Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Toisin kuin aikaisemmin jo kerroin niin taidan sittenkin vielä kerran lykätä noita muita lähtökohtaisen suurempia 1970-luvun, 1980-luvun ja 1990-luvun F1-juttujen muistosarjaa.

Miksi niin?

Ajattelin laittaa tosiaan hieman niiden lykkäysten vastineeksi eräitä muita koontityyppisiä kertomuksia eräistä 1980-luvun ja 1990-luvun vuosista niistä puhuen.

Pienempiä juttuja tulee vuosilta 1987, 1989, 1991, 1994 ja 1995 ja suurempia juttuja vuosilta 1989 ja 1991 puhuen.

Vähän paremmalla ajoituksella kun olisin nuo vuoden 1991 jutut tosiaan löytänyt tai ymmärtänyt kertoa aiemmin niin se olisi ollut eräänlainen mukava ennakko ja yleiskerronta ennen esimerkiksi vuoden 1991 Monacon laajempaa kerrontaa vasten puhua niistä.

Itse asiassa vuoden 1991 yksi suurempi kerronta näillä näkymin tulisi ihan heti sen vuoden alkuun Phoenixiin ja tyyli olisi samoin kuin vuoden 1991 Monacon kerronnassakin laajemmin.

Jäävuoren Valloituksen suhteen viimeistä kertaa formulamaailmassa sinä vuonna sattui ja tapahtui ja olipa sattua traagisiakin tilanteita mikä ei miellyttänyt lajin päättäjiä ja tämäkin varmaankin oli yksi tuhoisa juttu Phoenixin F1-sopimuksen ennen aikojaan päättymisessä.

Muuten puhuen ja esimerkiksi vuosien 1989 ja 1991 suurten juttujen lisäksi tulee pienempiäkin juttuja ja niistä huomioidaan ennen pitkää näistä jutuista sitten keskusteltaessa.

Tuo tämän melko pitkän viestin ihan alussa puhuttu juttu siis lykkäytyy vielä kerran tämän päivän sijaan huomiselle tai viimeistään ylihuomiselle kunhan tämän päivän ja ehkä huomisen nyt venyessä omistaen noille muuttuneille jutuille.

 

[CCMK]

Ennen kuin aloitan aamulla kertomani jutut niin:

Paul Ricardin kilpailusta vuodelta 1989 tuleekin tänä päivänä kuluneeksi 37 vuotta!

Kilpailun Ranskassa voitti paalupaikalta lähtenyt Alain Prost kotikisaansa, Nigel Mansell oli toinen lähdettyään koko kilpailuun varikkosuoralta ja alkuperäisen ensimmäisen lähdön keskeyttänyt Riccardo Patrese oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Ensikisassaan F1:ssä äärimmäisen kehuttu nuori komeetta nimeltään Jean Alesi oli kotikisaansa välillä Prostiakin kehutumpi onnistuja ollen Tyrrell-tallin autollaan neljäs, Ruotsin Stefan Johansson Onyxilla toi kun toikin tallinsa ensimmäiset pisteet olemalla viides ja Ligierin Olivier Grouillard täydensi ranskalaismenestyksen päivän ollen kotikisaansa kuudes ja viimeinen pistemies.

Ensimmäisessä lähdössä oli tosiaan tunnettu joukkokolari ja Brasilian Mauricio Gugelminin kolari näistä varmaan muistettavin juttu. Gugelmin toipui tästä, mutta huippukisa odotusarvoltaan tai noin sijojen 5-7 suhteen riittäneenä pilaantui teknisen vaurion korjauksiin minkä myötä hän ei saanut sitten toisessa lähdössä enää sijoitustakaan lopputuloksiin. Sai kuitenkin erikoisuutena pitää ajamansa kilpailun nopeimman kierroksen!

Pahin ja kohutuin kärsijä vaatien McLaren-tallinsa Ron Dennisin kanssa kolmatta lähtöä kilpailuun sitä koskaan ollessaan saamatta oli toisessa lähdössä keskeyttänyt ensimmäisen lähdön onnistuja uransa lyhimmässä F1-kisassa siis toteutuneesti Brasilian Ayrton Senna.

