Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Toisin kuin aikaisemmin jo kerroin niin taidan sittenkin vielä kerran lykätä noita muita lähtökohtaisen suurempia 1970-luvun, 1980-luvun ja 1990-luvun F1-juttujen muistosarjaa.

Miksi niin?

Ajattelin laittaa tosiaan hieman niiden lykkäysten vastineeksi eräitä muita koontityyppisiä kertomuksia eräistä 1980-luvun ja 1990-luvun vuosista niistä puhuen.

Pienempiä juttuja tulee vuosilta 1987, 1989, 1991, 1994 ja 1995 ja suurempia juttuja vuosilta 1989 ja 1991 puhuen.

Vähän paremmalla ajoituksella kun olisin nuo vuoden 1991 jutut tosiaan löytänyt tai ymmärtänyt kertoa aiemmin niin se olisi ollut eräänlainen mukava ennakko ja yleiskerronta ennen esimerkiksi vuoden 1991 Monacon laajempaa kerrontaa vasten puhua niistä.

Itse asiassa vuoden 1991 yksi suurempi kerronta näillä näkymin tulisi ihan heti sen vuoden alkuun Phoenixiin ja tyyli olisi samoin kuin vuoden 1991 Monacon kerronnassakin laajemmin.

Jäävuoren Valloituksen suhteen viimeistä kertaa formulamaailmassa sinä vuonna sattui ja tapahtui ja olipa sattua traagisiakin tilanteita mikä ei miellyttänyt lajin päättäjiä ja tämäkin varmaankin oli yksi tuhoisa juttu Phoenixin F1-sopimuksen ennen aikojaan päättymisessä.

Muuten puhuen ja esimerkiksi vuosien 1989 ja 1991 suurten juttujen lisäksi tulee pienempiäkin juttuja ja niistä huomioidaan ennen pitkää näistä jutuista sitten keskusteltaessa.

Tuo tämän melko pitkän viestin ihan alussa puhuttu juttu siis lykkäytyy vielä kerran tämän päivän sijaan huomiselle tai viimeistään ylihuomiselle kunhan tämän päivän ja ehkä huomisen nyt venyessä omistaen noille muuttuneille jutuille.

 

[CCMK]

Ennen kuin aloitan aamulla kertomani jutut niin:

Paul Ricardin kilpailusta vuodelta 1989 tuleekin tänä päivänä kuluneeksi 37 vuotta!

Kilpailun Ranskassa voitti paalupaikalta lähtenyt Alain Prost kotikisaansa, Nigel Mansell oli toinen lähdettyään koko kilpailuun varikkosuoralta ja alkuperäisen ensimmäisen lähdön keskeyttänyt Riccardo Patrese oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Ensikisassaan F1:ssä äärimmäisen kehuttu nuori komeetta nimeltään Jean Alesi oli kotikisaansa välillä Prostiakin kehutumpi onnistuja ollen Tyrrell-tallin autollaan neljäs, Ruotsin Stefan Johansson Onyxilla toi kun toikin tallinsa ensimmäiset pisteet olemalla viides ja Ligierin Olivier Grouillard täydensi ranskalaismenestyksen päivän ollen kotikisaansa kuudes ja viimeinen pistemies.

Ensimmäisessä lähdössä oli tosiaan tunnettu joukkokolari ja Brasilian Mauricio Gugelminin kolari näistä varmaan muistettavin juttu. Gugelmin toipui tästä, mutta huippukisa odotusarvoltaan tai noin sijojen 5-7 suhteen riittäneenä pilaantui teknisen vaurion korjauksiin minkä myötä hän ei saanut sitten toisessa lähdössä enää sijoitustakaan lopputuloksiin. Sai kuitenkin erikoisuutena pitää ajamansa kilpailun nopeimman kierroksen!

Pahin ja kohutuin kärsijä vaatien McLaren-tallinsa Ron Dennisin kanssa kolmatta lähtöä kilpailuun sitä koskaan ollessaan saamatta oli toisessa lähdössä keskeyttänyt ensimmäisen lähdön onnistuja uransa lyhimmässä F1-kisassa siis toteutuneesti Brasilian Ayrton Senna.

Minkä kisamatka jäi tosiaan 10 metriin ja aivan enintään vähän päälle voimansiirron pettäessä ja tälläkin oli vaikutuksensa ennen pitkää Sennan todella raivokkaaseen mielialaan koko vuoden 1989 kohutun maailmanmestaruustaistelukauden suhteen!

Suora lähetys tosiaan oli Suomessakin nähtävissä YLE:n kanavilta puhuen kerran mitä nyt tämäkin tapahtui:

Ranskan GP:n 1989 lähetys venähti TV1:llä niin pitkäksi, että Juha Jokinen joutui viime hetket selostelemaan tyhjälle satelliittikuvalle EBU/UER:n New Yorkin toimipisteen suhteen ajatellen!

 

[CCMK]

Onkin aamulla aloittamani/kertomani asian aika viimeinkin joten aloitetaanpa vuodelta 1987 ja juttuja voi tulla useampaankin viestiin, mutta vuosien 1989 ja 1991 juttuihin nähden nämä ovat lyhyempiä ja enemmänkin lähempänä kuin miten aion kirjoittaa vuosista 1994 ja 1995 puhuen jos mahdollista.

Aloitanpa siis:

Vuodeksi 1987 niin moni asia lajissa muuttui ja muun muassa Sid Watkins muuttui yhä kunnioitetummaksi lajissa kuin aiemmin.

Toisaalta monien tehojen vähentyminen aluksi autoista otti pannuun ja etenkin kun nk. Pop-Off-venttiili tuli käyttöön niin siitä ei aina pidetty kuten ahtopainerajoituksetkin turboille.

Silti Rio de Janeiron kauden avaus ja jo ennen kauden avausta olleet nk. Suurtestit yleisesti ottaen kiinnostivat porukkaa.

Lähtökohtaisesti ongelmista huolimatta varsinkin Williams-talli ja Nigel Mansell etenkin aikoivat jatkaa siitä mihin vuodeksi 1986 oli jouduttu äärimmäisen katkerasti jäämään.

