Näin suomalaisena olisi helppo sanoa 90 tai 00-luku (Häkä, Kimi), mutta valinta menee silti kasarille. 80-luku oli meikäläiselle THE vuosikymmen tässä lajissa.
Oma seuraaminen alkoi 80-luvun puolivälin paikkeilla. Ensimmäinen kisa, josta on jonkinlainen muistikuva on 84 Monaco. Tuolla oli suuri merkitys sille, että eräästä keltaista kypärää käyttäneestä brasilialaiskuljettajasta tuli suurin suosikkini ja luonnollisesti siinä sivussa minusta tuli myös Brassifutiksen ystävä ja kannattaja.
Varmasti aika myös jonkin verran kultaa muistoja. Kasarilta on jäänyt mieleen turbojen aikakausi. Renaultin ja BMW:n koneet, joista oli halutessa mahdollista ottaa yli 1000 hevosvoimaa irti. Ei tuollaisilla tehoilla tietenkään kisoissa ajettu, ei olisi pelit kestäneet, mutta mahdollista olisi ollut.
Ja se musta JPS Lotus-Renault. Menee vähän sentimentaaliseksi, mutta pidän tuota autoa edelleen kauneimpana F1 autona ikinä. Ja ikuinen harmituksen aihe on, ettei Senna kyennyt voittamaan mestaruutta Lotuksella.
Kasari piirtyy mieleen vuosikymmenenä, jolloin varikolla ja rata-alueella leijailevan bensan ja kuminkäryn saattoi melkein aistia olohuoneessa. Tai nyt ainakin tuntuu siltä. Eikä lukuisia, huimia mestaruuskamppailuja voi unohtaa; 84: Lauda-Prost, 86: Prost-Mansell-Piquet (14. kisaan, Portugaliin asti myös Senna mukana), 88-89: Senna-Prost.
Hieno vuosikymmen kaiken kaikkiaan.