Minkä kisamatka jäi tosiaan 10 metriin ja aivan enintään vähän päälle voimansiirron pettäessä ja tälläkin oli vaikutuksensa ennen pitkää Sennan todella raivokkaaseen mielialaan koko vuoden 1989 kohutun maailmanmestaruustaistelukauden suhteen!

Suora lähetys tosiaan oli Suomessakin nähtävissä YLE:n kanavilta puhuen kerran mitä nyt tämäkin tapahtui:

Ranskan GP:n 1989 lähetys venähti TV1:llä niin pitkäksi, että Juha Jokinen joutui viime hetket selostelemaan tyhjälle satelliittikuvalle EBU/UER:n New Yorkin toimipisteen suhteen ajatellen!

 

[CCMK]

Onkin aamulla aloittamani/kertomani asian aika viimeinkin joten aloitetaanpa vuodelta 1987 ja juttuja voi tulla useampaankin viestiin, mutta vuosien 1989 ja 1991 juttuihin nähden nämä ovat lyhyempiä ja enemmänkin lähempänä kuin miten aion kirjoittaa vuosista 1994 ja 1995 puhuen jos mahdollista.

Aloitanpa siis:

Vuodeksi 1987 niin moni asia lajissa muuttui ja muun muassa Sid Watkins muuttui yhä kunnioitetummaksi lajissa kuin aiemmin.

Toisaalta monien tehojen vähentyminen aluksi autoista otti pannuun ja etenkin kun nk. Pop-Off-venttiili tuli käyttöön niin siitä ei aina pidetty kuten ahtopainerajoituksetkin turboille.

Silti Rio de Janeiron kauden avaus ja jo ennen kauden avausta olleet nk. Suurtestit yleisesti ottaen kiinnostivat porukkaa.

Lähtökohtaisesti ongelmista huolimatta varsinkin Williams-talli ja Nigel Mansell etenkin aikoivat jatkaa siitä mihin vuodeksi 1986 oli jouduttu äärimmäisen katkerasti jäämään.

Murheellisesti myös 'Proffa' Watkinsin kannalta:

F1:ssä nyt virallisempiin nk. Suurtesteihin 'Proffa' sai pysyvästi jäädä paikalle, mutta jälleen lainsäätäjien kammottavampana virheenä eräänlaiset muut pienemmät testit tai varsinkin kaukokisojen ilmoittamattomat nk. Suurtestit jäivät yhä tarkennetunkin lain ulkopuolelle. Tai vaihtoehtoisesti niitä tultaisiin kahden seuraavan vuoden aikana rikkomaan kun 'ei tiedetty/muistettu'!

Tämä leväperäisyys maksoi sitten Philippe Streiffin uran/liikuntakyvyn loppuelämäksi ennen pitkää vaikka eihän sitä tietysti vielä vuoden 1987 aattona voitu niin varmasti tietää etukäteen!

 

[CCMK]

Juuri ennen kautta 1987 pohdittiin monta erilaista asiaa F1:siinä Williamsin Nigel Mansellin ja Nelson Piquetin edelleen yhä kovemmin riidellessä kuten halutessaan maailmanmestaruutta.

Hondakin oli syvästi pahoittanut mielensä siitä jo toistamiseen ellei oikein tavallaan ajatellen jo kolmattakin kertaa, että Japanin Satoru Nakajima ei saanut päästä Williams-talliin. Toisaalta samalla kertaa Nakajima pääsi kuitenkin Lotukselle kisakuljettajaksi.

Samalla Honda varoitti, että Williamsille neljättä kieltäytymistä ei saa tulla tai he lähtevät. Frank Williams tulisi kieltäytymään ja se olisi siinä vaikka jälleen tuotakaan ei aivan täysin varmasti voinut etukäteen tietää, mutta ilman muuta sen saattoi aavistaa.