Murheellisesti myös 'Proffa' Watkinsin kannalta:

F1:ssä nyt virallisempiin nk. Suurtesteihin 'Proffa' sai pysyvästi jäädä paikalle, mutta jälleen lainsäätäjien kammottavampana virheenä eräänlaiset muut pienemmät testit tai varsinkin kaukokisojen ilmoittamattomat nk. Suurtestit jäivät yhä tarkennetunkin lain ulkopuolelle. Tai vaihtoehtoisesti niitä tultaisiin kahden seuraavan vuoden aikana rikkomaan kun 'ei tiedetty/muistettu'!

Tämä leväperäisyys maksoi sitten Philippe Streiffin uran/liikuntakyvyn loppuelämäksi ennen pitkää vaikka eihän sitä tietysti vielä vuoden 1987 aattona voitu niin varmasti tietää etukäteen!

 

[CCMK]

Juuri ennen kautta 1987 pohdittiin monta erilaista asiaa F1:siinä Williamsin Nigel Mansellin ja Nelson Piquetin edelleen yhä kovemmin riidellessä kuten halutessaan maailmanmestaruutta.

Hondakin oli syvästi pahoittanut mielensä siitä jo toistamiseen ellei oikein tavallaan ajatellen jo kolmattakin kertaa, että Japanin Satoru Nakajima ei saanut päästä Williams-talliin. Toisaalta samalla kertaa Nakajima pääsi kuitenkin Lotukselle kisakuljettajaksi.

Samalla Honda varoitti, että Williamsille neljättä kieltäytymistä ei saa tulla tai he lähtevät. Frank Williams tulisi kieltäytymään ja se olisi siinä vaikka jälleen tuotakaan ei aivan täysin varmasti voinut etukäteen tietää, mutta ilman muuta sen saattoi aavistaa.

Moottoripuolella ajateltiin vapaasti hengittävien moottoreiden saavan etua jos ei tuolloin niin viimeistään vuodeksi 1988 kun niin paljon oltiin pudottamassa turbojen sallittua polttoainemäärää kilpailuunkin siinä missä heillä polttoainemäärä kilpailuun oli vapaa.

Kuitenkin tankkien koon rajoissa.

Erikoinen Jim Clark Trophy ja Colin Chapman Trophy tulivat myös jakoon vapaasti hengittävien kuljettajien ja tallien vastaavana vuosipalkintona.

Lajissa moni juttu oli avoin ja tietysti Suomessa aika jatkui formuloissa ilman Kekeä ja kiivaasta väittelystä ja vetäytymisyrityksistä huolimatta YLE jäi jatkamaan formuloiden lähettämistä Suomessa.

Ruotsissa oltiin vieläkin iloisia siitä, että Ruotsin Stefan Johansson pystyi pääsemään McLarenille eläkkeelle lähteneen Suomen Keke Rosbergin paikalle ja jatkamaan huipputallissa tietenkin Ruotsin SVT:n jäädessä jatkamaan formulalähetyksiä.

Ruotsalaiset eivät kuitenkaan innossaan ottaneet huomioon, että valitettavasti McLaren-paikkakin Johanssonille tuli olemaan varsin työrukkasvuosi ja päälle vielä siunaus valepuvussa kun kaikki ei ollut McLarenillakaan enää samaa kuin mitä oli ollut vuosina 1984-1986.

Toisaalta tuotakaan kaikkea ei voitu nähdä vielä silloin.

 

[CCMK]

Vuoden 1987 Rio de Janeirosta voisi kauden avauksena kirjoittaa vaikka mitä, mutta osuuden pysyessä nyt lyhyenä kun paljon pidempiä juttuja olisi edessä niin:

Lyhyempänä asiana hieman huvittavana piirteenä Sid 'Proffa' Watkins tietenkin lajin lääkinnällisenä merkkimiehenä jaksoi sanoa vaikka mitä ja olla vallan mukavalla huumorituulellakin.

Watkinsin mielestä hän arvelikin huvittuneesti, että ehkä häntä ei viikonloppuna tarvita ajajien omien terveysmurheiden takia vaan lähimaaston soilla viihtyvien hyttysten aiheuttamien puremakuumeen tai ikävämpänä piirteenä kisapaikan lähistöllä olleiden ryöstöjen ja pahoinpitelyjen tuottamien vammojen potilashoidossa!

Joinakin vuosina tuo paikallisten hyttysten aiheuttama puremakuume olikin ongelma, mutta siitähän oli jo tuohon mennessä yleensä selvitty tosiaan rakennuttamalla jo pelkkä F1-rata noille alueilleen ja sittemmin kuivattamalla niin maan perusteellisesti ainakin lähimmät suoalueet silloin. Tosin kaikkeahan ei ollut raivattu täysin. Ei ainakaan alkuvuosina maineikasta Rion rataa.

'Proffa' itsekin oli kerran joutua uransa aikana Rion vuosina ryöstetyksi, mutta siitä hän oli selvinnyt sitten yksinkertaisesti huijaamalla ryöstäjiä muovirannekellolla ja huumorilla mitä eivät sitten ryöstäjät olleet tajunneet ennen kuin sitten 'Proffa' oli ehtinyt hyvissä ajoin poistua vielä ryöstäjien kehupuheiden ollessa kesken.

Juurikin Rion monet vastakohdat olivat siinä, että huolimatta Ayrton Sennan ja Nelson Piquetin vakuutteluista pitää rata kalenterissa sen aika oli loppumassa kesken.

Toisaalta hemmetisti rikkautta ja vallan yhtä hemmetisti köyhyyttä takasivat sen, että puheenaihetta ja tyytymättömyyttä riitti.

 

[CCMK]

Rio de Janeiro 1987 oli tietysti kauden avaus ja heti tietysti FISA onnistui taas säätämään ja pahoittamaan ajajien mielet aiheuttaen melkein ajajalakonkin lajiin pitkästä aikaa!

