikkiä, eikä Toyota jatkanut yhteistyötä Salon kanssa 2003.

Salo ajoi F1-uransa jälkeen menestyksekkäästi muun muassa urheiluautoissa. Hän saavutti Ferrarilla GT2-luokkavoiton Le Mansin 24 tunnin ajossa 2008 ja 2009.

Suomessa Salosta ei tullut kuitenkaan Mika Häkkisen veroista legendaa. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos Tyrrell olisi päästänyt Salon Ferrarille 1996. Kenties Salo olisi voittanut 1999 maailmanmestaruuden.

https://www.paivanlehti.fi/itsepainen-tallipomo-tukki-tien-mika-salo-olisi-voinut-taistella-maailmanmestaruudesta/

 

[Pedalbox]

Mika Salo ajoi Ferrarilla kuuden kilpailun verran kaudella 1999 saavuttaen kaksi podiumia.

Mutta Salo oli tyrkyllä Ferrarille jo kaudeksi 1996 Michael Schumacherin tiimikaveriksi. Ken Tyrrell ei vain päästänyt Saloa irti sopimuksestaan.

Mitäpä arvelette, jos Salo olisi päässyt Ferrarille kaudeksi 1996, ja ajanut siitä eteenpäin tiimissä 2000-luvun alkupuoliskolle, olisiko Salo saavuttanut minkälaista menestystä urallaan?

Pärjännyt paremmin kuin Eddie Irvine ja Rubens Barrichello?

Olisi suomalaisittain ollut ratkiriemukasta, kun kaksi Mikaa, Häkkinen ja Salo, olisivat tässä skenaariossa taistelleet maailmanmestaruudesta keskenään vuonna 1999 Schumacherin loukkaannuttua Silverstonessa.






https://www.paivanlehti.fi/itsepainen-tallipomo-tukki-tien-mika-salo-olisi-voinut-taistella-maailmanmestaruudesta/

Veikkaanpa, että olisi tullut hyvinkin samanlainen ura, kuin Irvinellä ja Barrichellolla. Salolla ei ollut ihan häkkismäistä nopeutta, ei yhtä suurta voitonnälkää, eikä samanlaista kylmän viileää rauhallisuutta kuin Häkkisellä. Hyvään talliin hyvä kakkoskuski, mutta ei maailmanmestari ainesta

 

[Cmoney]

Paljon pisteitä ja vähän romua, ja luultavasti voittojakin.

 

[Dieselmoottori]

Viikonloppuna F1-sirkus jatkuu USA:n Miamissa.

Mikä USA:ssa ajettu GP on jäänyt teille erityisesti mieleen?

Itselleni Häkkisen keskeytys Indianapolisissa 2000 oli karvas pettymys. Häkkinen oli kuitenkin hyvissä asemissa saavuttamassa Michael Schumacherin etumatkaa.

Alla tuon GP:n kooste.

Onneksi Häkkinen voitti sitten vuotta myöhemmin saman GP:n. Se oli samalla myös Mika Häkkisen uran viimeinen GP-voitto.




Myös Kimi Räikkönen voitti uransa viimeisen GP:n USA:ssa, kyseinen paikka oli Texasin Austin ja COTA:n rata.

 

[BJohnson]

Las Vegas 1982 varmaan.

 

[CCMK]

Viikonloppuna F1-sirkus jatkuu USA:n Miamissa.

Mikä USA:ssa ajettu GP on jäänyt teille erityisesti mieleen?

Itselleni Häkkisen keskeytys Indianapolisissa 2000 oli karvas pettymys. Häkkinen oli kuitenkin hyvissä asemissa saavuttamassa Michael Schumacherin etumatkaa.

Alla tuon GP:n kooste.

Onneksi Häkkinen voitti sitten vuotta myöhemmin saman GP:n. Se oli samalla myös Mika Häkkisen uran viimeinen GP-voitto.

Näytä liitetiedosto 7392


Myös Kimi Räikkönen voitti uransa viimeisen GP:n USA:ssa, kyseinen paikka oli Texasin Austin ja COTA:n rata.

Näytä liitetiedosto 7393

Paljonkin on jäänyt mieleen Yhdysvaltain kisoista. Suomalaisittain aina mainittava Keken 'Kummitus-Fittipaldilla' ajo niin kovin huomaamattoman tuntuisena vuodelta 1981 Nelson Piquetin maailmanmestaruusjuhlan yhteydessä Las Vegasissa 1981, tietysti Las Vegas 1982 Keken maailmanmestaruuden varmistuskisassa upeana huipennuksena alle vuoden ajalta olevinaan narrista sankariksi kohoten omana vertauksenaan ja kuten myös Keken voitot Dallasissa 1984 ja Detroitissa 1985.

Ajoihan Keke monta muutakin hyvää Yhdysvaltain kisaa ja palkintotilaa. Vähän toisenlaisella onnella myös Long Beachin loppuvuosien voitot ja ehkä Detroitin vuoden 1983 kisavoittokin olisi voinut irrota Kekelle.

Muilla suomalaiskuskeilla milloin Yhdysvaltojen kisoihin vain pääsyä oli niin ajot ei aina olleet kovin helppoa pitkään aikaan ajatellen.

 

[Pedalbox]

Las Vegas 1982 ja Juha Jokisen selostus.

 

[CCMK]

Las Vegas 1982 ja Juha Jokisen selostus.

Sehän se kanssa ja tietysti myös eräistä muistakin Yhdysvaltain kisoista. Välillä kehuja riitti ja välillä homma hukkui sinne jonnekin.

 

[CCMK]

Otetaan tämän toikin alkupuolelta puhuen vähän omaa muistelmaa ennen pitkää 5 vuoden takaa siitä, että mitä niistä Yhdysvaltain kisoista muuta mieleen tuleekaan?

Tätähän mietin tuolloin:

''Yhdysvaltain kisoista tulee yleensä minulle mieleen iltatunnelmat leppoisine öineen tai yllätyslähetyksineen mallia Detroit 1985 sen kolme minuuttia ennen starttia.

Radasta riippuen myös erittäin hyvine kisoineen.''

Noin mietin kuten kerroin tuolloin.