Moottoripuolella ajateltiin vapaasti hengittävien moottoreiden saavan etua jos ei tuolloin niin viimeistään vuodeksi 1988 kun niin paljon oltiin pudottamassa turbojen sallittua polttoainemäärää kilpailuunkin siinä missä heillä polttoainemäärä kilpailuun oli vapaa.

Kuitenkin tankkien koon rajoissa.

Erikoinen Jim Clark Trophy ja Colin Chapman Trophy tulivat myös jakoon vapaasti hengittävien kuljettajien ja tallien vastaavana vuosipalkintona.

Lajissa moni juttu oli avoin ja tietysti Suomessa aika jatkui formuloissa ilman Kekeä ja kiivaasta väittelystä ja vetäytymisyrityksistä huolimatta YLE jäi jatkamaan formuloiden lähettämistä Suomessa.

Ruotsissa oltiin vieläkin iloisia siitä, että Ruotsin Stefan Johansson pystyi pääsemään McLarenille eläkkeelle lähteneen Suomen Keke Rosbergin paikalle ja jatkamaan huipputallissa tietenkin Ruotsin SVT:n jäädessä jatkamaan formulalähetyksiä.

Ruotsalaiset eivät kuitenkaan innossaan ottaneet huomioon, että valitettavasti McLaren-paikkakin Johanssonille tuli olemaan varsin työrukkasvuosi ja päälle vielä siunaus valepuvussa kun kaikki ei ollut McLarenillakaan enää samaa kuin mitä oli ollut vuosina 1984-1986.

Toisaalta tuotakaan kaikkea ei voitu nähdä vielä silloin.

 

[CCMK]

Vuoden 1987 Rio de Janeirosta voisi kauden avauksena kirjoittaa vaikka mitä, mutta osuuden pysyessä nyt lyhyenä kun paljon pidempiä juttuja olisi edessä niin:

Lyhyempänä asiana hieman huvittavana piirteenä Sid 'Proffa' Watkins tietenkin lajin lääkinnällisenä merkkimiehenä jaksoi sanoa vaikka mitä ja olla vallan mukavalla huumorituulellakin.

Watkinsin mielestä hän arvelikin huvittuneesti, että ehkä häntä ei viikonloppuna tarvita ajajien omien terveysmurheiden takia vaan lähimaaston soilla viihtyvien hyttysten aiheuttamien puremakuumeen tai ikävämpänä piirteenä kisapaikan lähistöllä olleiden ryöstöjen ja pahoinpitelyjen tuottamien vammojen potilashoidossa!

Joinakin vuosina tuo paikallisten hyttysten aiheuttama puremakuume olikin ongelma, mutta siitähän oli jo tuohon mennessä yleensä selvitty tosiaan rakennuttamalla jo pelkkä F1-rata noille alueilleen ja sittemmin kuivattamalla niin maan perusteellisesti ainakin lähimmät suoalueet silloin. Tosin kaikkeahan ei ollut raivattu täysin. Ei ainakaan alkuvuosina maineikasta Rion rataa.

'Proffa' itsekin oli kerran joutua uransa aikana Rion vuosina ryöstetyksi, mutta siitä hän oli selvinnyt sitten yksinkertaisesti huijaamalla ryöstäjiä muovirannekellolla ja huumorilla mitä eivät sitten ryöstäjät olleet tajunneet ennen kuin sitten 'Proffa' oli ehtinyt hyvissä ajoin poistua vielä ryöstäjien kehupuheiden ollessa kesken.

Juurikin Rion monet vastakohdat olivat siinä, että huolimatta Ayrton Sennan ja Nelson Piquetin vakuutteluista pitää rata kalenterissa sen aika oli loppumassa kesken.

Toisaalta hemmetisti rikkautta ja vallan yhtä hemmetisti köyhyyttä takasivat sen, että puheenaihetta ja tyytymättömyyttä riitti.

 

[CCMK]

Rio de Janeiro 1987 oli tietysti kauden avaus ja heti tietysti FISA onnistui taas säätämään ja pahoittamaan ajajien mielet aiheuttaen melkein ajajalakonkin lajiin pitkästä aikaa!