Syy siinä oli taas uudistuneissa nk. Superlisenssisäännössä missä homma oli silloisesti kallistua liikaa. Formuloiden silloisen nk. Pienoiskilpailusäännön jäätyä onnekkaasti unhoon (Vaan ei nykypäivänä mikä suorastaan hävettää vaikka kuinka haluaisi joskus vanhojen aikojen päättäjiä moittia.) typerimmässä kohussa tosiaan olisi aika eriarvoista ollut maksella kuljettajien tärkeimmästä ajoluvasta omanlaisiaan määriä.

Aloittelevalle tai pisteettömälle kuljettajalle vastaava ajolupamaksu olisi ollut 825 Yhdysvaltain Dollaria silloin, mutta esimerkiksi maailmanmestari Alain Prost, Nigel Mansell ja Nelson Piquet maailmanmestaruustason muina kuljettajina tai mestareina aikaisemmilta vuosilta puhuen olisivat joutuneet maksamaan sitten peräti 12 000 Yhdysvaltain Dollaria!

Sanomattakin selvää, että kohua tuli ja sopu syntyi vallan viime hetkellä tämänkin ollessa hyvin epämiellyttävän oloinen FOCA:n lähtökohtaisesti sanelema ja FISA:n hyväksymä kompromissi.

Toisaalta joihinkin muihin vuosiin nähden lajissa kun tuo asia saatiin sopuun niin hetken se myös säilyikin voimassa ilman riitoja.

10.4.1987 Klo 10 paikallista aikaa Vapaat Harjoitukset kuitenkin alkoivat ja Nigel Mansell aikoi osoittaa, että hän ansaitsee maailmanmestaruuden ja siitä eteenpäin peli olikin auki!

 

[CCMK]

Rio de Janeiron viimeisiksi sanoiksi vuodelta 1987 voikin todeta, että tosiaan Nigel Mansellin ja Nelson Piquetin ajat eivät hirveästi olleet Virallisen Harjoituksen päätteeksi huonompia kuin miten ne olivat tai olisivat olleet silloisen edellisen vuoden rajoittamattomilla turboilla vuodeksi 1986 olleet.

Siihen nähden puheet ainakin liian liikoja olisivat olleet jo siinä vaiheessa ehkä liioittelua siitä, että vuoden 1987 automallit ainakaan ihan kärjen osalta puhuen olisivat olleet sekuntikaupalla hitaampia rajoitesyistä puhuen. Toisaalta kisaan täytyi jälleen ajaa ne läpi ihan toisella tavalla, mutta ahtopaineiden rajoitusten arveltiin helpottavan jopa ainaista polttoaineen loppumispulaa mitä bensarajoituksilla turboautoille 1980-luvun mittaan oli nähty liikaakin.

Seuraavaan viestiin puhunkin sitten enemmän Imolasta samalta vuodelta.

 

[CCMK]

Imolaan 1987 puhuen ehkä mielenkiintoisinta oli se, että Ligierille saatiin viimein moottorimerkin vaihdon myötä sen kolmen viikon sisään sovitettua automallikin uudelleen paremmin.

Rene Arnoux ja Piercarlo Ghinzani saivat siitä sitten 'nauttia' murheellista kautta vasten vähän liikaakin.

Itse Virallinen Harjoitus oli Ayrton Sennan heiniä jälleen kehityksen mukaisesti Lotuksen aktiivijousitusmallin auton oltua paljoakaan hitaampi kuin mitä olisi vuoden 1986 vastaava Lotus ollut.

Tämäkin turbojen rajoittamisesta huolimatta.

Itse kisa oli enemmän taas Williamsin tai McLarenin Alain Prostin heiniä. Ruotsin Stefan Johansson myös McLarenilla teki myös kaikkensa kilpailussa hyvällä mallilla ajaen.

Itsessään kilpailun alku oli vilkasta kun jouduttiin olemaan vaikeuksissa ja kierrosmääriäkin hieman alennettiin alkuperäisestä. Samassa kilpailussa Arrowsin Derek Warwick näytti jopa hyötyvän kisan alkupään keskeytyksistä paljonkin vilkkaaseen kilpailuun.

Myös Brabhamin Riccardo Patresen ajoa oli pakko kehua:

Parhaimmillaan hän oli toisenakin saaden hetken jopa ennen pitkää kilpailun voittanutta Nigel Mansellia kiinni, mutta varikkokäynti ja erinäiset muut vaikeudet sittemmin pudottivat sijoitusta. Tosin Patrese oli pääsemässä pisteille ja ehkä palkintoajoon kiinni kunnes murheellisen tuhoisasti keskeytti.

Varikkokäynnitkin sotkivat osin kisaa aika paljonkin ja tekivät Sennan Lotuksen ja Ferrarin Michele Alboreton keskinäisemmästä kaksintaistelusta vähän vaikeammin seurattavaa tai kommentoitavaa tapahtumiltaan.

Teo Fabi Benettonilla olisi myös ollut uskomattomankin kovassa vauhdissa, mutta huono lähtö ja etusiiven vaihto varikolla pilasivat hänen ehkä sen parhaimman mahdollisen kisapäivän.

Kisan muu vähän levottomampi ohitusjärjestäjä tuntui olevan uuden Lola-Larrousse-tallin Philippe Alliot omine ohituksineen, mutta myös osumakolareineen mistä ei todellakaan aina sitten pidetty.

Lopuksi voisi kai sanoa näin:

Mansell lainasi kärkipaikkaa Williamsilla muille keskellä kisaa, mutta oli totuudellisesti puhuen ihan täysin se 'herra ja hidalgo' mennen sitten voittoon kun meni!

Seuraavaan viestiin puhutaan todella vähäisesti Spa-Francorchampsista 1987 ja tämän jälkeen siirrytään sitä seuraavassa viestissä Hockenheimin 1987 tapahtumiin!

 

[CCMK]

Spa-Francorchampsiin 1987 Belgian maaperällä juttua riittäisi paljon siitä kisasta, mutta tällä kertaa aika vähäisesti puhun siitä.

