Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[Dieselmoottori]

Viikonloppuna ajetaan Las Vegasissa F1 GP. Nykyinen rata on tuore tuttavuus, mutta Las Vegasissa on ajettu myös 1980-luvulla.

Keke Rosberg juhlisti maailmanmestaruuttaan Las Vegasissa vuonna 1982.


Alla tämä GP.

 

[Finnishman]

Tuli tässä mieleen, että onko Ari Vatasen lisäksi muita F1- ja rallimiehiämme nähty mukana politiikassa? Politiikassahan on aina ollut paljon entisiä urheilijoita, mutta moottoriurheilijoita yllättävän vähän. Ovatko he kenties tienanneet urallaan niin hyvin, että haluavat mieluummin viettää uransa jälkeen ns. vapaata elämää, kun heillä kerran on siihen taloudellinen mahdollisuus?

 

[Kemper]

Näin suomalaisena olisi helppo sanoa 90 tai 00-luku (Häkä, Kimi), mutta valinta menee silti kasarille. 80-luku oli meikäläiselle THE vuosikymmen tässä lajissa.
Oma seuraaminen alkoi 80-luvun puolivälin paikkeilla. Ensimmäinen kisa, josta on jonkinlainen muistikuva on 84 Monaco. Tuolla oli suuri merkitys sille, että eräästä keltaista kypärää käyttäneestä brasilialaiskuljettajasta tuli suurin suosikkini ja luonnollisesti siinä sivussa minusta tuli myös Brassifutiksen ystävä ja kannattaja.

Varmasti aika myös jonkin verran kultaa muistoja. Kasarilta on jäänyt mieleen turbojen aikakausi. Renaultin ja BMW:n koneet, joista oli halutessa mahdollista ottaa yli 1000 hevosvoimaa irti. Ei tuollaisilla tehoilla tietenkään kisoissa ajettu, ei olisi pelit kestäneet, mutta mahdollista olisi ollut.
Ja se musta JPS Lotus-Renault. Menee vähän sentimentaaliseksi, mutta pidän tuota autoa edelleen kauneimpana F1 autona ikinä. Ja ikuinen harmituksen aihe on, ettei Senna kyennyt voittamaan mestaruutta Lotuksella.

Kasari piirtyy mieleen vuosikymmenenä, jolloin varikolla ja rata-alueella leijailevan bensan ja kuminkäryn saattoi melkein aistia olohuoneessa. Tai nyt ainakin tuntuu siltä. Eikä lukuisia, huimia mestaruuskamppailuja voi unohtaa; 84: Lauda-Prost, 86: Prost-Mansell-Piquet (14. kisaan, Portugaliin asti myös Senna mukana), 88-89: Senna-Prost.

Hieno vuosikymmen kaiken kaikkiaan.

 

[spotter90]

Tuli tässä mieleen, että onko Ari Vatasen lisäksi muita F1- ja rallimiehiämme nähty mukana politiikassa? Politiikassahan on aina ollut paljon entisiä urheilijoita, mutta moottoriurheilijoita yllättävän vähän. Ovatko he kenties tienanneet urallaan niin hyvin, että haluavat mieluummin viettää uransa jälkeen ns. vapaata elämää, kun heillä kerran on siihen taloudellinen mahdollisuus?

Ei suomessa, muiden lajien taitajia on nähty eduskunnassa, kuten pikaluistelija Mika Poutala ja sekä jääkiekkomaalivahti Sinuhe Wallinheimo. Poutala toimii nykyhallituksemme liikunta-, urheilu- ja nuorisoministerinä.
Japanilainen Sakon Yamamoto, joka ajoi 2006 Super Agurilla oli maansa alahuoneen jäsenensä 2021-24.

 

[CCMK]

Näin suomalaisena olisi helppo sanoa 90 tai 00-luku (Häkä, Kimi), mutta valinta menee silti kasarille. 80-luku oli meikäläiselle THE vuosikymmen tässä lajissa.
Oma seuraaminen alkoi 80-luvun puolivälin paikkeilla. Ensimmäinen kisa, josta on jonkinlainen muistikuva on 84 Monaco. Tuolla oli suuri merkitys sille, että eräästä keltaista kypärää käyttäneestä brasilialaiskuljettajasta tuli suurin suosikkini ja luonnollisesti siinä sivussa minusta tuli myös Brassifutiksen ystävä ja kannattaja.

Varmasti aika myös jonkin verran kultaa muistoja. Kasarilta on jäänyt mieleen turbojen aikakausi. Renaultin ja BMW:n koneet, joista oli halutessa mahdollista ottaa yli 1000 hevosvoimaa irti. Ei tuollaisilla tehoilla tietenkään kisoissa ajettu, ei olisi pelit kestäneet, mutta mahdollista olisi ollut.
Ja se musta JPS Lotus-Renault. Menee vähän sentimentaaliseksi, mutta pidän tuota autoa edelleen kauneimpana F1 autona ikinä. Ja ikuinen harmituksen aihe on, ettei Senna kyennyt voittamaan mestaruutta Lotuksella.

Kasari piirtyy mieleen vuosikymmenenä, jolloin varikolla ja rata-alueella leijailevan bensan ja kuminkäryn saattoi melkein aistia olohuoneessa. Tai nyt ainakin tuntuu siltä. Eikä lukuisia, huimia mestaruuskamppailuja voi unohtaa; 84: Lauda-Prost, 86: Prost-Mansell-Piquet (14. kisaan, Portugaliin asti myös Senna mukana), 88-89: Senna-Prost.

Hieno vuosikymmen kaiken kaikkiaan.

Itse asiassa ajettiin kyllä yli 1000 hevosvoimankin tehoilla, mutta yleisesti ottaen vain täpärästi ja ainoa todella selvä talli automalleineen mikä kiistattoman varmasti pystyi tuon teholuvun ylittämään ja ylläpitämään yleensä kisassa ilman bensan loppumista tai koneen räjähdystä niin oli vain vuonna 1986 nk. Lentävien Tiikereiden talli eli Benettonin BMW-moottorit tuohon kaikkeen kykenivät.

Myös yleistehojen ennätys aivan täysin rajoittamattomien turbojen aikana menivät tuon tallin piikkiin. Siitä sitten laskevassa järjestyksessä olivat takana Williams, McLaren, Lotus ja huipputallien hännänhuippuna vähemmän yllättäen tekninen nuhapumppu nimeltänsä Ferrari.

Tosiaan tuo 1000 hevosvoimaa tai vähän yli oli Ferrarilla vuoden 1986 autossakin se ihan ääritakaraja mikä kyettiin yleensäkin edes ihanneoloissa ottamaan eikä yleensä edes lähestytty sitä kun aina petti jotakin autosta tai tehoviive oli todella, todella valtava vaikeuksineen.

Ja siihen päälle kroonisen aliohjaavakin auto oli.

Onneksi Keke ei mennyt sinne McLarenin sijaan ajatuksenakaan vuodeksi 1986 viimeistä kauttaan pilaamaan. McLaren oli edes nopea sentään vaikkakin sama kroonisen aliohjaava auto oli toki sielläkin. McLarenilla sentään ongelmalle vuoden mittaa kyettiin jotakin tekemään siinä missä Ferrarilla aikansa muutenkin teknisesti ylihienona autona sitten ei. Etenkin kun Belgian Span kisan jälkeen homma meni lähinnä Stefan Johanssonin hiillostamisyrityksiin pois tallista ja muutenkin sitä saippuaoopperaa Maranellossa riitti vähän joka asiasta tarpeettomankin paljon sinä vuonna kuten osin oli riittänyt jo 'parempina hetkinä' vuonna 1985.