Syy siinä oli taas uudistuneissa nk. Superlisenssisäännössä missä homma oli silloisesti kallistua liikaa. Formuloiden silloisen nk. Pienoiskilpailusäännön jäätyä onnekkaasti unhoon (Vaan ei nykypäivänä mikä suorastaan hävettää vaikka kuinka haluaisi joskus vanhojen aikojen päättäjiä moittia.) typerimmässä kohussa tosiaan olisi aika eriarvoista ollut maksella kuljettajien tärkeimmästä ajoluvasta omanlaisiaan määriä.

Aloittelevalle tai pisteettömälle kuljettajalle vastaava ajolupamaksu olisi ollut 825 Yhdysvaltain Dollaria silloin, mutta esimerkiksi maailmanmestari Alain Prost, Nigel Mansell ja Nelson Piquet maailmanmestaruustason muina kuljettajina tai mestareina aikaisemmilta vuosilta puhuen olisivat joutuneet maksamaan sitten peräti 12 000 Yhdysvaltain Dollaria!

Sanomattakin selvää, että kohua tuli ja sopu syntyi vallan viime hetkellä tämänkin ollessa hyvin epämiellyttävän oloinen FOCA:n lähtökohtaisesti sanelema ja FISA:n hyväksymä kompromissi.

Toisaalta joihinkin muihin vuosiin nähden lajissa kun tuo asia saatiin sopuun niin hetken se myös säilyikin voimassa ilman riitoja.

10.4.1987 Klo 10 paikallista aikaa Vapaat Harjoitukset kuitenkin alkoivat ja Nigel Mansell aikoi osoittaa, että hän ansaitsee maailmanmestaruuden ja siitä eteenpäin peli olikin auki!

 

[CCMK]

Rio de Janeiron viimeisiksi sanoiksi vuodelta 1987 voikin todeta, että tosiaan Nigel Mansellin ja Nelson Piquetin ajat eivät hirveästi olleet Virallisen Harjoituksen päätteeksi huonompia kuin miten ne olivat tai olisivat olleet silloisen edellisen vuoden rajoittamattomilla turboilla vuodeksi 1986 olleet.

Siihen nähden puheet ainakin liian liikoja olisivat olleet jo siinä vaiheessa ehkä liioittelua siitä, että vuoden 1987 automallit ainakaan ihan kärjen osalta puhuen olisivat olleet sekuntikaupalla hitaampia rajoitesyistä puhuen. Toisaalta kisaan täytyi jälleen ajaa ne läpi ihan toisella tavalla, mutta ahtopaineiden rajoitusten arveltiin helpottavan jopa ainaista polttoaineen loppumispulaa mitä bensarajoituksilla turboautoille 1980-luvun mittaan oli nähty liikaakin.

Seuraavaan viestiin puhunkin sitten enemmän Imolasta samalta vuodelta.

 

[CCMK]

Imolaan 1987 puhuen ehkä mielenkiintoisinta oli se, että Ligierille saatiin viimein moottorimerkin vaihdon myötä sen kolmen viikon sisään sovitettua automallikin uudelleen paremmin.

Rene Arnoux ja Piercarlo Ghinzani saivat siitä sitten 'nauttia' murheellista kautta vasten vähän liikaakin.

Itse Virallinen Harjoitus oli Ayrton Sennan heiniä jälleen kehityksen mukaisesti Lotuksen aktiivijousitusmallin auton oltua paljoakaan hitaampi kuin mitä olisi vuoden 1986 vastaava Lotus ollut.

Tämäkin turbojen rajoittamisesta huolimatta.

Itse kisa oli enemmän taas Williamsin tai McLarenin Alain Prostin heiniä. Ruotsin Stefan Johansson myös McLarenilla teki myös kaikkensa kilpailussa hyvällä mallilla ajaen.

Itsessään kilpailun alku oli vilkasta kun jouduttiin olemaan vaikeuksissa ja kierrosmääriäkin hieman alennettiin alkuperäisestä. Samassa kilpailussa Arrowsin Derek Warwick näytti jopa hyötyvän kisan alkupään keskeytyksistä paljonkin vilkkaaseen kilpailuun.