Virallisen Harjoituksen tiimoilta puhuen ehkä vähän ongelmallisin oli Ferrarin Michele Alboreton, McLarenin Stefan Johanssonin ja Zakspeedin Christian Dannerin järjestämä kolmiodraama huvittuneesti puhuen estelyistä tai estelykohuista olevinaan nopealla kierroksella ja siinä syyttelyssä etenkin Alboreto kiehui kyllä taas aika erikoisella tavalla!

Ehkä tuohon mennessä pitkään aikaan ajatellen vain ehkä Ayrton Sennalta saattoi ajatella moista käytöstä ja riehumista, mutta ei aivan niin paljon enää Alboretolta!

Tämäkin käytös osoitti, että ihan pitkässä juoksussa Ferrarin miehen päivät alkoivat olla luetut kun muuan Gerhard Berger vaan alkoi saada juonen päästä kiinni.

Sitten Hockenheimin 1987 pariin.

 

[CCMK]

Hockenheimin 1987 jutuista riittäisi myös puhetta, mutta kiireiden vuoksi muidenkin juttujen odottaessa puhun lyhyemmin.

Pidemmin kuin viime viestiin kuitenkin jos ehdin.

Ennen kierroksen 19 varikkopysähdystään Alain Prost taisteli johdosta Nigel Mansellin kanssa mikäli vain pystyi. Jo kauan ennen tuota myös poikkeuksellisen hyvässä kärkivauhdissa ollut Ferrarin Michele Alboreto oli kierroksen 10 aikoihin jo alkanut tippumaan taas palkintoajon ellei ehkä voittoajonkin vauhdista keskeyttäen jo viidettä kertaa silloiseen kahdeksaan kilpailuun!

Tuolloin turbo petti ja muut sitten siitä pääsivät hyötymään.

Hockenheimista 1987 puhuen pakko oli myös kehua epätavallisen itseriittoisan pakkopuskevan ajon ajanutta Belgian Thierry Boutsenia mille ei yleensä tuollainen raju ajotapa sopinut tai oli hyvin ajajakuvan epävastaista runttaamista, mutta tuolloin sopi ja sillä tuloksena hän oli kohti palkintoajoa menossa eräässä vaiheessa kilpailua tuossa vaiheessa noin viidennen sijan takuutuloksella siinä missä Ruotsin Stefan Johanssonilla vielä niin varhain meni huonommin ja hyvä kun oli jäännöspisteelläkään!

Nelson Piquet oli kieltämättä kuin orpolapsi kolmannella tilallaan eräässä vaiheessa Hockenheimin 1987 kilpailua joutuessaan katsomaan vain horisonttiin katoavia Prostia ja Mansellia näiden vuorotellessa tai yrittäessä todella taistella kärkipaikasta.

Oliko Piquetilla ongelmia?

Kyllä vain vaikka ei niin vakavia kuin voitiin luulla. Hänen datalokinsa oli ajotietokoneesta sammunut joten Piquet oli sitten siitä syystä ymmärrettävän vaisu ja hädissään kun juuri mitään tärkeää ei näkynyt autosta puhuen ja tärkeinhän aina varsinkin tuolloin oli polttoaineen määrä!

Eräässä vaiheessa ihan pahinta hätää oli Piquet keskeyttääkin kisan kun hän ei vain voinut tietää ajatuksellakaan, että riittääkö hänellä bensa maaliin vai ei?!

Sittemmin Piquet olikin jatkuvasti tai tavallista enemmän joka tapauksessa tiimiradiossa äänessä ja sittemmin kun jonkinlaiseen ajorytmiin päästiin myös datalokin sammumisesta huolimatta niin kisa pystyi hänellä kilpailukykyisemmin edes osin jatkumaan.

Sittemmin erikoisuutena kesken kisan Piquetin auton dataloki sitten heräsi uudelleen eloon ja loppuvaiheiden levottomuudet suosivat brasilialaista.

Entä loppu sitten:

Kuuluisin muisto lienee tosiaan Stefan Johanssonin auton kitkuttelu maaliin kolmella pyörällä palkinnoille hyvinkin ansaitusti joten sen pituinen se!

Tämän jälkeen todella lyhyesti mennään Österreichringin 1987 pariin minkä jälkeen kirjoitan pitkästi ihmeittä vuoden 1987 lopputilannetta koskevia sanoja joita joko käytän tai ehkä olen käyttämättä tulevaan tuon vuoden kyseiseen kausikoosteeseen mikäli sen vielä pitkänä joskus teenkin sitten ensi vuonna sen 40-vuotisjuhlamuistoksi tai sitten en.

Vuoden 1986 suhteen tänä vuonna 40 vuotta tuon vuoden täyttäen on jo noin 98 % varmaa, että en enää tee vastaavaa tai sitten saisi sen 2 % todennäköisyydellä tehden kaiken tuon kiirehtiä vallan saakelistikin ja ei oikein kehtaisi niin vain puhua kun lyhennettynäkin varsinkin vanhempiin kirjoittamiini Kausikoosteisiin nähden saisi silti aika tavalla kirjoittaa kuitenkin melko mittavasti.

Niistä murheista puhuen sen aika tulee tavallaan eteen kuin tulee ja nyt pitäydytään näillä puhein edelleen näissä asioissa.

 

[CCMK]

Österreichring 1987 voitiin tiivistää vallan helposti näihin kolmeen sanaan:

Kolari, kolari ja kolarikisa!

Paljoakaan enempää eivät välttämättä siitä varsinkaan nuoremman polven seuraajat muuten muista jos siitä heiltä kysyttäisiin. Kilpailu joutui hyvin äkkiä jälleen Nigel Mansellin hienosta voitosta huolimatta pois vuoden 1988 kalenterista ja ulos kokonaankin Itävalta maana seuraavaan 10 vuoteen silloin siitä puhuen.

Ruotsin Stefan Johansson osui viikonloppuna peuraankin ja se siitä.

