Häkkisellä oli melko vahva hänen ensimmäinen kokonainen kautensa McLarenilla vuonna 1994.
Yhteensä kuusi podiumia autolla, joka ei suinkaan ollut sarjan paras.
Ja eikös Häkkinen päihittänyt kaikissa aika-ajoissa tiimikaverinsa Martin Brundle:n.
Seuraavalla kaudella, eli 1995, Nigel Mansellin lyötyä uransa lopullisesti naulaan Häkkisen tiimikaveri oli miltei Martin Brundlellin nimikaima, eli Mark Blundell.
Oli nopeampi kyllä, mutta Hungaroringin kisaan ajatellen Häkkinen tietysti oli kilpailukiellossa ja hänen paikallaan oli veteraanitestikuljettaja talliin eli Philippe Alliot mitä nopeampi ilman muuta Brundle oli.
Ero Häkkisen ja Brundlen välillä aika-ajossa vuonna 1994 Brundlen kannalta ikävästi aina häviten vaihteli Interlagosin järkyttävän suuresta erosta (Herjailtiin kyllä Brundlea huonoksi tai surkeaksi melko typerästi, mutta enimmäkseen johtui ajamattomuudesta kun Ron Dennis äärimmäisen myöhään Peugeotin suureksi raivoksi otti Brundlen olemaan kisakuljettaja Alliotin tai kakkostestikuljettaja eli myös aika veteraanikaartin edustajan Yannick Dalmasin sijaan.) Suzukan enää hädin tuskin mitenkään Häkkisen olemista Brundlea parempi.
Olihan sitä teknistäkin vikaa tai sadetta kauden mittaan milloin kaikissa aika-ajoissa vuonna 1994 eivät McLarenit päässeet tai saaneet lähteä radalle parantamaan aikojaan molempien kuskien harmiksi milloin mitenkin. Joitakin kertoja alustavissa lähtöruudukoissa Brundle oli nopeampi tai saattoi olla viikonlopun kokonaisajoissa tai tilanteissa nopeampi ennen kuin Häkkinen sitten aina pystyi olemaan nopeampi.
Muuten Brundlen vahvuus enimmäkseen oli kisassa tai viikonlopun muussa sessiossa (Pois lukien jo kerrotun ja joskus perin unohdettavan huonoa Interlagosin viikonloppua 1994 missä kaikki oli kyllä aikamoista totuttelua taas huippuautoon.)
Brundlella oli kyllä omat ongelmansa kauden sopimusten suhteen ja välillä vaikutti eräässä vaiheessa, että Brundlesta tulee silloisen 'uuden aikakauden' vuoden 1994 oma Brian Henton.
Hentonilla oli vuodeksi 1982 melkoisessa sopimusten sotkussa sopimukset hurjimmillaan kolmeen talliin voimassa yhtä aikaa eli alkujaan jatketusti Tolemanille, mutta myös Arrowsille ja Tyrrelille!
Mansell ilmeisesti lopetti uransa, kun ei uskonut McLarenin mahdollisuuksiin. Jospa mies olisi nähnyt McLarenin menestyksen kausina 1998-2000, niin varmaan olisi ollut haluja jatkaa vielä uraa McLarenilla.
Tämä ei välttämättä ole kovin todennäköistä mikäli lainkaan mahdollista vaikka olisi jollakin ihmeen tavalla sen tilanteen jo etukäteen nähnyt ja jaksanut odotella sinne asti.
Tai tuohon vuoden 1997 astikin kun ihan myös jo vuoden 1996 lopussa saati testikaudella puna-valkeanakin vielä kerran McLaren oli jo parempi kuin mitä hetkeen oli ollutkaan.
Välit kun Ron Dennisiin olivat hieman turhan jäiset olleet verraten aina ja tietysti kun vuodeksi 1995 sattui omat ongelmat niin homma oli lopussa.
Ehtihän Mansell myöhemmin nähdä tuon kaiken, mutta silloin ura oli jo ohi.
Sen sijaan huomattavasti murheellisempi juttu niin Mansellille kuin myös Brundlelle oli se, että molemmat ja etenkin toinen näistä eivät koskaan jääneet ajamaan Jordanille vuodeksi 1997 ja etenkin sen jälkeen tuolle mainitsemallesi ajalle.
Eli kun vaihtaisi tuohon McLarenin paikalle Jordanin niin tilanne olisi ollut ja myös oli niin kovin äärimmäisen lähellä toteutumista!
Mansell toki oli jo veteraanitestaaja vuosina 1995-1997 Jordanille ja sitten Brundle jättäytyi vuodeksi 1997 testikuljettajaksi kun murheellisesti ja ehkä vähän hämmästyttävänä piirteenä ei halunnut ajaa sopimuksensa mukaista kisavuotta.
Vuodeksi 1998 toki harkitsi vielä asiaa, mutta sitten ura oli ohi Brundlella. Toki siihen vaikutti myös kesken tätä Brundlen testikuljettajana toimimisvuotta myös omanlaisenaan 'sapattivuotena' nämä erinäiset TV-työt mitä hänellä vuodesta 1997 lähtien alkoi olla vähän turhan paljon.
Kyllähän se ajatuksenakin Brundle olisi ollut hienoa nähdä Spa-Francorchampsissa 1998 viimeinkin hyvin uran lopussa edes kisavoittajana!
Parempi niinkin myöhään kuin ei milloinkaan kuten ikävä kyllä Martinille niin kävi.
Etenkin kun se Spa-Francorchampsin 1992 voitto Benettonilla meni valitettavasti Flavion kuittailevan idioottimaiseen käskyyn tiimiradiossa tulla sinne varikolle sellaiseen aikaan mihin Brundle ei halunnut tulla ja mihin mies itse olisi halunnut tulla eli toisin kertoen Flavio kielsi Martinia tulemasta varikolle!
Siitähän Michael Schumacher otti hyödyn itselleen ja voitti kun sai mennä varikolle pysähdyskierrosten 'vaihdon' nimissä kun vähemmän yllättäen Flavio tälle oli suotuisampi.
Toki vielä siihen ihan voittoon vaadittiin osin Mansellin ja Riccardo Patresen autojen suhteen niihin tulleet sytytysvauriot, mutta osin ehkä jopa ilman niitäkin Schumi oli tuolloin niin hyvässä vedossa kuin oli.
Ainakin Spa 1998 olisi ehdottomasti kuitannut ajatuksenakin siis Span 1992.
Brittivoittaja Span kisaan 1998 saatiin, mutta hän tietysti oli Damon Hill. Uransa viimeistä kertaa myöskin toki Brundleen nähden maailmanmestarina ja tuntuvan paljon enemmän voittaneena.