Myös Brabhamin Riccardo Patresen ajoa oli pakko kehua:

Parhaimmillaan hän oli toisenakin saaden hetken jopa ennen pitkää kilpailun voittanutta Nigel Mansellia kiinni, mutta varikkokäynti ja erinäiset muut vaikeudet sittemmin pudottivat sijoitusta. Tosin Patrese oli pääsemässä pisteille ja ehkä palkintoajoon kiinni kunnes murheellisen tuhoisasti keskeytti.

Varikkokäynnitkin sotkivat osin kisaa aika paljonkin ja tekivät Sennan Lotuksen ja Ferrarin Michele Alboreton keskinäisemmästä kaksintaistelusta vähän vaikeammin seurattavaa tai kommentoitavaa tapahtumiltaan.

Teo Fabi Benettonilla olisi myös ollut uskomattomankin kovassa vauhdissa, mutta huono lähtö ja etusiiven vaihto varikolla pilasivat hänen ehkä sen parhaimman mahdollisen kisapäivän.

Kisan muu vähän levottomampi ohitusjärjestäjä tuntui olevan uuden Lola-Larrousse-tallin Philippe Alliot omine ohituksineen, mutta myös osumakolareineen mistä ei todellakaan aina sitten pidetty.

Lopuksi voisi kai sanoa näin:

Mansell lainasi kärkipaikkaa Williamsilla muille keskellä kisaa, mutta oli totuudellisesti puhuen ihan täysin se 'herra ja hidalgo' mennen sitten voittoon kun meni!

Seuraavaan viestiin puhutaan todella vähäisesti Spa-Francorchampsista 1987 ja tämän jälkeen siirrytään sitä seuraavassa viestissä Hockenheimin 1987 tapahtumiin!

 

[CCMK]

Spa-Francorchampsiin 1987 Belgian maaperällä juttua riittäisi paljon siitä kisasta, mutta tällä kertaa aika vähäisesti puhun siitä.

Virallisen Harjoituksen tiimoilta puhuen ehkä vähän ongelmallisin oli Ferrarin Michele Alboreton, McLarenin Stefan Johanssonin ja Zakspeedin Christian Dannerin järjestämä kolmiodraama huvittuneesti puhuen estelyistä tai estelykohuista olevinaan nopealla kierroksella ja siinä syyttelyssä etenkin Alboreto kiehui kyllä taas aika erikoisella tavalla!

Ehkä tuohon mennessä pitkään aikaan ajatellen vain ehkä Ayrton Sennalta saattoi ajatella moista käytöstä ja riehumista, mutta ei aivan niin paljon enää Alboretolta!

Tämäkin käytös osoitti, että ihan pitkässä juoksussa Ferrarin miehen päivät alkoivat olla luetut kun muuan Gerhard Berger vaan alkoi saada juonen päästä kiinni.

Sitten Hockenheimin 1987 pariin.

 

[CCMK]

Hockenheimin 1987 jutuista riittäisi myös puhetta, mutta kiireiden vuoksi muidenkin juttujen odottaessa puhun lyhyemmin.

Pidemmin kuin viime viestiin kuitenkin jos ehdin.

Ennen kierroksen 19 varikkopysähdystään Alain Prost taisteli johdosta Nigel Mansellin kanssa mikäli vain pystyi. Jo kauan ennen tuota myös poikkeuksellisen hyvässä kärkivauhdissa ollut Ferrarin Michele Alboreto oli kierroksen 10 aikoihin jo alkanut tippumaan taas palkintoajon ellei ehkä voittoajonkin vauhdista keskeyttäen jo viidettä kertaa silloiseen kahdeksaan kilpailuun!

Tuolloin turbo petti ja muut sitten siitä pääsivät hyötymään.