 

[CCMK]

Vuoden 1987 suhteen loppusanoina voisi puhua siitä näin vaikka kyseisestä vuodesta onkin melkein 40 vuotta aikaa ja tarkalleen sanoen 39 vuotta aikaa ja nyt tulee pitkää pohdintaa tästä kaikesta toden totta:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 1

F1 tarkoittaa paljon edelleen kuten tuolloin autoista, radoista, rahoista, politiikasta ja tallityöstä puhumista.

Kuljettajat ovat kuitenkin aina ehkä herättäneet keskustelua niin tuolloin kuin vaikka nykyäänkin.

Kuka vuonna 1987 olisi ollut paras tai vaikka nykyäänkin, mutta nyt keskitytään tietenkin vuoteen 1987 ja kun ei sanoja nyt saa liikaa tässä yhteydessä välttämättä käyttää?

Vastaus kysymykseen on henkilökohtainen, riippuu paljon siitä, että kenelle puhuu ja ennen kaikkea mitä mittatikkua haluaa käyttää!

Pelkkänä menestyksenä arvioiden helppo vastaus olisi ollut tietenkin Nelson Piquet kun tuli kolme voittoa, seitsemän kakkostilaa ja yksi kolmostila 73 pisteen turvin.

Toisaalta oliko kaikki aivan ansaittua?

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Vuoden 1987 loppusanat jatkuvat tosiaan tässä viestissä ja varmasti lisää tulee osien suhteen:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 2

Varsinkin kun Nigel Mansell muuten kauden ja ehkä jopa vuoden 1986 mestaruushaastettaan paremmin ajaneena kokonaisvaltaisesti meni loukkaantumaan Japanin Suzukassa Japanin paluukisassa, mutta Suzukan ensikisassa jo ennen kisaa lopettaen ennen aikojaan taistelun maailmanmestaruudesta?

Mikäli Piquet ansaitsi mestaruuden niin miten sitten siihen pitäisi suhtautua?

Piquet siinä tapauksessa oli oikea mies oikeassa tallissa ja autossa yhtä oikeaan aikaan ja maailmanmestariksi pääsemisessä saa tietenkin tiettyyn rajaan asti aina olla pakostakin onnea mukana.

On hyvin henkilökohtaista arvella tai kertoa, että oliko se liikaa vai ei. Puhumattakaan törkeän liikaa Piquetin tapauksessa vuonna 1987 kun harmittavan ristiriitainen se voi olla.

Henkilökohtaisesti jos itse puhun niin ei kuitenkaan koskaan niin törkeänkin räikeää kuin miten vuonna 1981 oli ollut Piquetin ensimestaruuden kohdalla!

Piquet täytti nuo vaatimukset onnesta, mutta sitten Mansell...

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Vuosi 1987 loppumietteineen jatkuu tässä viestissä kolmannessa osassaan:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 3

Mansell oli vuoden 1987 suvereenein hallitsijatason kuski ja vaikka Mansell tulisi voittamaan vielä mestaruuden lopulta väistämättä viisi vuotta myöhemmin vuonna 1992 niin siinä sitten on omat ristiriitaisuutensa niin monilta osin vuoden 1986 menetetyn mestaruuden tapaan ja jopa sitäkin selvemmin tämän olisi pitänyt olla Mansellin mestaruuksista monien kuten itseni mielestä ehkä oikeastaan se ehdottomin maailmanmestaruus!

Mansell voitti puolet kauden kisoista ja oli suurin piirtein tai aivan yhtä paljon aina kisojen paalupaikoillakin ja aivan hurjimmillaan hän olisi voinut voittaa hemmetti vieköön 11-13 kisaa kaikkiaan kaudella 1987 enemmän tai vähemmän!

Kuka muu kuljettaja Mansellin jälkeen suhteessa osoitti näin lähtökohtaisen suvereenia varmuutta ottaa ylivoimaisin otteen maailmanmestaruuden ja unohtaen välissä sitten oman mestaruusvuotensa tai Ayrton Sennan ja McLarenin järjettömänkin jyräysvuoden 1988 pois laskuista tai Alain Prostin vuoden 1993 maailmanmestaruuden?

Mielestäni aivan kuin peilikuvana Suomen Mika Häkkinen vuonna 1998 Mansellin vuoden 1987 tapaan tosiaan halliten ja ollen siis voittaa kaudeltaan puhuen myös vauhtitasossa oikeasti puhuen saman verran eli 11-13 kisaa enemmän tai vähemmän!

Ja Häkkinen toisin kuin Mansell tuli myös voittamaan noilla saavutuksin mestaruuden siinä missä vuosi 1999 olikin sitten selvästi vaikeampi, virheitäkin osin enemmän sisältäen ja sitten vain ihan viime hetkellä osin päästen kuin päästen mestaruuteen kiinni toistamiseen.

Verratessa suomalaista ja brittiä vielä kerran Mansellin 1987 ja Häkkisen 1998 osalta puhuen noin 11 puhdasta voittoa olisi voinut tulla ja vähän ehdollisemmin nuo kaksi muuta voittoa enintään 13 kappaleeseen asti joissa ehkä tavallaan kuitenkin tavoite oli olla noissa ajoissa puolin toisin vauhtitasossa todennäköisemmin vain palkinnoilla kun ei olisi tarvinnut riskeerata ja jotka sitten kuitenkin olivat myös autovaurion tai keskeytysvaaran hidastamia ajoja joka tapauksessa ennen murheita!

Lopuissa Mansell ja Häkkinen joko sitten keskeytti ansaitusti, olivat vain pisteajossa voiton ulkopuolella tai mestaruushaasteesta/mestaruudesta huolimatta mokasivat jotain 'rehdisti' keskeyttäen.

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Vuosi 1987 loppumietteineen onkin päässyt neljänteen osaansa ja lisää tulee seuraaviin sitten:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 4

Palaten kuitenkin vielä Manselliin ja Piquetiin:

Piquet oli laskelmoivampi siinä missä Mansell ajoi tunteella ja tästäkin oli oma haittansa puhumattakaan Mansellin pysymisestä aivan kuten Keke Rosberg niin turhankin paljon epäonnen 'suosikkipoikana' varsinkin ratkaisupaikkoihin aivan kuten Kekekin oli liian usein joutunut olemaan!

Entä jos Mansell ja myös Piquet olisivat molemmat toistaneet vuoden 1986 temppunsa menettäen maailmanmestaruuden vuodeksi 1987 samalla tapaa katkeraan Adelaide 1986 tason riitelyynsä niin kuka muu olisi ollut enintään maailmanmestari vuodeksi 1987?

Mielestäni ehdottomasti Alain Prost McLarenilla. Prost edelleen pystyi ajamaan tarvittaessa erittäinkin lujaa ja olemaan hienoilla sijoilla ja enemmänkin moottoriviat ja jopa Prostinkin ajolahjoja häirinneet ripustus/jousitus/alustaviat auton ohjautuvuuden kanssa enemmänkin olivat syyllisiä Prostin maailmanmestaruuspohjan menemiseen kuin ranskalainen itse muka olevinaan 'lahjojen hiipuessa eläkkeelle'-tason puheista huolimatta!

Jos pitäisi aivan välttämättä haluta pakolla miettiä vuodeksi 1987 tätä ajojärjestystä puhtaalla lahjakkuudella, ajotapakyvykkyydellä ja muulla suositusvarmuudella lopullinen maailmanmestaruusjärjestys Piquetin, Prostin ja Mansellin kesken oikeammin kaikesta huolimatta niin huolimatta valtavasta tavasta ihailla ja kunnioittaa Mansellin uraa F1-ajajana se olisi saattanut olla ajankuvassa silloin ja nyt lähes 40 vuotta myöhemmin silti yhä pienenä poikkeuksena vuoteen 1986 nähden Prost, Mansell ja Piquet!

Niille jotka ovat samaa mieltä tästä niin olen iloinen mielipiteenne vilpittömyydestä.

Niille jotka ovat eri mieltä niin:

Jokaisella toki on oma oikeutettu mielipiteensä asiaan ilman muuta, mutta kannattaa kuitenkin ottaa eräitä johtopäätöksiä/asioita huomioon:

Jatkuu seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Vuosi 1987 loppumietteineen jatkuu tässä viestissä ja vieläkin seuraavia osia riittää:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 5

Prost oli ollut F1-ilmiö oikeastaan aina ja heti kun hän vain sai pois sittemmin lähinnä Ayrton Sennaan liitetyn debyyttikautensa typerän kakaran käytöksen ilmiön vuoden 1980 päätteeksi niin tämän jälkeen McLaren-alkuvuotensa jälkeen hänen kehityksensä ja yleislahjakkuus oli uskomatonta.

Vuoteen 1987 mennessä ei enää pitkiin aikoihin kukaan voinut olla kiistämättä hänen saavutuksiaan F1-rintamalla useine perättäisine maailmanmestaruuksineen, hän pystyi huonona vuotena pitäessäkin ohittamaan Jackie Stewartin lajivoittoennätyksen tuolloin, pystyi koko ajan jatkuvan säännöllisesti vailla paremman automallin etua olemaan voittotaistelussa tai palkintoajossa silloinkin kun voittoa ei tullut ennen keskeytystä tai muuta autovauriota, ajaa kerta kaikkiaan ihan uskomattoman kovaa kunhan vain kerta kaikkiaan oli pakko niin tehdä, hänen taktiset kyvyt renkaiden säästämisessä tai muussa taktiikka-ajossa olivat lajin parhaat silloin ja ehkä lopuksi ylipäänsä paineeton, sulava ja virtaviivainen hieno ajotyyli olivat kuitenkin aivan täysin omassa luokassaan!

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Vuosi 1987 loppumietteineen jatkuu tässä viestissä ja vieläkin seuraavia osia riittää:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 6

Mansell vuorostaan oli vaikka tästä saattaa ihaillun kuljettajan aseman takia tulla sanomista niin muuten laittaa Piquetin edelle melko helpostikin ellei jossain määrin murskaavankin selvästi:

Williams-vuosina 1986 ja 1987 kuten osin myös vuoden 1985 puolella talvitesteissä Piquetia vastaan heti kun brasilialainen sai Williamsia vain ajaa Keke Rosbergin paikalla niin Mansell osoittautui selvästi nopeammaksi käytännöllisesti katsoen lähes missä tahansa ajosessiossa raakaa nopeutta katsoen, yleisesti ottaen vakuuttavammin pystyi puskemaan sisukkuudellaan vaikka minkä vaikean kohdan läpi radasta tai ilmankin osoittaen mitä vaikuttavinta suoritusvarmuutta ja äärikovaakin painetta Mansell kesti siinä missä moni muu ei olisi samassa paikassa kyennyt niin tekemään tai Piquet itse!

Ilman hänen vuoden 1987 jopa vuotta 1986 suurempaa epäonnea ja tietenkin Suzukan onnettomuuttaan hän olisi voinut enemmän tai vähemmän selvästi voittaa vuoden 1987 maailmanmestaruuden ja se olisi muistettu hallitsevimpana lajissa varmaankin ajallaan koskaan ja se olisi kelvannut mestaruutena hyvinkin suuresti toisin kuin ehkä vuosi 1986 tai vuosi 1992 sittemmin toteutuneena mestaruutena!

Miksi sitten Mansellin tunnetusta epäonnesta huolimatta jätin hänet Prostin taakse vuodeksi ikään kuin ihannemaailmanmestaruustilanteessa vuotta 1987 koskien?

Olen kyllä tosiaan Mansellin ihailija kautta kannattaja, mutta tietyt asiat valitettavasti olivat niitä ikävämpiäkin piirteitä:

Mansell ei vain oikeasti tosiaan osannut aina hillitä itseään siinä, että milloin olisi oikeasti pitänyt antaa asioiden olla ja antaa periksi. Lisäksi hän vieläkin joskus tuohonkin aikaan teki virheitä ja toisin kuin vuodeksi 1985 tai vuodeksi 1986 osuessaan kohdalle niin ne olisi pitänyt jo jättää taakse vuoteen 1987 mennessä!