Hockenheimista 1987 puhuen pakko oli myös kehua epätavallisen itseriittoisan pakkopuskevan ajon ajanutta Belgian Thierry Boutsenia mille ei yleensä tuollainen raju ajotapa sopinut tai oli hyvin ajajakuvan epävastaista runttaamista, mutta tuolloin sopi ja sillä tuloksena hän oli kohti palkintoajoa menossa eräässä vaiheessa kilpailua tuossa vaiheessa noin viidennen sijan takuutuloksella siinä missä Ruotsin Stefan Johanssonilla vielä niin varhain meni huonommin ja hyvä kun oli jäännöspisteelläkään!

Nelson Piquet oli kieltämättä kuin orpolapsi kolmannella tilallaan eräässä vaiheessa Hockenheimin 1987 kilpailua joutuessaan katsomaan vain horisonttiin katoavia Prostia ja Mansellia näiden vuorotellessa tai yrittäessä todella taistella kärkipaikasta.

Oliko Piquetilla ongelmia?

Kyllä vain vaikka ei niin vakavia kuin voitiin luulla. Hänen datalokinsa oli ajotietokoneesta sammunut joten Piquet oli sitten siitä syystä ymmärrettävän vaisu ja hädissään kun juuri mitään tärkeää ei näkynyt autosta puhuen ja tärkeinhän aina varsinkin tuolloin oli polttoaineen määrä!

Eräässä vaiheessa ihan pahinta hätää oli Piquet keskeyttääkin kisan kun hän ei vain voinut tietää ajatuksellakaan, että riittääkö hänellä bensa maaliin vai ei?!

Sittemmin Piquet olikin jatkuvasti tai tavallista enemmän joka tapauksessa tiimiradiossa äänessä ja sittemmin kun jonkinlaiseen ajorytmiin päästiin myös datalokin sammumisesta huolimatta niin kisa pystyi hänellä kilpailukykyisemmin edes osin jatkumaan.

Sittemmin erikoisuutena kesken kisan Piquetin auton dataloki sitten heräsi uudelleen eloon ja loppuvaiheiden levottomuudet suosivat brasilialaista.

Entä loppu sitten:

Kuuluisin muisto lienee tosiaan Stefan Johanssonin auton kitkuttelu maaliin kolmella pyörällä palkinnoille hyvinkin ansaitusti joten sen pituinen se!

Tämän jälkeen todella lyhyesti mennään Österreichringin 1987 pariin minkä jälkeen kirjoitan pitkästi ihmeittä vuoden 1987 lopputilannetta koskevia sanoja joita joko käytän tai ehkä olen käyttämättä tulevaan tuon vuoden kyseiseen kausikoosteeseen mikäli sen vielä pitkänä joskus teenkin sitten ensi vuonna sen 40-vuotisjuhlamuistoksi tai sitten en.

Vuoden 1986 suhteen tänä vuonna 40 vuotta tuon vuoden täyttäen on jo noin 98 % varmaa, että en enää tee vastaavaa tai sitten saisi sen 2 % todennäköisyydellä tehden kaiken tuon kiirehtiä vallan saakelistikin ja ei oikein kehtaisi niin vain puhua kun lyhennettynäkin varsinkin vanhempiin kirjoittamiini Kausikoosteisiin nähden saisi silti aika tavalla kirjoittaa kuitenkin melko mittavasti.

Niistä murheista puhuen sen aika tulee tavallaan eteen kuin tulee ja nyt pitäydytään näillä puhein edelleen näissä asioissa.

 

[CCMK]

Österreichring 1987 voitiin tiivistää vallan helposti näihin kolmeen sanaan:

Kolari, kolari ja kolarikisa!

Paljoakaan enempää eivät välttämättä siitä varsinkaan nuoremman polven seuraajat muuten muista jos siitä heiltä kysyttäisiin. Kilpailu joutui hyvin äkkiä jälleen Nigel Mansellin hienosta voitosta huolimatta pois vuoden 1988 kalenterista ja ulos kokonaankin Itävalta maana seuraavaan 10 vuoteen silloin siitä puhuen.

Ruotsin Stefan Johansson osui viikonloppuna peuraankin ja se siitä.