Lisäksi Mansell otti tarpeettomiakin riskejä huippuajossaan silloin milloin ei olisi totisesti tarvinnut ja jotkut upeimmatkin kauden voitot toden totta olivat vallan helkkarin tarkkaan ajoitettu siitä nähden, että sitten olisi se bensa voinut hyvinkin loppua!

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Vuosi 1987 loppumietteineen jatkuu edelleen tässä viestissä seuraavasti:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 7

Mansell myös itse riiteli tallinsa kanssa joskus liikaakin asioista vaikkakin ei toki ikinä niin paljon kuin Piquet vastaavasti. Prostiin verrattuna hänellä ei vain ollut sitä todella järkevää taktista näkemystä ihan vielä tuolloin samalla tapaa toisin kuin sittemmin Williams-paluun aikaan vuosina 1991-1992 tulisi olemaan. Välejä Williams-tallin kanssa hiersi kuitenkin kulisseissa ollut Ferrari-sopimus lykkäytymisineen ja myöhempine muine palkkapyyntövaatimuksineen jäädä vielä vuodeksi 1988 talliin sitten varmemmin.

Mansell tosiaan tuosta taktisesta ajosta puhuen tuntui enemmän olevan ikään kuin jonkinlainen jalkaväen iskupommipioneerimies raivaten kuin puskutraktori jokaisen esteen tarpeella tai tarpeetta siinä missä Prost tuntui olevan kuin vastaavasti ratojen arkkitehti pystyen kaikkeen, mutta vaarantamatta kokonaiskuvaa.

Viimeinen huono puoli ehkä oli kun mainetta Mansellilla alkoi olla niin kovin paljon niin tämä:

Mansell kun marisi tosiaan mieluummin TV-kameroiden edessä kuin ulkopuolellakin eikä yksinkertaisesti aina halunnut jakaa syitä marinalleen kun oikeasti joskus olisi pitänyt vain istua alas ja keskustella asiat halki. Vaikka sitten rajustikin mitä Williamsin Patrick Head ajoittain raivokkaastikin painottaen yritti britille tehdä, mutta siitä sitten tuntui tulevan välillä vähän turhan kovaa takaisinkin!

Tämäkin saattoi sitten johtaa niihin keskeytyksiin tai kyvyttömyyksiin tuoda näkemyksiään julki ilman kuitenkaan liikaa julkisuutta vailla showmiesmenoa!

Harvoin oli ennen Mansellia nähty näin lajissa ja aika harvoin ellei hyvä kuin lainkaan sen jälkeen. Eräs toinen tunnettu suomalainen menestyskuljettaja olisi hetken voinut olla jotain vähän sinne päin suhteessa Manselliin urallaan, mutta hänkin tuntui olevan vähän enemmän jossain määrin murhemielisempi ja jotenkin aavistuksen jurokin siihen nähden siinä missä Mansell antoi enemmän mielipiteensä tulla julki vähän liiankin kanssa enemmän ehkä Keke-tyyliin.

Yhteistä kuitenkin hänellä Mansellin kanssa on siinä, että hän voitti myös vain yhden mestaruuden urallaan.

PS. Jatkuu seuraavassa osassa kun oli tulla karmea hyvin pitkien viestien lähtö bittiavaruuteen ennen kuin viimein sain tallennettua kaiken ja homma jatkuu.

 

[CCMK]

Vuosi 1987 loppumietteineen jatkuu edelleen tässä viestissä seuraavasti:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 8

Lopuksi Piquet vaikka ilman muuta muu tietty vertailu vielä jatkuukin:

Piquet vuorostaan jäi kahden edellä mainitun taakse selvästi maailmanmestaruudesta huolimatta. Toisaalta Piquet oli murskaavasti parempi kuin kukaan muu ehdokas sitten heidän takanaan ja viimeinen muuten olemaan suvereenein maailmanmestariehdokas vuodeksi 1987 puutteistaan huolimatta.

Piquet tosiaan tuloksissa ilman muuta oli parempi kuin Prost, mutta täytyi muistaa Piquetin hyötyminen lukuisissa kisoissa ja myös siinä missä Prostilla oli kehityksen myötä hyytynyt McLaren niin Piquet ajoi vastaavasti tietenkin paremmalla huipputallin autolla Williamsilla.

Piquet kuitenkin lyhyemmin kertoen tähän väliin oli kuitenkin sinänsä maailmanmestaruudella tai omassa ihannekuvassani vain MM-kilvan kolmospaikan saavuttaen ehdottomasti ehkä rennoin vuoden 1987 paikkansa ottaja lähtöruudukossa silloin kun hän ei tapellut Mansellin kanssa, haukkunut Ayrton Sennaa ties miksi ja muuten ollut vain turhan ylipoliittinen.

Samaa rentoutta ei ollut nähtävissä 'Professori' Prostissa tai liian tulisieluisessa ja ajoittain murheellisenkin kovissa yliyrittämispaineisessa Mansellissa.

Lopullisemmin puhuen ja kun parhaimmillaan Piquet voisi olla yhä lajin suurimpia nimiä ellei ehkä suurinkin varsinkin sitten jos Prost lopettaisi lajissa huipulta tai lähivuosina niin yhtä ainoaa olisi toivonut näiden väliltä tuolloin:

Sitä, että Piquet olisi haudannut vuoden 1988 ajatuksellisen McLaren-paikan suhteen liian korkeat palkkatoiveensa ja siirtynyt Prostin tallikaveriksi sinne vuodeksi 1988!

Olisi ollut mestarillisen kiintoisaa nähdä kaksi 1980-luvun sinänsä hetken aikaa varsinkin vuoden 1980 ja vuoden 1981 lajin ilmiönimien muuttuminen parhaiksi koskaan keskinäisessä kaksintaistelussa samassa tallissa!

Huonoja puolia riittäisi tosiaan niin paljon, että totean vain Piquetille tallivaihdon vuodeksi 1988 tehneen hyvää ja ehkä hänen olisi uhonsa nimissä joskus pitänyt suorittaa jo suoraan vuoden 1986 päätteeksi ennen vuotta 1987 jos niin todella muka Williams-talli sabotoi tai yritti sabotoida hänen mestaruuskautensakin osin!

Piquetia tuntui uskovan lähinnä brasilialaiset tästäkin kaikesta vähän jakautuneina ja tietysti Honda Japanissa.

Piquet vei mestaruuden ja Hondan moottorit tosiaan pois sitten Lotukselle vuodeksi 1988.

Vaikka ehkä ihan viime kädessä Frank Williams olisi saanut Hondan moottorit pidettyä kun olisi antanut Satoru Nakajiman tulla ajamaan talliin vuodeksi 1988 viimeinkin kisakuljettajana. Tai heittänyt Mansellin pois sitten vuodeksi 1988 tilanneriidan kestäessä vähän milloin mitenkin. Ehkä toisaalta ei kun sitten alkoivat olla siirtoajat ongelmana ja kun suunta oli jo McLaren siinä missä Williams olisi saattanut jäädä sittemmin Lotukselle pelättyyn kakkosmerkin asemaan.

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Vuosi 1987 loppumietteineen alkaa viimein lähestyä loppuaan mittavien pohdintojen päätteeksi.

Tässäpä toivon mukaan viimeinen osa, mutta muutoin luulen vielä yhden viestin tulevan tämän jälkeen:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 9

Ayrton Senna vuorostaan on viimeinen mies joka olisi ajatuksellakin voinut ehkä olla jotain maailmanmestariehdokkaan tai palkintoehdokkaan väliltä vuonna 1987 puhuen.

Totta on, että Senna ei ollut maailmanmestari. Toisaalta totta on, että Sennalla on ja oli tuolloin jo valmiita ajolahjoja vaikka mihin. Ikävä kyllä huolimatta aktiivijousitusautostaan hän edelleen pilasi vuosien 1985-1986 tapaan renkaitaan aivan liian rajusti yliyrittäessään tai ajotavallaan maksaen monta mahdollista palkintoajoa ja kaikkein parhaimmillaan myös voittoajoja. Myönteistä oli vain se, että hieman hän oli jo kehittynyt. Ei kuitenkaan tarpeeksi ollakseen maailmanmestari.

Piquet ja Prost siis parempia ehkä kuin Senna, mutta Senna oli ehdottomasti jos ei kerta kaikkiaan vielä maailmanmestari niin mitä tahansa sijojen 2-4 arvoinen kuljettaja kuitenkin mielipiteestä riippuen vuodeksi 1987 hän jo oli.

Senna kuitenkin tuntui vain yhä koventavan voitonhalujaan ja pilasi sitten ainakin osin kaikkensa Sennalle antaneen Peter Warrin kanssa välinsäkin lähtemällä sitten lopulta McLarenille vuodeksi 1988 tämän tullessa tosin hieman poikkeuksellisesti kun osin nimilistassa oli Prostin tallikaveriksi niin paremmaksi ajateltujakin kuljettajia.

Huonoimmillaan Senna sitten aiheutti muuten viikonloppuisin kolareita, jatkuvia kohuja, poliittisia tilanteita ja nyrkkitappeluja varikolla tai keskeytettyään kuten potkimisen muodossakin Meksikon kisassa mistä villipetomaisesta käytöksestä olisi pitänyt kyllä kilpailukieltojen heilua aikoja sitten!

Tätäkin toisten kuskien pelottelua ja tuomariston arvovallan moittimista ei olisi pitänyt suvaita ja vallan muita kuljettajia kohtaan olisi tullut ajat sitten jo melkoisenkin isoa kuriin laittoa.

Entä lajin muut ajatukselliset palkintonimet vielä maailmanmestariksi kelpaamatta vuodeksi 1987?

Thierry Boutsen, Michele Alboreto, Gerhard Berger ja Jonathan Palmer olivat mielestäni tuon vuoden suorituksiltaan puhuen sellaisia kuljettajia joilla olisi aivan kaiken mennessä toisin ja autojensa kestäessä ollut kykyä mitä uskomattomiin saavutuksiin kauden aikana tai joiden lahjakkuus olisi voinut lopullisestikin puhjeta kukkaan!

Alboreto tästä porukasta tosin oli ollut jo MM-kilvan kakkonen vuonna 1985 ja toistamiseen olisi voinut olla paikka hyvinkin olla MM-kilvan palkinnoilla, mutta kun se epäluotettavuus ja osin virheet muuten vain. Puhumattakaan loppukauden ilmiselvästä kärsimisestä sitten kun nuori Berger alkoi voittaa Ferrarilla kisojakin. Alboreto tosin vain oli vuoden 1985 haasteeseen nähden valitettavasti pari vuotta myöhemmin jo jossain määrin selvästi huonompi tai ainakin se mieliala oli alkanut jotenkin järkkyä Ferrarin nk. Saippuaoopperassa aika pahastikin.

Palmer taas vuorostaan oli hieman huvittuneesti puhuen 'maailmanmestari' Jim Clark Trophyn voittajan muodossa vapaasti hengittävällä autollaan, mutta ei hänenkään ihan parhaimpia mahdollisia kauden kisa-ajojaan sopinut liikoja moittia. Hänelläkin olisi voinut olla mahdollisuuksia parhaimmillaan vaikka mihin. Boutsen osoitti myös kesken kauden erittäinkin voimakasta ja perin uutta ajattelutapaa aiemman luokan ajamiseensa nähden saavuttaen silloin pisteitä tai palkintoja milloin niihin oli paikka ja pystyi olemaan muutakin kun aina 'se liian siisti kaveri' lähtöruudukossa.

Berger sitten varsinkin vuoden 1987 lopulla tuntui olevan vuotta 1988 kohti lajin uusi kuuma nimi edes pienen hetken.

Jatkuu viimeisessä osassa seuraavaan viestiin.

PS. Jaettu sittenkin mietteet kahtia niin loppu on helpompi lukea.